Yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusinnovaatiot

Olen joissakin aiemmissa blogikirjoituksissani viitannut käsitteeseen yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusinnovaatiot. Rahoituspalvelujen ja rahoitusjärjestelmien nimittäminen yhteiskuntaa vakauttaviksi rahoitusinnovaatioiksi on uutta, mutta kyseessä on Suomessa tutut toimijat ja rahoitusjärjestelyt. Väitän, että pitkälti nykyinen suomalainen yhteiskuntarauha ja taloudellinen vakaus juontaa osaltaan juurensa rahoitusinnovaatioista, joita on muutamia vuosikymmeniä sitten Suomessa onnistuttu sekä toteuttamaan että niitä ylläpitämään. Näitä järjestelyjä ovat mm. Kansaneläkelaitos, työeläkelaitokset, pankit, vakuutuslaitokset, säätiöt ja muut organisaatiot, joissa taloudellisesta toiminnasta vastaa usea taho ja jotka järjestelyt hyödyttävät laajasti suomalaisia ihmisiä. Lähes jokainen suomalainen on näiden talousjärjestelyjen piirissä osallistumisellaan.

Huomasin tänään eräässä yhdistyksessä toimiessani, että rahatalouden ja rahan merkitsemisen suhteen on nykyään suoranaista epäselvyyttä. Maailma ei ole valmis – muun muassa yhteiskuntaa vakauttavien rahoitusinnovaatioiden parissa on vielä paljon tekemistä ja myös vastaavien uusien järjestelyjen luomisessa. Yhdistyksemme järjesti kaupunginlaajuisen kilpailun, johon osallistui muita vastaavia yhdistyksiä. Saimme kilpailun järjestämiseen kaupungin avustuksen. Kuluja kirjattiin, mutta huomasin tarkistuksessa sarakkeen ”tiedotus ja markkinointi” olevan kulujen suhteen tyhjä. Tuo oli ihan rehellisesti tuotettu kaavake kuitenkin. Tiedotusta ja markkinointia kuitenkin oli tapahtunut – nimittäin internetissä. Internet on nykyään tehokas, lähes jokaisen kaupunkilaisen ulottuvilla oleva kone, jolla ihminen saa tietoa häntä koskevista asioista. Miten tuohon kaavakkeeseen saataisiin kirjattua rahallinen menoerä ja samalla tavallaan siis tuotto tuosta tietokonetyöstä?

Olemme siis tulleet 2000-luvulle: tietokoneiden, avaruuden, robottien, koneiden, älyn ja tieteen aikakaudelle, mutta emme vielä ole havahtuneet siihen, että rahataloudessa olisi edelleen kehittämisen varaa ja siten olisi ehkä mahdollista luopua kokonaan puutteesta. Jokainen nyky-yhteiskunnassa elävä ihminen tarvitsee rahaa hankkiakseen tarvitsemansa ruuan, vaatetuksen ja asumisen. Vähintään! Sen lisäksi rahaa tarvitaan yleensä paljoon muuhunkin tietenkin riippuen ihmisen iästä ja yhteiskunnallisen toiminnan asteesta (summittain sanottuna).

Yhteiskunnalliset rahoitusinnovaatiot toimivat nykyäänkin jo melko hyvin, mutta on niissä kehittämistä. Miten voimme tulosarakkeisiin budjeteissa merkitä robottien ja koneiden hyöty ja tuotto. Vaikuttaa siltä, että paljon tuloa on kirjaamatta kassakirjoihin. Olen joskus käyttänyt taloudesta kirjoittaessani esimerkkinä talvisen Suomen auraustointa. Kun tiet tehokkaasti aurataan lumisateen jälkeen, kaikki muu työ on mahdollista, ja myös kaikki se taloudellinen toiminta, mitä tapahtuu lumen tulon jälkeenkin. Auraustoimi siis tuottaa rahaa tavattomasti, mutta kirjataanko sitäkään tulosarakkeisiin budjeteissa kuten ei ehkä yhdistykseni osalta ole kirjattu tehokasta tietokoneilla tehtävää markkinointiakaan?

Suomessa on totuttu olemassa oleviin rahoitusinnovaatioihimme. Miltä maailma näyttäisi ilman niitä? Todella ikävältä ja kylmältä paikalta, kuten menneisyys osoittaa. Suomessa oli 1900-luvulla vielä pulaa rahasta ja rahoituksesta, se kiristi ihmisten mieliä ja aiheutti vihaa ja levottomuutta aina sotiin saakka. Nyt pitäisi talouden puolella lyödä viisaita päitä yhteen ja tuottaa budjettikäsittelyyn myös tulosarakkeisiin reilusti myös koneiden ja robottien tuottama hyöty ja raha. Koneet on tarkoitettu ihmisen elämää helpottamaan ja koska koneista myös maksetaan ulkomaille, pitäisi Suomella olla kirjattuna se raha, jolla koneita maksetaan ja myös muuta niistä saatavaa hyötyä.

Maailma ei ole valmis – luultavasti ei koskaan ole valmis – sitä voi aina kehittää. Myös talousjärjestelmää on mahdollista kehittää: hyvä kansantalous on kaikkien etu.

Julkaisen uudelleen 25.5.2023 Tarja Kaltiomaa (aiemmin julkaistu vuonna 2019).