Miten raha pyörii Euroopassa?

Jo noin puolen vuoden ajan, ehkä pidemmänkin ajan, olen seurannut mediakeskustelua ja erilaisia dokumentaariohjelmia, jotka käsittelevät ns. Euroopan rahakriisiä sekä myös kansainvälistä rahakriisiä. Maailman talous sekä tekninen kehitys ovat olleet nopeita. Uudet tietokoneet ja niillä toimivat ohjelmistot mahdollistavat joustavamman rahatalouden kuin entiset rahatalouden mallit.

Perinteisesti pidämme aarteinamme niitä aarteita, joita olemme tottuneet kunnioittamaan aarteinamme: esineet, vanha ja uusi taide, jalometallit, rakennukset, teollisuus ja infrastruktuuri yleensäkin. Nämä aarteet ovat jokaisen kansakunnan hallussa ja (kirjoitan nyt lähinnä Euroopassa) kullakin maalla on oma kansallinen varallisuutensa. Näin saa olla. Aarteemme Euroopassa ovat stabilisoituneet. Jokainen kansalainen voi todeta sen esimerkiksi museokäynneillään. Museoissa vitriinien suojissa saattaa olla esimerkiksi ennen intohimoja herättäneitä harvinaisia rahoja ja kulta- ja hopeaesineitä, joista on käyty paljon neuvotteluita ja jopa taisteluita menneinä aikoina. Nyt kuljemme noiden samojen aarteiden ohitse ja yleensä ne saavat meiltä vain laimean ihmettelevän katseen.

Raha on sopimusväline. Raha pyörittää maailmaa, rahalla saa valtaa, aika on rahaa. Näin rahasta sanotaan ja useimmat ihmiset keskittyvät ajatuksissaan ja toimissaan niin vahvasti rahan arvostamiseen ja sen hyväksi toimimiseen, että usein unohtavat muut mahdolliset tärkeät asiat maailmassamme.

Kultakannan ollessa rahamaailman perustana, me tavalliset kansalaiset saatoimme tuntea turvallisuuden tunnetta siitä, ennä sanottiin maan kultavarannon olevan niin ja niin ja siten talouden olevan turvattuna. Kultaa maassa on edelleen, mutta kultakantaan ei yhtä näkyvästi vedota taloudessa kuin ennen. Kuitenkin edelleen maassa oleva stabiili varaus luo turvallisuudentunnetta ja hyvä niin.

Minne me ihmiset nyt voimme parhaimmin luoda katseemme, kun ajattelemme ihmisten toiminnallisuutta ja sitä, miten me ihmiset pärjäämme taloudellisesti nykyään ja vastedeskin. Mikä voi olla se yhteisesti maan sisällä ja kansakuntien välillä oleva vauraus, johon kansallista sekä kansainvälistä taloutta voi nojata ja joka sitä pyörittäisi.

Väitän, että tuo nykyajan aarre yhä enenevässä määrin olemme ihmiset, me kansalaiset.

Koska ihmiset ovat maan ja kansakunnan aarre, rahatalouden raamit pitäisi vastedes asettaa tuon alati uusiutuvan ja aina pysyvän voimavaran varaan. Edelleen puhun Euroopasta, vaikka mielessäni on muutkin maapallon maan. On parempi puhua pienemmän esimerkin varassa kuin haukata ajattelullaan kerrallaan liian suurta osaa ja alaa. Euroopan maiden rajat ovat vakaat ja kansakunnat ovat asettuneet kukin omaan maahansa. Jokaisessa maassa on niille ominainen kulttuuri ja talouselämä asettunut nykyisiin mittoihinsa. Maat ovat erilaisia ja maissa olevat ihmiset ovat erilaisia.

Rahatalouden raamituksen työkaluksi pitäisi lyödä yksinkertainen jokaiselle maalle kelpaava ja sopiva malli, joka auttaa maan taloutta pysymään sille ominaisen vireänä kuitenkaan liikaa rasittamatta maan kulttuuria ja nykyistä elämänmenoa maassa.

Raamitusmallissa pitäisi huomioida muutama seikka, jotta siitä ei tulisi liian monimutkainen. Monimutkaisuuttakaan ei liiallisesti pidä karttaa, koska nykyisillä tietokoneilla ja tietokoneohjelmilla hieman mutkikkaampikin malli voitaisiin saada istumaan maan taloutta ohjaamaan ja pitämään sen vireänä ja ihmisten hyvinvoinnin hyvällä tasolla.

Karkea ehdotus raamitusmallista voisi huomioida maassa esimerkiksi seuraavaa:

Vuositasolla budjettiraamin plussapuolelle sijoitetaan:

· maassa asuvien ihmisten lukumäärä/elämiseen vuodessa kuluva raha per asukas (Suomessa reilu perustoimeentulon määrä/kansalainen/vuosi €). Tällä perussummalla arvotetaan ja arvostetaan maassa asuvia ihmisiä ja populaatiota. Ihminen on arvokas ja ihmisarvon tulee näkyä myös kunkin maan budjettiraamissa.

· investoinnin koulutukseen ovat plussaa, ei kuluerä

· työn arvo, ihmisille maksettavat palkat

· infrastruktuurin arvo, rakennukset ovat tuottoa

· teollinen tuotanto ja yritystoiminta

· käyttämistä odottava materia ja muu teollisuudessa hyödynnettävä materia

· liikenne ja energia

· viennistä saadut tulot

· verokertymä

· yksityisomistus

Vuositasolla budjettiraamin miinuspuolelle sijoitetaan:

· sosiaalisektorin menot

· sairastamisesta aiheutuvat kulut

· kansanterveysvalistuksesta aiheutuvat kulut

· ympäristöhaittojen ehkäisystä aiheutuvat kulut sekä ympäristöstä huolehdinta

· ostettu öljy

· tuontitavaroiden maksut

· rakennusten huoltomaksut, liikennevälineiden huoltomaksut

Raamitusmallia voi tarvittaessa tarkentaa. Tästä syntyisi vuositasolla kansakunnan budjettiraami. Plussapuolelle lasketaan paljon varsinaista vaurautta, joka nykyisessä mallissa on laskettu kulueriksi.

Tästä budjettiraamitusmallista olisi se hyöty, että sellainen niukkuus ja ylenpalttinen säästöajattelu, joka enemmän näivettää elämää ja yhteiskuntaa vähenisi. Tulee kuitenkin kansalaisohjauksella suunnata kohti kohtuutta ennemmin kuin tuhlailevuutta. Tätä asiaa on edelleenkin mahdollista mediaohjauksella ohjata.

Tämä budjettiraamimitoitus mahdollistaisi aidosti jo usein puheena olleen kansalaispalkan jokaiselle maassa asuvalle ihmiselle. Kansalaispalkan siis saisi kaikki asukkaat ja tuon palkan lisäksi työpaikastaan ja muusta tuottavasta työstään palkkaa tai palkkiota yksityisesti kunkin tekemien sopimusten mukaisesti. Uutta tässä olisi se, että yhteiskunnassa syntyviä rahavirtoja yhä enemmän ohjattaisiin myös työn tekijöille vahvemmin ja avoimemmin kuin nykyään. Moni ihminen tekee mm. internetissä tuottavaa työtä ilman mitään korvausta ja tuo asiantila olisi hyvä muuttaa niin, että ihmisen osaamista ja työtaitoa kunnioitettaisiin paremmin myös rahalla.

Nykyinen ruikutus liian vähästä rahasta maassamme on lähes kestämätöntä. Tuo ruikutus ja asiantila johtuu liian ahtaasta budjettiraamista, joka tällä mallilla voidaan väljentää ja saattaa nykyajan mukaisesti kohtuullisemmalle tasolle. Uusi malli kunnioittaa nykyistä elämäntapaa paremmin kuin vanha malli.

Näkisin tämän ehdotuksen toteuttamisen edellytykseksi sen, että Suomen Pankki sekä maahamme uudelleen perustettava Suomen Kansallis-Osake-Pankki (sittemmin Nordea) voisivat yhteistyössä ylläpitää tuota uudenlaista budjettiraamitusta. Nämä tahot (ja tietenkin sovitusti myös muiden suomalaisten rahoituslaitosten edustajat) yhdessä sopisivat myös kansainvälisesti tämän uuden rahoitusmallin käyttöönotosta. Arvelen tällä olevan vaikutusta myös muilla kuin Euroopan alueilla.

Tällä ehdotuksella haluan nostaa ihmiselämässä katseen pelkästä rahasta ja taloudenpyörittämisestä uudelle tasolle. Kun ihmisen perusasiat ja perustalous ovat kunnossa, ihminen voi elää elämäänsä omaan tapaansa rauhallisemmin kuin ainaisen taloushuolen nujertamana. Uskon, että me ihmiset olemme oman aktiivisuutemme suhteen luonnostaan erilaisia. Ihmisen tulee voida hyväksyä se tosiasia, että ahkeruudella saavuttaa paremman hyvinvoinnin kuin esimerkiksi vain oleilemalla. Kuitenkin meidän pitää ihmisinä hyväksyä kanssaihmisemme sellaisina kuin kukin olemme ja niidenkin ihmisten, jotka mielellään vain oleilevat tulee voida elää ihmisarvoista elämää omassa maassaan. Jokaisella ihmisellä pitää olla perustoimeentulonsa, asunto, vaatetus ja ravinto.Tämä varmistuisi tässä talousmallissa. Pohjoisilla alueilla ei voi asua enempää ihmisiä kuin on rakennuskannassa asuntoja.

Olen jossakin aiemmassa blogijutussa muistaakseni maininnut, että Euroopan maat pitäisi luokittaa niiden ominaistalouden mukaan muutamaan, ehkä 3 – 5 talousluokkaan. Tämä luokka valikoituisi sen mukaan, kuinka koulutettuja ja oppineita maan asukkaat ovat. Ihmisten oppimistaso vaikuttaa suoraan maan asukkaiden osaamiseen ja innovointiosaamiseen, joka puolestaan hyödyttää muitakin kuin kansalaisten omaa maata. Tällaisilla hienosäädöillä voidaan varmasti rakentaa kaikille sopiva uudenlainen talousmalli maiden talouden pyörityksen pohjaksi.

Tällä talousmallilla pyritään ja päästään lähemmäs ihmisen arvostusta rahan arvostuksen sijaan. Raha on vain sopimusväline ja talouden apuväline ja sellaisena se pitäisi taloudessa nähdä. Ihmiset, ihmisten toimeliaisuus, työ, työn teko, työn teon tulokset, omaisuus, maaomistus ja kultuuri pitää nostaa suurempaan arvoon kuin nykyään ovat.

Tämä uudenlainen talousmalliehdotus perustuu kirjoittamaani filosofiaan kristillinen filosofia, jonka perusteokset löytyvät internetistä elektronisina kirjoina.

Kirjoitus on tällä palstalla aiemmin julkaistu vuonna 2014 Tarja Kaltiomaa.