Avoin sähköpostiviesti, aihe: Suomi ja kulttuurin ymmärrys, myös digitaalisen kulttuurin

Hei ja hyvää loppuvuotta 2022 ja hyvää uutta vuotta 2023!

Kamppailen digitaalisen ongelman kanssa.

Arvoisa lähes satunnainen vastuun eikö vastaanottaja!

Oletko sinä (anteeksi sinuttelu ja puhuttelu) tullut ajatelleeksi kuinka paljon tietoa on nykyään digitaalisena?

Olen entinen atk-alan työntekijä, joka olen ollut rakentamassa vaatimattomalla osuudellani järjestelmäasiantuntijana tietokoneverkkoa, tietokoneita ja niissä käytettäviä sovelluksia. Tätä kaikkea on internet ja digitaalisuus. Vielä varhemmin olen ollut pankkivirkailija, joka kuuli aikoinaan huhuja työpaikallaan, että rahaa aletaan nostaa seinässä olevalta laitteelta. Nykyään tämä on täysin toteutunut: rahaa on pankissa kullakin, kuten pitääkin, mutta tilin ja rahan välillä on digitaalinen raha.

Suomalaisena saa vaikutelman, että digitaalinen raha on jo kaikkialla Euroopassa. Digitaalinen raha on riippuvaista sähköstä. Tietokoneet ja internet ovat täysin sähkön ja sähköntuotannon varassa.

Poliitikot pyörittelevät kukin omalla tavallaan sähköpalloa. Ihmisillä on luonnollisia pelkojaan ja ihmiset pelkäävät, että sähköntuotanto pilaa mm. luontoa. Valtapaikoillaan kukin on kuin juuri televisiossa nähdyssä elokuvassa Diktaattori. On ymmärrystä tai ei.

Myös kulttuurin osalta jokainen on pieni Diktaattori.

Sisällön tuottajana ja toiminimiomistajana, joka rakentuu lähes pelkästään sisältöön, jota olen tuottanut noin 8GB sivustolleni www.kolumbus.fi/tyhjapaperi olen nojannut suureen operaattoriin, joka omista teknisistä ja tietenkin siten ymmärrettävistä syistään luopuu kotisivuasiakkaiden kotisivujen ylläpidosta. Aiemmin operaattori, joka ei sielultaan ole kirjankustantaja, poisti valikoimistaan e-kirjani, koska niille ei ollut lukijoita.

Teknisesti ajattelevana ihmisenä ymmärrän tuon ehkä liiankin hyvin. Eräs kirjailijakollegani oli asiasta kauhuissaan: kirjat voidaan poistaa myynnistä tuosta vaan!

Internetiin on viime vuosina tuotettu runsaasti sisältöä: raha, rahoitus, vakuutukset, pankit, kuntapalvelut, valtion palvelut, kirjoja, rahaa, palkat, eläkkeet, yksityisiä verkkosivuja, some-sovellukset, yhteydenpito, blogikirjoitukset, kolumnit, lehdet, artikkelit, valokuvia – suoraan sanoen ihan hirzccxcc36#%&/ sti aineistoa. Mikä meidän kulttuurinen suhtautumisemme on asiaan? Ehkä pieni mielemme ei ole vielä kehityksen täyden hyväksymisen tasolla. Voisimme monien meidän mielestä palata alkujuurille, jotka eivät ole kovin kaukana menneisyydessä, jossakin 1990-luvun alussa niitä jo löytyy. Rahaa olisi vain setelit ja kolikot, jonottaisimme pankissa leimaa tilivihkoon, saisimme palkkanauhan ja maksaisimme pankissa laskut, joista pankki ottaa palvelumaksua markan per lasku.

Arvelen, että päättäjämme eivät vielä ole täysin ymmärtäneet digitaalisen tiedon ja kulttuurin koko tilannetta.

Olen ottanut varmuuskopion edellä mainitusta verkkosivustostani ja siten aion viettää rauhaisan (hieman flunssaa) vuodenvaihteen. Mutta ennalleen sivusto ei enää palaa, jos se poistetaan, kuten operaattori on kertonut 31.12.2022 elikkä siis tänään. Sivustolla olen kertonut ja patenttia hakenut sellaiselle asialle, joka on finanssiasiaa: koko Euroopan velkakierre voidaan digitekniikan avulla vähitellen korjata voiton puolelle. Kaikki verkkosivustoni sivut ovat tallessa!

Kirjettä, siis sähköpostia, saa jakaa!

Hyvää Uutta Vuotta 2023!

Ystävällisin terveisin,

31.12.2022 Tarja Kaltiomaa

Aiempi kirjoitukseni tällä palstalla Maailman parantaminen:

Maailman parantaminen | Uusi Suomi Puheenvuoro