Kerrostuneet markkinat – kuluttajan näkökulma
Talous on talous, vaikka olisi pienikin talous. Kukin ihminen on oman taloutensa päättäjä ja päämies, naisenakin. Olen omien havaintojeni pohjalta nähnyt länsitalouden perustana nykyisin niin sanotut kerrostuneet markkinat. Havainnoin markkinoilla kolme tasoa: alin taso, keskitaso ja ylin taso. Alin taso tarkoittaa pienituloisten ihmisten markkinoita. Näitä ovat kirpputorit, kierrätyskeskukset, alennusmyynnit, ehkä jopa vaihdantatalous. Markkinatasot eivät ole täysin puhdasoppisia, vaan alennusmyyntejä on myös muilla markkinatasoilla. Ja hupsista: kierrätyskeskuksissa voi tehdä myös ylellisiä löytöjä pienellä rahalla. Ehkäpä markkinatasojen aatteellisina vetureina ei toimikaan pelkästään raha, vaan ihmisen taipumukset ja mieltymykset, jotka voi olla taloudellista asemaa syvällisempiä.
Kuluttaja tietää oman taloudellisen asemansa, joka on hänen lompakkonsa tai kukkaronsa mukainen. Yritystoiminta kaipaa kuluttajia ja näiden hyväksyntää. Kerrostuneissa markkinoissa saattaa olla hieman erotiikkaa, joka on kuin öljy hylkisi vettä ja vesi öljyä. Pienellä kukkarolla on vaikeata olla ostoksilla luksusmyymälässä.
On yksilökysymys kuluttajan, missä tuntee olonsa kotoisaksi ostajana ja asiakkaana. Tähän vaikuttaa myös ihmisen elämäntaito ja oma itsetunto. Markkinoilla voi tehdä itsensä kanssa tutkimustyötä ja parantaa asemaansa yksilönä kehittämällä esimerkiksi omaa egoaan. Oman egon kehittämisen kuuluisi rehellisillä markkinoilla olla rehellistä ja hyväksyä itselleen vain niitä ”voittoja”, jotka ovat ansaittuja.
Keskitason markkinat ovat suuren enemmistön markkinoita. Näitä ovat suuret marketit, urheiluasustemyymälät, lastenvaatekaupat, lelukaupat, kirjakaupat, huonekalukaupat. Tämä on vain summittaista luonnehdintaa. Keskitason markkinoilla käyvät työelämässä mukana olevat ihmiset, lapsiperheet, varakkaat isovanhemmat. Kuluttajilla, jotka ovat keskitason markkinoiden asiakkaita, on yleensä säännölliset tulot ja runsaasti ostotarvetta.
Luksusmarkkinat ovat suurten lompakkojen markkinoita, joiden asiakkailla saattaa olla kauniisti koristeltu kukkarokin, mutta vahva luottokortti sen tukena. Luksusmarkkinat ovat ylimmän tason markkinat. Tälle tasolle jopa egonsa kehittäjien voi olla vaikeata päästä, kun täytyy olla oikeasti rikas ihminen. Luksusmarkkinoilla ihmistä palvellaan eksklusiivisesti, niin että hänelle ostotapahtumaansa varataan aikaa ostoksien tekemiseen ja hänelle jo ennalta etsitään niitä tavaroita, joita hän mahdollisesti harkitsee ostaa. Nämä markkinat eivät ole kovin yleisövetoiset, mutta niillä pyörii iso raha. Tätä ylintä tasoa suomalaisittain ehkä edustaa kuitenkin melko demokraattisesti tavaratalot, joissa myydään myös luksustuotteita. Suomessa ylintä tasoa joutuu hieman puolustelemaan. Meillä kansakuntana on melko vaatimaton menneisyys taloudellisessa mielessä ja olemme tottuneet puolustamaan ja tukemaan enemmän pienituloisuutta kuin ihmisiä, joilla on suuret tulot. Globaalissa taloudessa meidän kuitenkin kannattaa puolustaa myös suurituloisia. Ylimmän tason puuttuminen toisi talouteemme ehkä motivaation puutetta. Ylin taso houkuttelee yrittämään taloudellisesti ja myös menestymään.
Jännittävää yksilön kannalta kerrostuneissa markkinoissa on se, että taso elämän aikana voi vaihtua. Traagisinta olisi varmaankin, että putoaisi ylimmältä tasolta alimmalle tasolle, jolloin joutuisi kokonaan miettimään omaa strategiaansa kuluttajana uudelleen. Oman näkemykseni mukaan on ihmisten arkipäivää kulkeminen kerrostuneilla markkinoilla ja myös se, että taso voi vaihtua. Kuluttajan kuitenkin kuuluu hyväksyä itsensä ja yrittää toimia parhaansa mukaan itsensä ja taloutensa puolustajana. Suomessa kovaa talousmaailmaa on pehmentämässä se, että meillä on länsimainen hyvinvointivaltio, jossa on mahdollista saavuttaa itselleen putoamisesta huolimatta vähintään alin taso, jonka alle ei toivoisi kenenkään joutuvan. Suomessa pohjoisena maana kullakin kuuluu olla jokin taloudellinen asema ja tulot, vaikkapa pienetkin. Tämä Suomen taloudellinen ajattelu on saavutettu sillä, että maana olemme hyväksyneet verotuksen emmekä yritä siitä laistaa. Kunnollinen verotus tuo uskottavan pohjan kansantaloudelle, jossa on varaa ottaa huomioon kansalaisten talouden siirtymätkin.
Tavat ja tottumukset sekä lompakon tai kukkaron ”koko” vaikuttaa siihen, miten kuluttajina toimimme ja mitkä ovat mahdollisuutemme yksilöinä osana kokonaistaloutta. Kaikilla näillä kerrostuneiden markkinoiden tasoilla voi ihmisenä viihtyä ja voida hyvin, mutta tarvitaan ehkä työtä juuri itsensä kanssa, jotta voi löytää sellaisen mielenvireen, että ei masennu liikaa, jos joutuu siirtymään tutusta ja turvallista elämänpiiristä toiselle tasolle. Kun elämässä on menestystä, suunta on ylöspäin. Me kaikki tarvitsemme elämään joskus myös pientä piristystä. On yksilökohtaista, mikä piristys kullekin ihmiselle sopii. Älä hyljeksi markkinoita, niin markkinat eivät hyljeksi sinua, voisi olla mottona kerrostuneilla talousmarkkinoilla.
Kirjoitin kerrostuneista markkinoista aiemmin otsikolla:
Kerrostuneet markkinat – uutta ideaa
Globaalissa maailmassa ehkä on huomattu, että jätteetkin ovat kierrätysmateriaalia, jonka avulla voi tehdä uutta taloustoimintaa. On todennäköistä, että kaikkea materiaa voidaan käyttää uudelleen sitä käsittelemällä teollisesti. Onkohan tulevaisuuden näkymänä, että suremme kaiken jätteen loppumista, kun se kaikki joskus on käsitelty. Jätevuoret ovat tämän päivän kaivoksia.
Ilmoita asiaton viesti
#2
Lapsuuden kodissa makki ja lanta menivät uusiokäyttöön pellolle.
Mistään lopaalitaloudesta emme tienneet.
Räätäli Myyränen ja suutari Salminen kävivät kotona ja tekivät kerran vuodessa kaikille vermeet.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä nyt maailmaa olen kiertänyt noin sata maata niin kierrätyksestä ei näy muuta kuin roskien kierto meressä, joissa ja tieojissa sekä kaupunkien kujilla. Viime vuonna pukkasi maailmaan 85 miljoonaa nettolisäystä näitä kuluttajia. En näe mitään positiivista tässä kehityksessä. En mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Kulutus viihteenä ja hyvän mielen tuottajana on melko sairas joskin yleinen ajatus maailmassa, joka tukehtuu jätteeseen ja saasteisiin. En kyllä suosittele moista. Josko kysyt pitäisikö kuluttamisesta tulla huono omatunto niin kyllä pitää.
Mitä tulee kulutustapaan niin siihen vaikuttaa eniten varallisuus. Varallisuuteen voi työikäinen ja -kykyinen helposti vaikuttaa ihan itse, kulutustarpeiden niin vaatiessa voi ansioitaan nostaa tai laskea. Ei se ole mikään muiden sanelema prosessi kuten esitetään niin usein. Toki jollei mitään tee niin ei mitään juuri tulekaan ja luonto säästyy.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten maailmaan liittyy myös esineet – on aina liittynyt.
Vanhojen tavaroiden kauppa on myös vanhoista esineistä huolehtimista ja niille uusien omistajien löytämistä. Ihan terve ilmiö.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmat voi nähdä mahdollisuuksina.
Kansainvälinen konsultaatio voisi olla yksi suomalaisten menestysbusineksista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomesta osaamista tähän löytyy. Mutta asiakkailla ei rahaa. Ja jos on joskus niin oman maan eliitti vohkii sen tai käyttää aseisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on taloudellinen menestystarina, ei tähdenlento. Menestyksemme perustana on se, että emme pelkää työtä eikä työn tekemistä. Raha on väline työn teettämiseen, työllä syntyy tulosta.
Kirjoitin joskus aiemmin, että roskainen ympäristö tuottaa vihaisuutta ja jopa sotia. Kun ihmiset oppivat käsittelemään jätteensä kuten Pohjoismaissa, talous voi alkaa elpyä ja myös matkailua maahan on mahdollista järjestää. Ei kai mikään roskainen maa voi olla matkailumaa.
Ilmoita asiaton viesti