Antropologia: Miten lihavuuteen tulisi suhtautua?

Olen eräiden lehtikirjoitusten ja televisio-ohjelmien sävystä usein voinut todeta, että lihavuutta ei pidetä hyvänä asiana ihmisellä ja myös sen, että yleisessä suhtautumisessa lihavuuteen naisten lihavuus koettaisiin negatiivisemmaksi kuin miesten.

Ihmisiä normaalimitoissaan on laihoja ja lihavia, lyhyitä ja pitkiä, sopusuhtaisia ja keskipituisia, jossa pituusmitassa on tavallisempaa miesten olla naisia pitempiä aikuisikäisinä. Ihmisen ulkonäköön vaikuttaa sukupuoli, ikä, pituus, ympärysmitat, ja voisi sanoa myös, että luonne, koska leppeä luonne tuottaa siloisemman naamataulun.

Vaikka ihmislaji näyttäisi jonkun avaruusolennon mielestä yhteneväiseltä ulkoiselta olemukseltaan samaan tapaan kuin maapallolla elävät muutkin nisäkäslajit, ihmiset voivat toisensa tunnistaa hyvinkin persoonallisesta ulkomuodostaan. Tunnistamiseen vaikuttaa muutkin seikat kuin vain ulkonäkö. Ihmiset tunnistavat toisensa myös äänestä, tervehtimisestä, paikasta, jossa kohdataan, asiayhteydestä, perheen jäseninä, suvun jäseninä, työpaikan vuoksi sekä menneisyyden kulttuurisen evoluution myötä, joka on yksilökohtaiselta vaikuttavaa kehitystä ihmisen ollessa pois oman kansan tai heimon parista, mutta jonka yhtenäistävä vaikutus on helpommin todettavissa heimoon tai kansaan kuuluvana asukkaana.

Kirjassani Kristillinen filosofia, joka on oikeastaan antropologinen katsaus länsimaalaisen talousalueen kehityksen vaikutuksessa elävien kansojen ihmisten elämästä nykyään. Kirjassani kerron miten kristillinen oppi on vaikuttamassa länsimaalaisen ihmisen kehityksessä tuottaen kulttuurisen evoluution myötä ulkonaisesti ehkä vahvemmin yksilöllistä fenotyyppiä kuin jonkin muun uskonnon vaikutuksessa tapahtuu muilla maailman alueilla. Tietenkin on totta, että yksilöllisemmiltä aina näyttävät ne ihmiset, jotka tuntee ja joiden elämäntavan tuntee. Samoin edellä mainitut tunnistettavuuden merkit vaikuttavat siihen, miten yksilöllisinä näemme muita ihmisiä.

Länsimaissa on oma erityinen kehityskulku ollut ja se on nykyään yleistyneen matkustamisen seurauksena joutunut ennen näkemättömän arvostelun kohteeksi. Arvostelijoina vaikuttaa ennen kaikkea olevan itse länsimaalaiset ihmiset. He saattavat samaan aikaan voimistuneen tiedotustulvan vaikutuksessa alkaa nähdä muiden alueiden ihmisten ulkomuodossa sellaista etua itseensä nähden, että on tullut jopa kiireellisiltä vaikuttavia elämäntapaohjeita ja ruokavaliosuosituksia julkinen media tulvilleen.

Yritin Google©-hakuohjelman avulla saada käyttööni jonkun Rubensin maalauksen ja löysinkin hakuohjelman kuvaominaisuudella sekä lihavan naisen että lihavan miehen kuvan. Vaikutti kuitenkin siltä, että kaupallisuus on kuviin iskenyt ja en alkanut niitä sen kummemmin yrittää saada omaan käyttöön. Siksi lukija voisi itsekin katsoa internetissä olevia Rubensin maalauksia ja huomata, että jo Rubensin aikaan 1500-luvun lopusta 1600-luvun alkuun ihmiset ovat olleet vartaloltaan lihavia. Rubens oli ilmeisesti erikoistunut kuvaamaan lihavia vartaloita, mutta uskon tuolloin ihmisten ulkonäkökirjon olleen suunnilleen samanlainen kuin se nykyäänkin on. Lukija saa omasta puolestani pohdiskella lihavuuden syviä syntyjä itse, koska oma käsitykseni on jo edellä mainitussa kirjassani.

Tällä kirjoituksella tarkoitan sanoa, että koko tuo ihmiskirjo länsimaalaisia ihmisiä on nykyään länsimaalaista todellisuutta, joka on maan tuottamaa ja kulttuurin tuottamaa ihmiskirjoa. Monista muistakin syistä kuin ulkonäöllisistä syistä olen pitänyt kantanani, että jokainen ihminen pitää hyväksyä, mutta ei kaikkia heidän tekojaan. Tähän viittaan myös länsimaalaisella oikeuskäytännöllä, joka on osaltaan ollut tuottamassa nykyistä länsimaalaista taloutta liikenteineen, infrastruktuureineen ja palveluineen sellaiseksi millaisena sen nykyään tunnemme. Tätä  kaikkea pyöritetään kuin huomaamattamme rahan avulla – eikä siltä osin rahaa kannattaisi moittia, koska sillä tavalla elämä länsimaalaisittain on mahdollistunut ja on mahdollista. Mitenkäs muutenkaan?

Hyviä kristillisiä arvoja on lähimmäisenrakkaus ja yksiavioisuus.

Ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia, jotka ovat heidän perimänsä ja myös henkisen jatkumonsa tuotosta. Peruskaava ihmisen ominaisuuksista sanotaan olevan 25 – 50 – 25 prosenttia ihmisen koko genotyyppi, jossa 25 % on äidiltä perittyä, 50 % on omaa henkisen jatkumon perua ja 25 % isältä perittyä. Kaava ei ole vakio, mutta on mainio tieteen saavutus tämä asia tunnistaa nykyään.

Ihmisillä sanotaan olevan lahjoja kuten oppia helposti laulamaan, tekemään käsitöitä, soittamaan instrumenttia, piirtämään, lukemaan jne. Kaikki tällaiset lahjat kehittyvät, kun niiden kehittymiseen on suotuisat olosuhteet. Tätä lahjakkuuden kehittymistä tukee nykyään koulu ja oppivelvollisuus.

Ihmisillä voi olla muitakin lahjakkuuksia ja ominaisuuksia, joita ei ole muilla lähimainkaan.

Myös sukujatkuvuus ja sen onnistuminen aikuisiässä vaihtelee yksilöittäin. On normaalia voida perustaa perhe ja miehelle ja vaimolle syntyy lapsia.

Poikkeavuudet sukujatkuvuuden suhteen ovat samanlaista yksilöominaisuuksien kirjoa kuin muutkin ihmisen ominaisuudet. Ihmisenä voi ihan hyvin elää ilman, että ihmiselle syntyy jälkikasvua. Tämä ei nykyisen ihmispaljouden keskellä ole välttämättömyys kaikille samalla tavalla kuin ei ole välttämätöntä meidän kaikkien ihmisten osata laulaa, soittaa tai tanssia. Voimme näistäkin taidoista nauttia muiden ihmisten tekemisenä ja esimerkiksi taiteen yleisönä.

Ihmiselo on suhteessa elämänalustaamme maapalloon ja siihen palaan maapallosta ja alueeseen, joka on meidän kansamme alue, oma maa. Moni asia määräytyy ihmiselossa sen mukaan, missä on syntynyt. Toinen ihmisiin vaikuttava asia on ympäröivä avaruus, vaikka sen vaikutusta ei juuri korosteta ymmärrettävän. On varmasti muitakin vaikutuksia ihmiselämään vaikuttamassa, joista emme ihmisinä kaikkea tiedä tai edes ymmärrä. Oma kantani tähän on, että mitä normaalimpana voimme ihmiselämän pitää, sitä vähemmän meidän tarvitsee huolehtia tai pelätä normaalin ulkopuolisia vaikutuksia. Tätä voi olla vaikeata niiden ihmisten ymmärtää, jotka eivät normaalia elämää ole vielä maan päällä tavoittaneet tai jotka ovat omista syistään siitä piittaamattomia. Ihmisellä on käsitys, että elämä on lyhyt ja että kullakin on vain yksi elämä. Tätä käsitystä kirjoillani olen murtamassa. Itse me tänne aina palaamme ja siksikin vastuu ihmisellä on suurempi kuin yleensä tiedostetaan.

3.9.2023 Tarja Kaltiomaa

Puheenvuorossa julkaistu edellinen antropologia-sarjan kirjoitukseni:

Psykologia: Nykyisen länsitalouden tuottamat haitalliset sijaistoiminnot | Uusi Suomi Puheenvuoro

Ps. Toivottavasti lukija löytää rivien välistä ajatuksen, että lihavuuteen pitäisi ja pitää voida suhtautua samoin kuin muihinkin ihmisten ominaisuuksiin, osana ihmisen persoonaa ja persoonallisuutta.

Pps. Käsitykseni nykymeiningistä ihmisten elämässä on, että laihuuden korostunut ihailu johtuu siitä, että ihmiselämän vastainen seksismin suuntaus on vallannut ihmisten mielen ja johdattanut liiankin monet sellaisiin seikkailuihin, jossa olisi vain ulkonäöllä vaikutusta. Tästä on kärsinyt seksuaalisen ahdistelun vuoksi sekä miehet että naiset. Kyseessä on aikamme ilmiö, joka johtuu monesta maailmallisesta yhteentörmäyksestä ajassamme.