Elämän jatkuminen ja maapallon puolustus

Galileo Galilei – mielifyysikkoni menneisyydestä, koska nimi on helppo muistaa – kertoi aikansa ihmisille havaintojaan maapallon sijoittumisesta avaruudessa. Hän oli tarkkaillut maapalloa, aurinkoa ja lähiplaneettojamme ja alkoi ymmärtää niiden kiertoa avaruudessa. Varmaankin uskoen Galileo Galilein ajattelukykyyn ja ymmärrykseen sanon, että hän tarkoitti tuoda ihmiskunnalle hyvän tiedon maailmastamme ja siitä, että ihmiskunnalla on hyvät mahdollisuudet jatkaa elämää, oppia ja luoda sivistynyttä elämäntapaa ja kulttuuria. Kaikki tuon ajan aikalaiset (elokuvan mukaan) eivät hyväksyneet hänen kertomuksiaan. Hän joutui liiankin koville, kun häneltä vaadittiin selityksiä ajatuksilleen ja tietämykselleen. Nykyään avaruudessa on jo ihmisten lähettämiä havaintovälineitä, luotaimia kameroineen ja mönkijöitä planeettojen pinnalla. Havainnot ovat varmistuneet ja tarkentuneet.

Miten ihmiskunta voi puolustaa planeettaansa mahdollisilta avaruushyökkäyksiltä?

Tähän on olemassa vastauksia. Tosin emme ihmisinä ensimmäiseksi mieti sitä, että avaruudelta pitäisikään puolustautua. Kun ihmiset ovat jo pitkällä sivistyneen elämäntavan hallinnassa ja on huomattu, että maitten väestö on jatkanut elämäänsä rauhassa suvuissaan ja perheissään, kysymys ehkä voidaan ottaa esille. Olen jo vuosia sitten kirjoittaessani kirjaani Kristillinen filosofia pohtinut tätä kysymystä. Vastaus on, että ihmisten tulee puolustaa elämäntapaansa kuten se länsimaissa on kristillisenä elämäntapana. Kun maassa harjoitetaan uskontoa, se on kuin säännöllinen vitamiinipilleri erilaisia influenssaepidemioita vastaan. Elämäntapa pysyy kunnollisena kirkkolaitoksen avulla. Tämän tiesivät myös esivanhempamme kirkkoja rakentaessaan. Muualla somekeskustelussa (LinkedIn) olen tätä asiaa tänään käsitellyt hieman eri näkökulmasta vetoamalla mediaan siinä, että nämä eivät ajaisi uskonnonharjoitusta Suomessa alas. Laitan tähän kommenttini.

Hyvä asenne mediassa on ennakkoluulottomuus lukijoita kohtaan ja hyväksyä kaikki ihmiset. Suomessa noin 20 – 30 vuotta sitten noin 85 % ihmisistä kuului valtionkirkkoon, evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kymmenen vuoden aikana media on suorastaan juntannut ihmisiä kirkosta eroon. Maanpäällinen vaellus sujuu yleensä ihan hyvin, vaikka ei kuuluisi kirkkoon eikä kävisi messussa. Suomi kuitenkin itsenäistyttyään ja erityisesti liityttyään Euroopan Unioniin on osa Eurooppaa, jossa kristillisen uskonnon perinteet ovat vanhemmat kuin tässä tuoreessa ja armaassa suomaassamme Suomessa. Koululaitos Suomessa on velvoitettu opettamaan uskontoa ja nimenomaan kristillistä elämäntapaa ja moraalia. Aikoinaan kirkolla oli tämä opetusvastuunsa, ja sittemmin sen otti koululaitos haltuunsa valtion mandaatilla. Uskonnonopetus kuuluu siis suomalaiseen sivistykseen ja se on hyvä osa myös eurooppalaisuutta. Nykyään suomalaiset tekevät paljon työtä Eurooppa-yhteyksissä ja siten on hyväksi osata ja ymmärtää pitkää eurooppalaista kulttuuriperinnettä ja kristillistä noudattaa elämäntapana kristillistä uskontotraditiota. Kovin sivistynyttä käsitystä ei suomalaisesta saa, jos ei ymmärrä kirkon ja uskonnon merkitystä. 📚 Sivistys on tärkeää.

Medialukutaito on vaativa laji, kun lukijan kuuluu nähdä sielunsa silmin kaiken kirjoituksen tarkoitusperät, tietää median omistaja, tietää mihin journalisti tai muu kirjoittaja pyrkii, Suomi on ollut suomalaisten hallussa vasta 100 vuotta maahan perustetun hallintojärjestelmän avulla. Uskonto on elämäntapaoppia elämästä toiseen elettäessä ja tätäkin oppia suomalaisilla on ollut vähemmän kuin muilla eurooppalaisilla. Suomessa vasta noin 600 vuotta ja muusa Euroopassa enemmän tai vähemmän jo ajanlaskun alusta saakka. Kansa ja maa ovat haavoittuvaisia nykyaikaista mahdollisesti pyrkimyksellistä mediaa vastaan. Maa on maa, ja .se on tarkoitettu rauhalliseksi paikaksi ihmisten elää elämäänsä. Elämään kuuluu myös uskonto, joka pitää elämäntavan säädyllisenä ja säällisenä. Kristillisen uskonnon vahvuuksia ovat lähimmäisenrakkaus ja yksiavioisuus. Toivon median kunnioittavan tätä asiaa.

Kansojen historia -kirja on tärkeä kirja kaikkien tuon ajan kansojen menneisyydestä. Sieltä voi löytyä avaimia erilaisten kriisien ratkaisemiseen. Kuva: Tarja Kaltiomaa

 

Suomessa asuu monia hyviä rauhanpuolustajia ja ihmisiä, joilla on kansainvälistä neuvottelutaitoa. Kannattaa miettiä, mikä osuus kullakin ihmisellä rauhan tuottamisessa Ukrainan alueelle voi olla. Rauha ja jälleenrakennus ovat aina sotien jälkeen tuotettava ja siten alue rauhoittuu ja ihmiset voivat jatkaa elämäänsä.

11.7.2022 Tarja Kaltiomaa

 

+3
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu