Antropologia: Avioliitto ja sen ongelmat
Sukuperintönä haltuuni on tullut jo vuosia sitten kummitätini minulle osoittama kirja Rakkaus ja onni (kirjoittanut Julia Sucksdorff, Lilius & Bergberg Osakeyhtiö Helsinki 1917). Julia Sucksdorff kirjoittaa Alkulauseessaan: ”Vaikkakin toiset tästä kirjassa esittämistäni mietteistä lienevät sellaisia, että moni lukija ehkä pitää niitä liian kauaksi tähtäävinä ja ihanteellisina arki-ihmisten toteutettaviksi, uskallan kuitenkin , varmana niiden pätevyydestä ja henkisestä kantavuudesta, lähettää ne maailmaan luottaen siihen, että ne vaikka paikoin löytävät sopivan maaperän päästäkseen itämään ja kasvamaan ja siten vähitellen, joskaan ei heti, tunkeutuvat esiin ja kantavat hedelmän monen avioliiton onneksi ja tulevain sukupolvien menestykseksi.” Julia Sucksdorffin kirja on vanhalla kirjasintyypillä painettu suomenkielinen kirja. Viime vuosisadalla ja edellisellä vuosisadalla painettiin suomenkielisiä kirjoja vanhalla kirjasintyypillä ja samaan aikaan ruotsinkielisiä kirjoja jo tällä latinaisella merkistöllä. Kirjasta olen aiemminkin kirjoittanut blogikirjoituksessa:
Rakkaus ja onni – Suomalaisen kirjallisuuden päivä | Uusi Suomi Vapaavuoro
ja samaa aihetta käsitteleviä kirjoituksia Uusi Suomi Vapaavuoro blogissa:
Miehen ja naisen yhteiselo | Uusi Suomi Vapaavuoro
Onnellisuus elämässä, onnellisuus ihmisen tavoitteena | Uusi Suomi Vapaavuoro
Avioliittoinstituution perusteita | Uusi Suomi Vapaavuoro
Avioliittoinstituutio on länsimaisen kulttuurin perusta – yksiavioisuus, miehen ja naisen naimaliitto.
Tästä aiheesta olen tuottanut myös kirjoja: Kristillinen filosofia (Elisa Kirja e-kirjoina 2013, Ellibs.com 2022 sekä Mediapinta 2022, 530 s. nid. pahvikansissa). Myös toinen tärkeää tietoa sisältävä e-kirjani Ruusunmarjoja piikkipensaissa (Elisa Kirja vuonna 2016 ja Ellibs.com 2022).
Nyt syksyllä onnistuin löytämään mainiosta ja hyvin palvelevasta antikvaari.fi -palvelusta kaksi muuta Julia Sucksdorffin kirjaa: Terveys ja onni (Helsinki 1916 vanha kirjaimisto Lilius & Bergberg Osakeyhtiö, lukuvuoroa odottamassa) sekä Avioliitto ja sen ongelmat (latinalaiset aakkoset, Werner Söderström Osakeyhtiö 1936, luettu). Lienee sananen paikallaan nykyaikana, kun kirjoittajana pyörittelen tätä samaa aihetta kuin Julia Sucksdorff omana aikanaan. Olen ollut hyvin liikuttunut tästä kirjasta, jonka kummitätini Ida Koivumaa minulle on osoittanut. Kirjan tunnelmista on syntynyt runo Vanha kirja, jonka kirjoitin vuonna 2017 (kirjassa Ajassa auraten 3 Mediapinta 2019).
Vanha kirja
Vanhan kirjan lehdillä kuivunut orvokinkukka,
onnen hetkillä sinne taitettu.
Hyvä tai paha kätkeytyy, vain rakkaudella salat
paljastuu.
Viha lyö kiinni menneisyyden portit, vuosisatojen
kätköön piilottaa.
Rakkaus on avain menneisyyden ymmärrykseen,
tietoon.
Aikuisen ihmisen ymmärrys on sydämen
sivistystä.
Vanhan kirjan suljen hymyillen.
Uskon, että Julia Sucksdorffin kirjoilla on ollut syvä vaikutus aikansa aviopareihin ja avioliiton solmimiseen aikoville aikuisille. Niissä on hyvä henki, jolla kirjoittaja neuvoo vakavasti paitsi käytännön avioliittoon liittyvissä kysymyksissä, myös avioliiton henkisestä vaikutuksesta ihmisen elämään. Kirjojen myötä olisimme kaikki suomalaiset tuudittautua ruusunpunaisiin unelmiin ja löytää elämässä se tärkein, jota jokainen etsii: onnen. Valitettavasti suomalaisten elämässä on ollut muutakin kuin ne kaiken sadevaippaansa kätkevät Tummat pilvet (e-kirja Elisa Kirja 2013, Ellibs.com julk. Tmi Tyhjapaperi 2022 Tarja Kaltiomaa), jotka parantavat kaiken auringon säteiden jäädessä niitten taakse. Sade, joka laskeutuu maahan.
Vähemmän runollisesti: kun luin kirjaa Avioliitto ja sen ongelmat, nyökyttelin kirjaa lukiessani ja totesin olevani kirjoittajan kanssa yhtä mieltä lähes kaikista asioista.
Eräs keskeinen aikuisten ja avioliiton kysymys tuotti erimielisyyttä lukiessani. Nimittäin ehkäisy avioliitossa. Nykyään ehkäisyä ei enää ajatella vain avioliiton pelastavana asiana, vaan sillä on merkitystä myös muissa ihmissuhteissa, pariskunnat käyttävät ehkäisyä myös avioliiton ulkopuolella.
Kirjassa Kristillinen filosofia kirjoitan ehkäisystä muun muassa:
Nuorille tulee neuvoa pidättyvyyttä sukupuoliasioissa sekä nuoria pareja tulee neuvoa ehkäisyasioissa.
Naisten seksuaalisen vapautuneisuuden lisääntymisen mahdollisti lääketieteellisten ehkäisymenetelmien kehittyminen. Nämä monet samanaikaisesti tapahtuneet kehityslinjat ovat johtaneet vähitellen ihmisarvon alennusmyyntiin. Ihminen ei enää osaa seksuaalisessa mielessä arvostaa itseään eikä lajitovereitaan.
Toki asiallinen biologian ja ehkäisytaidon opetus sallitaan, mutta siitä minkälaista tuo opetus on, on mennyt tolkku.
Luonnon lakien mukaan jokaisessa kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välisessä yhdynnässä luonto voi ajaa maailmaan syntymään uuden lapsen. Tätä luonnon oikeutta ei periaatteessa voida täysin murtaa edes ehkäisykeinoilla. Jokainen kerta, kun nainen suostuu yhdyntään miehen kanssa tai joutuu siihen suostumattaan, hänellä on luonnon mukainen mahdollisuus tai riski saada kohtuunsa hedelmöitynyt muna, josta alkaa kehittyä ihmisen sikiö.
Ihmiskunnan vastuulla on myös oman lajinsa liikalevinneisyyden estäminen ja ehkäisy.
Kun ehkäisytekniikka kehittyi vähitellen 1900-luvun aikana, naisten ei enää tarvinnut pelätä raskaaksi tulemista, joten miehet jättivät vähitellen raskaudenehkäisyn naisten huoleksi. Jopa suojakumin käyttö sukupuolisessa kanssakäymisessä vieraan naisen kanssa on todennäköisesti jäänyt vähäisemmäksi. Tämä näkyy sukupuolitautitilastoissa.
Ehkäisyä toki pitää ja kannattaa neuvoa. Nuoret kyllä itse pitempään jo seurusteltuaan osaavat päättää menevätkö sänkyyn keskenään.
Yli sata vuotta sitten Julia Sucksdorff tuomitsi kirjoissaan ehkäisyn lähes täysin ja täysin tyrmistyneenä ajatuksesta.
Kirjoittajana itselläni on ollut saman suuntainen asenne.
Käytännön nykyaikaisessa elämässäni olen kuitenkin turvautunut ehkäisyyn nuoruuden parisuhteessa lukioaikana sekä myös koko avioliiton ajan.
Sadan vuoden aikana on ihmiskunnassa tapahtunut paljon. Muun muassa mediatiedotuksen kehitys, jossa ihmissuhteet elokuvin ja sarjaohjelmin on esitetty usein melko pinnallisesti. Hupaisissa elokuvissa ei elämän koko karu arkisuus näy, vaan ihmisten omaan varaan jää muodostaa käsitys jopa elämän vakavimmistakin asioista. Oman aikamme naiset ovat halunneet turvata koko elämänsä taloudellisesti käymällä työssä ja työn saamista varten on välttämätöntä käydä koulua. Tähän kuvioon ei sovi tavallisesti lasten hankkiminen kovin nuorina.
Antropologiaa länsimaiset ihmiset ovat usein tutkineet syrjäisissä kylissä vierailla mantereilla. Siellä on elämän ja kuoleman kysymyksenä sekä elämään syntyminen että kuoleminen. Kylän olosuhteet ovat usein olleet muuttumattomina kauan, kauan, kauan. Kylän väki on tottunut siihen, että jos kylän väkimäärä ylittäisi tietyn lukumäärän, luonto ei ruokkisi kaikkia. Silloin jouduttaisiin tekemään vakavia päätöksiä väkimäärän suhteen, joten usein pitkäaikaisessa kyläasumisessa oli tuotettu ennalta ehkäisevää elämäntapaa. Pari sai ryhtyä keskinäiseen intiimisuhteeseen vain, jos kylällä oli tarvetta tuottaa elämään joku aiemmin kuollut – henkisesti – syntymään ihmiseloon. Tämä sama asia toimii uskonnon vallitessa myös länsimaisen elämäntavan perustana. On ollut pitkään saatava lupa vanhemmilta, linnanherroilta ja -daameilta jne. parisuhteeseen. Yläluokan parissa omistusjärjestelyt ovat tuottaneet myös niukkaa syntyvyyttä, koska liiallisen väen seuraukset ovat olleet toistuvasti vakavat.
Ja nykyaikainen tiedotus on rikkonut myös syrjäisten kylien vieraiden mantereiden väestörauhan pysyä saman lukuisena kylillään. Ruuan tuotanto on samalla kehittynyt, mutta pysyvä viljelytuotos ei vielä ole ollut tuloksena – nälänhätää, liikasyntyvyyttä, kurjuutta, sairautta, sukupuolitauteja esiintyy.
Unelmat ovat länsimaisen elämäntavan satuihin ja tarinoihin perustuvaa kulttuuria. Näitä medioissa levitetään myös niille asuinsijoille, joille ne eivät ole menneisyytensä (henkisen menneisyytensä) tavoitteita.
Väestön samansuuruisena pysymiseen meillä voi olla aatteita, pidättyvyyttä ja siveyttä tarjolla vaikka miten paljon ja niin pitää olla. Mutta käytännössä mielestäni nykyään länsimaisen ihmisen vastuuta on myös ehkäisymenetelmät puolisoiden käyttöön. Elämä on käytännön elämää, ei pelkkiä ruusuisia unelmia ja haaveita. Olen pyrkinyt kirjassani Kristillinen filosofia tuottamaan näkemystä ihmiselosta, että se on mahdollista planeetallamme, että elämää kannattaa elää. Ihmiskunnalla on ihmiskunnan kokoisia ongelmia toisinaan ratkaistavana, mutta elämässä ongelmia kuuluu ratkaista myös pariskuntien keskenään. Lapsiluku avioliitossa on yksi ratkaistava ongelma – se tulee puolisoitten päättää keskenään. Mihin voimat ja varat riittävät. Rakkaus kattaa elämässä paljon, mutta nälässä tunne heikkenee väistämättä, toisinaan.
20.11.2023 Tarja Kaltiomaa
Kommentit (0)