Antropologia: Kulttuurievoluution tutkimusmenetelmistä

Kirjassani Kristillinen filosofia on luku Ihmisen kulttuurinen kehitys, joka on katsaus käsityksestäni maapallolla elävän biologisen ihmisen kulttuurisesta evoluutiosta. Teoriani, että ihmisellä on henkinen jatkumo (myös edellä mainitun kirjan lukuna Ihmisen henkinen jatkumo) on vahvistunut sittemmin, kun kirjani oli julkaistuna e-kirjoina Elisa kirjassa vuosina 2013 – 2019. Jo kirjan Kristillinen filosofia kirjoittamisen ajankohtana 2001 – 2005 olin kirjannut mietteitäni kulttuurievoluution perusteista. Kirjoituksessani Kirkko valtiossa – valtio kirkossa teen menneisyyteen suuntautuvaa havaintotutkimusta, jossa maapallon alkuihmiset ihmettelevät tässä uudessa maailmassaan eloaan ja oloaan. Nämä alkuihmiset olivat jo henkisessä mielessä ihmisiä, he eivät olleet maapallolle tulleet ilman henkistä menneisyyttä, tyhjin käsin, ilman kulkueväitään. Maapallolle tulemisen tarinoita on useita ja nykyihmisten mielen täyttää usein enemmän epäilys kuin minkäänlainen mielikuvituksen täyttämä usko ihmislajiin. Kirjoitussarjassa Mittausvirhe kuvaan nykyihmisen tiedeajattelun harharetkiä. Jos ihmisen tasoisen olennon henkinen perimä ja henkinen perinne mitätöidään todisteiden puutteessa, mitä jää jäljelle? No, voimme uskoa jo ihmislajiin ja sen jatkuvuuteen ja vahvuuteen selvitä lajina edelleen tässä ihmisille luodulle luontomaailmassa. Monissa niin sanotuissa Ajankohtais-kirjoituksissani verkkosivustollani http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi kirjoitan ihmisen antropologisesta selviytymisestä maapallolla eläessään. Ihmislajin menneisyys maapallolla on mielenkiintoinen tutkimusalue, joka ei varmasti koskaan tyhjene täysin.

Antropologia tutkimusalana ja sittemmin yliopistollisena tutkimusaiheena on alkanut siitä, että länsimaisen tieteen harjoittajat lähtivät tutkimaan luontokansojen elämäntapaa näiden asuinsijoille. Nämä tutkimuskertomukset on tallennettuna kirjoihin ja ovat tärkeää ihmiskunnan vaiheita käsittelevää kirjallisuutta edelleen. Mielestäni ihmisen tieto-taito maailmassa kehittyy kerroksittain ja rakentuu vahvoiksi teorioiksi niin, että uudet tutkijat löytävät aina uudelleen eri tutkimusalojen vanhimmankin kirjoitukset. Jo tällainen mielenkiinto ja selostukset tutkimusalojen synnystä ja alkuvaiheista osoittavat ihmisten heräävää älykkyyttä oman lajinsa ihmisinä. Varhaiset antropologit saivat rahoitusta matkustaa jollekin maapallon alueelle ja elää siellä alkukantaisten heimojen parissa havaintojaan tehden. Tutkimusapurahat sittemmin kattoivat tai karttuivat niin, että tutkijat saattoivat kirjoittaa kirjoja havainnoistaan. Tämä on arvokasta tutkimuskirjallisuutta, jota on syytä säilyttää kirjastoissa ja pitää saatavilla myös uusille tutkijoille myyntikirjoina. Myyntikirjojen ei nykyään Suomessakaan tarvitse olla uuden uutukaisia painoksia, vaan antikvaaritoiminnassa on saatavilla lähes kaikkia suomeksi painettuja kirjoja internetistä tilaamalla. Katsoinkin parilla hakusanalla mitä antropologiaa käsitteleviä kirjoja on saatavilla. Käytin hakusanoja antropologia ja kulttuurievoluutio. Tutkimusalan kirjoja löytyy muutamia ja useimpia laitoksia oli professori Lauri Honkolta (s. 1932, k. 2002), joten tästä voidaan päätellä, että antropologia tutkimusalana ei vielä ole ”loppuun kaluttu”. Alalta löytyy varmasti edelleen paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja kirjoitettavaa. Ongelmana lähes kaikilla tutkimusaloilla nykyään on ollut niin sanottu infoähky. Infoähkystä huolimatta kirjoja edelleen julkaistaan ja onneksi kuitenkin niitä suurinta osaa osataan jo esineinäkin arvostaa ja niille on kehitetty kierrätysmenetelmiä tietotekniikan ja logistiikan avulla. Tärkeää on tieteellisen oikeaoppisen kehityksen kannalta, että tutkimusalan alkuvaiheen kirjoituksiakin on aina saatavilla. Tämä onkin läntisen kulttuurin vahvuuksia. Tieteen harjoittajat ovat yleensä hyvin pedantteja tutkimustapojen oikeellisuuden suhteen.

Tahtoisin lähettää professori Lauri Honkolle tervehdyksen hänen omaan taivaaseensa. Hän varmaankin palattuaan jälleen töidensä ääreen voi upeasti löytää omat painetut kirjansa ja ostaa niitä kirjahyllyynsä tutkimustyön jatkamisen perustaksi. Samoin näin tunnollisen antropologian professorin arkistoaineisto on myös löydettävissä suomalaisista arkistoista. Oma esimerkkini henkisen jatkuvuuden nimissä ja osalta on ollut löytää perustietoa edellisen elämäni tutkimusaineistosta ja kirjeenvaihdosta arkistosta. Arkistotietojen jäljille pääsy ei ole välttämättä mikään itsestään selvyys. Oma tutkimuspolkuni tapahtui kuvataiteen ja valokuvaustaiteen avulla. Mielenkiinto ja jäljille pääsy entisen elämän tietoihin on henkisesti kutkuttavaa. Jokin ehkä ihan muulle toiminta-alueelle suuntautuneen henkilön mieltä saattaa kiehtoa ja nostattaa ihan satunnaisessa seinätaulussa tai valokuvassa. Tällaiset pienet vihjeet veivät itseni oikeastaan lähes tuntemattomalta tuntuvan aiemmin eläneen ihmisen tutkimusalueen jäljille suomalaiseen arkistoon. Arkistosta sain tietoa, joka vahvisti itselleni sellaisen langanpään jatkaa elämääni uusilla urilla ja suuntautua tutkiskelemaan tarkemmin niitä aihealueita, jotka yhä tutummaksi ja velvoittamamaksi alkoivat käydä. Kulta-ajan taiteilijat lienee yksilöllisesti uskoivat tulevaisuuteen kukin omalla tavallaan ja sittemmin kuvataiteita lähemmin tarkasteltuani on alkanut yhä vahvemmin näyttää siltä, että tietoisuutta ja pyrkimyksellisyyttä on elävillä taiteilijoilla ollut runsaasti. Se energia, jota he ovat tallentaneet tauluihinsa vaikuttaa nykyaikana lähes kiihottavasti etsiä näiden edellisen polven taiteilijoiden aivoituksia tauluistaan. Taulut hohkaavat energiaa, joka tuottaa mielenkiintoa jatkaa heidän tutkimuspolkujaan.

Tämä tähän asti tähän merkitsemäni tiedot ja kirjoitus on jo vastausta otsikon haasteeseen.

Myös tieteilijöillä, kuten taiteilijoilla, voi olla henkisen jatkumon siivittämänä elämästä toiseen intoa ja intuitiota jatkaa edellisen elämän tutkimustyötään uudessa elämässään. Jotenkin henkisesti omana itsenäni ajattelen tämän vahvuuden olevan usein myös filosofeilla ja miksei teologeillakin. Ovathan he tutkijoina ja kirjailijoina nimenomaan henkisen ihmisen asiantuntijoita. Koska ihmisen henkinen jatkuvuus ja jatkumo ovat tähän nykyaikaan saakka ollut melko vaiettu asia, ihmiset varmaankin yleensä ja tämän kirjoituksen luettuaankin ja luettuaan kirjani Kristillinen filosofia, valitsevat mieluummin vaieta näistä taustalla vaikuttavista henkisistä voimistaan kuin alkaa tuottaa siitä sen suurempaa meteliä. Mietteissäni olenkin usein ajatellut, että ihmisillä on vahvempi käsitys henkisyydestään ja jatkuvuudestaan ollut jo vanhoissa kirjoissa tallennettuna kuin mitä nykyaika enää on osannut ilmaista. Siirtymä teologisesta uskosta filosofian piirin ajattelijoiksi ei oikeastaan pysty pitämään yllä käsitystä henkisyydestä pelkästään. Henkiseen elämään ja olemukseen kuuluu vahva usko ja yhteiskunnan jatkuvuuteen kuuluu uskonto. Tämän asian ovat todenneet eräät ihmiskunnan viisaimpina pidetyt ajattelijat ja kirjoittajat Lecomte du Noüy ja Pierre Teilhard de Chardin kirjoissaan. Ilman uskoa ja uskontoa valuu toivo tulevaisuudesta yleensä hiekkaan maan.

Uskonto on elämänoppia elämästä toiseen elettäessä. Ihmiset perustavat perheensä ja sukunsa alueen ja maan uskonnon mukaisesti. Tätä asiaa valvovat ja vartioivat siihen toimeen vihkiytyneet papistot ja muut kirkolliset henkilöt länsimaisessa elämäntavassa.

Antropologisiin tutkimusmenetelmiin palatakseni olen huomioinut, että maan ydinkansa on oppinutta myös uskonnollisesti. Elämäntapaan sopeutuminen, kun ihminen on maassa asunut vasta vähän aikaan, kestää melko kauan, ehkä enemmän kuin vain yhden ihmisiän verran. Kussakin maassa sen vuoksi nykyään 2000-tuhatluvun alkupuolella kuuluu olla maltillinen myös uskonnon suhteen. Uskonto luo perustan maassa elämisen elämäntavalle. Uskonnollista suhtautumista elämään on nykyaikana tieteen riemuvoittokulun aikana hieman torjuttu, mutta uskoisin tutkimusalana antropologian lyövän kättä uskonnon kanssa, kun antropologinen tutkimus alkaa ylettää länsimaiseen elämäntapaan. Perinteisesti länsimaiset tutkijat siis ovat lähteneet luonnon kansojen pariin tekemään tutkimustaan. Antropologista tutkimusta voi nykyaikana tehdä kotisohvalta television ääreltä. Tutkijalle olisi toki virkistävää käydä toisinaan myös katsomassa uutuuselokuvia elokuvateatterissa, jolloin tutkija saa hyvän syyn etääntyä hieman sohvastaan ja nähdä aitoa elämää – kaupunkia – ympärillään. Nykyaikainen antropologi siis voi tehdä tutkimustyötään helpohkosti kotisohvaltaan. Olivatko ensimmäiset antropologit jo valmiiksi koulutettuja lähes yliopistotohtoreita? Käsittääkseni he eivät ole olleet. He olivat usein seikkailijoita, jotka lähtivät tekemään tutkimusmatkojaan uusiin kohteisiin luultavasti osoittamalla sormellaan karttapalloa pyöritettyään johonkin tutkimuskohteen maahan tai alueelle. On melko todennäköistä, että tällaisten tutkimusmatkojen käsikirjoituksia olisi mahdollista löytää arkistoista jopa julkaisemattomina. Tämä jää nähtäväksi.

Kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia käyttäen tutkimusmenetelmänä oikeastaan radiota, tämä minun pitänee tunnustaa. Kuuntelin tuolloin kirjoittaessani tietokoneella havaintojani runsaasti radiota. Olin hieman ihastunut erääseen naapurina asuvaan (naimisissa olevaan) mieheen ja sain häntä silloin tällöin nähtyäni runsaasti niin sanottua rakkausenergiaa tutkimustyöhöni. Sanotaan, että taiteilijat tarvitsevat muusansa. Naistutkijana saatoin tarvita muusikkoa, joka oli ihmishahmossaan tuo naapurimies ja joka oli radion täydeltä musiikkia. Olin hyvin intoutunut tutkimustyössäni ja kirjoitin havaintojani länsimaisen ihmisen käytöksestä – en oikeastaan havaintoina käytöksestä, vaan kuin pyrkiäkseni oikaisemaan käytöstä sinne hieman uskonnollisempaan suuntaan järjestäytyneessä yhteiskunnassamme. Aiempi toimialani työelämässä on ollut atk-tekniikka, mikä on tuottanut hieman osaamista käyttää tietokoneita. Koko elämän mittaisena harrastuksena olen pitänyt lukemista (kiitos vanhempieni ja entisen puolisoni). Lukemisharrastus on perustunut pitkälti suomalaiseen kirjastoverkostoon sekä myös uutuuskirjojen osalta kirjakerhoihin. Kirjakerhot ovat olleet kirjankustantamojen kirjatarjontaa suoraan kuluttajille, jotka olivat sitoutuneet seuraamaan kyseisen kustantamon tuotantoa jäsenyydessään. Kirjankustantamot julkaisivat usein kevät- tai syysalennuskirjaluettelon, jonka perusteella saattoi hankkia kerrallaan pinon kirjoja edullisesti. Tällaiseen toimintaan omassa arjessani on perustunut antropologiset havaintoni kirjailijana. Hieman olen ollut myös yliopiston tuntumassa, kun kannettavan tietokoneeni kuljetin salkussa filosofian laitoksen kirjastolle useammin kuin muutaman kerran kirjoitusvaiheen ollessa ahkerimmillaan. Vasta myöhemmin olen tehnyt antropologisia havaintojani myös television avulla. Aineistoa televisiossa on kaikki ohjelmagenret lastenohjelmista ja viihdeohjelmista sarjaelokuviin, elokuviin ja dokumenttiohjelmiin. Näiden avulla länsimaisen ihmisen sivistyksellisestä kaupunkielämästä saa oivallisen käsityksen.

Toki on ansiokasta toimia tutkijana ja on ansiokasta jopa opiskella antropologiaa, mutta neuvona sanoisin, että tutkimusalana antropologia sopii ihmisille, joilla on rahoitusta omasta puolestaan. Nyt minun on hieman vaikeata Suomessa ajatella sinänsä antropologin työuraa, mutta ei kuitenkaan ole varmaan mahdotonta. Ehkä antropologian opinnot sopivat perusopinnoiksi vaikka taiteilijoille, papistolle, tietokoneohjelmoijille, opettajille, poliiseille jne perustietämykseksi osana muita ammattiopintoja. Mikään ei sinänsä estä ketä tahansa kansalaista lukemasta antropologiaa koskevaa kirjallisuutta ja siten avata silmiään tähän maailmaan. Ehkä jopa kirjoittamaan siitä omia havaintojaan.

13.3.2022 Tarja Kaltiomaa

Kirja Kristillinen filosofia 2021 Kirja ja kuva: Tarja Kaltiomaa

Kirja Kristillinen filosofia on seikkailujensa jälkeen saanut pahvikirja-muodon, nid. Mediapinta 2021. Kirjailijana huokaan onnellisena ja nyt luettuani tämän blogikirjoituksen (omiakin juttujaan kannattaa lukea ahkerasti, jotta ei ala liikaa itseään toistaa), huomaan tämän kirjan sisällön kertovan ihmisen henkisestä olemuksesta ja ihmisen henkisistä arvoista lähes painottuneemmin kuin ihmisestä biologisena ihmisenä. Luovuus ja ihmisen henkisyys on se ydin, joka jokaisessa ihmisessä on. Tätä asiaa kuvaan käsitteellä ”fenonyymi”, josta käsitteestä internetistä minulta on parikin kirjoitusta. Oma tutkimustyöni ihmislajin osalta ei ole siis päättynyt tähän kirjaan, vaan kirjassa on itselleni ja toivon mukaan muillekin ihmisistä ja ihmisyydestä (inhimillisyys, humanismi, ihmislaji) kiinnostuneille joskus kirjoituksissani mainitsemia langanpätkiä jatkaa tätä ikiaikaista ihmettelyä omasta lajistamme. Tervetuloa blogikirjoitusteni ja nyt myös kirjani Kristillinen filosofia lukijaksi!

Mikael Agricolan päivänä 9.4.2022 Tarja Kaltiomaa

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu