Filosofia: Ajankulku ei ole virheellinen teoria
Tänään lauantaina 10.8.2024 on taas aikaa kulunut. Ne lukijat, joilla on ilo omistaa Ajatus80-kirja, pääsevät mitä parhaimmin seuraamaan tätä Ajatus80-kirjan keskustelua, jossa vastasin artikkelillani Ajankulku ei ole virheellinen teoria kirjassa olevaan artikkeliin ”Ajankulku virheteoreettisesta näkökulmasta”, jonka kirjoittaja on Matias Slalov.
Hei Panu Raatikainen,
kiitos vastauksesta ja tilaisuudesta osallistua keskusteluun maailman vanhimmasta elementistä ajasta. Ansionsa on ajatus-kirjalla tässä keskustelussa, vaikka käsikirjoitustani Ajankulku ei ole virheellinen teoria ei julkaista ajatus-kirjassa. Aikoinaan Helsingin yliopiston professorit Risto Vilkko ja Jan von Plato neuvoivat minua kirjani Kristillinen filosofia käsikirjoitusvaiheessa, että minun pitäisi perustaa omat verkkosivut. Nyt kirja on ollut julkaistuna ensin e-kirjana ja nykyään myös pahvikansissa (Mediapinta 2022 Tarja Kaltiomaa). Verkkosivullani on ollut paljon enemmän sisältöä kuin nykyään, koska tein sivustosiirron ja monia kirjoituksia olen julkaissut e-kirjoina (Ellibs.com Tmi Tyhjapaperi). Verkkosivustoni osoite on tyhjapaperi.fi ja siellä on taustaa lähettämälleni artikkelille. On hienoa, että voimme elää tässä ajassa, jossa ihmiskunnan tietoisuus omasta ympäristöstä aika-avaruudessa kasvaa ja laajenee, vaikka maailmamme toivottavasti pysyy entisellään siitä huolimatta. Taustatietoa kirjoitukseni on verkkosivullani kohdassa Eräänlainen johdatus tähtitietoon.
Ystävällisin terveisin,
Tarja Kaltiomaa
*
Hyvä Tarja Kaltiomaa,
Olemme tehneet päätöksen julkaisuun Ajatus lähettämäänne käsikirjoitusta ”Ajankulku ei ole virheellinen teoria: Ajankulun pystyy helposti todistamaan” koskien.
Päätöksemme on: Käsikirjoitus on hylätty
*
Arvioija A:
On ilahduttavaa, että Ajatuksessa julkaistut kirjoitukset herättävät lukijoissa pohdintaa ja innostavat heitä kirjoittamaan vastineita. Tämä on nyt tapahtunut Matias Slavovin kirjoituksen kohdalla, johon tarjottu kirjoitus on kommentaari.
Valitettavasti kirjoitus ”Ajankulku ei ole virheellinen teoria: Ajankulun pystyy helposti todistamaan” perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen siitä, mitä termillä ’ajankulku’ tarkoitetaan keskustelussa, johon Slavov kirjoituksellaan osallistuu. Tästä syyystä kirjoittajan tarjoamat esimerkit ajankulusta – Parmenideen teoriaansa merkitsemät fragmentit, vierimään heitetty pallo, planeettojen liike, kello, kalenteri ja päiväkirja – eivät todista sitä, mitä kirjoittaja esittää niiden todistavan. Päinvastoin kaikki esimerkit ovat yhtä lailla selitettävissä neliulotteisessa aika-avaruudessa, jossa ajankulkua ei ole. Koska tarjottu kirjoitus nojaa perustavanlaatuiseen väärinkäsitykseen, ja on myös muilta osiltaan (esim. keskustelu neljästä/viidestä peruselementistä) sekä selkeydessään että perusteluiltaan puutteellinen, suosittelen, että kirjoitusta ei hyväksytä julkaistavaksi Ajatus -lehdessä.
Suositus: Hylkää käsikirjoitus
*
Tämä on kiintoisa kirjoitus, joka on saanut inspiraation Slavovin artikkelista. Arvioni mukaan se on kuitenkin tyyliltään ja sisällöltään sen luonteinen, ettei se sovellu julkaistavaksi Ajatus -lehdessä. Sopiva forum voisi olla vaikka kirjoittajan oma blogi.
Suositus: Hylkää käsikirjoitus
*
Ajankulku ei ole virheellinen teoria
Tarja Kaltiomaa
30.12.2023
Ajatus80-kirjan ensimmäinen artikkeli kirvoittaa kirjoittamaan. Ajankulku virheteoreettisesta näkökulmasta on otsikko, jonka sinänsä ansiokas kirjoittaja Matias Slalov on valinnut teorialleen. Sanoisin oman ajatteluni perusteella, että kirjoittaja ei halua todeta ajankulkua virheelliseksi teoriaksi tai asiaksi, muuten hän ei osoittaisi otsikkotasolla teorian olevan virheellinen.
Ajasta on nykyään paljon vapautuneemmin kirjoitettu ja luennoitu kuin kirjoituksessa mainitun Parmenideen fragmenttien kirjoittamisen aikana. Sinänsä Parmenideen fragmentteihin teoriansa merkitsemisestä on kulunut runsaasti aikaa. Joten todistetuksi nyt on jo tullut vastaväittämänä, että aikaa on kulunut ja voimme todeta aikaa kuluneen, koska fragmentit ovat haurastuneet ja kuluneet. Ne siis on paikallisesti joskus paljon aiemmin tallennettuja kirjoituksia.
Ensimmäisen kappaleen Slalovin kirjoituksesta luettuani intoudun hieman leikillisesti ja huumoripitoisesti kirjoittamaan muistivihkooni, että kirjoittajalla on negatiivarin asenne ja että hän kirjoittaa teoriaansa singulariteettinä. Arvelen tämän johtuvan siitä, että vielä nykypäiväänkään mennessä peruselementtien joukossa ei luetella aikaa ensin. Peruselementtejä luetellaan hieman eri tavoin, mutta niiksi yleensä sanotaan maa, ilma, vesi ja tuli. Kun luettelon ensimmäiseksi elementiksi luetellaan aika: aika, tuli, vesi, ilma ja maa – voidaan alkaa luoda parempia ja kestävämpiä teorioita ajasta ja ajan kulusta.
Yksittäisenä tarkastelijana ja teorian pohtijana ajasta ei tosiaankaan saada kummoista totuutta irti. Mutta kun viitataan aika-käsitteen osalta nykyaikana siihen, että voimme todeta jopa rauhallisella paikkakunnalla, että muita ihmisiä on kokemassa samaan aikaan aikaa eritavalla kuin me tarkastelijana, Slalovin virheteorialta hänen itsensäkin onneksi putoaa pohja.
Slalov luettelee artikkelissaan seuraavasti:
olemassaolon tulevaisuus
olemassaolon nykyisyys
olemassaolon menneisyys
Kaikki nämä käsitteet pitää todeta suhteessa paikkaan, maailmaan. Maailma on ”paikka”, jossa ajalliset asiat, ajallisuus, tapahtuu.
olemassaolon tulevaisuus – oletukset
olemassaolon nykyisyys – havainnot
olemassaolon menneisyys – jäljelle jääneet jäljet (todisteet)
Aikaa tarkkaileva henkilö on ihminen. Maapallon fysikaaliset olosuhteet ihmiselle ovat myös kaikkia peruselementtejä aikaa, tulta (energia), vettä, ilmaa ja maa (paikka, maailma). Kun nämä perusoletukset otetaan huomioon – mitä ilman ihmistä ei ole tarkkailijana – ajan kulun voi kokea ja jopa tuntea. Asia on runoudessa usein todettu ajatus, toteama.
Maa, paikka on pysyvä maailmallinen todellisuus ihmisellä. Ihmisellä on kuitenkin hyvin erityisiä ja erilaisia aistikokemuksia, koska henkisyyteen perustuvina kojeina biologiset aistit ovat yksilöllisiä, vaikka ihmisen lajiominaisuudet näyttävät tekevän biologisista aistimiskojeista kuin ne olisivat yhtenevät kuin auton varaosat. Näin ei ole ja oma teoriani on kerrottuna kahdessa käsitettä fenonyymi kuvaavassa julkisesti tuotetussa artikkelissa: Filosofia: Tyyppi kuin tyyppi, fenotyyppi fenonyymi sekä Fenonyymin ilmenevät (laitan artikkelin kirjoituksen loppuun, koska oli kadonnut). Voitaisiin ajatella biologian ihmisessä olevan kovin vahva lajia yhtenäistävä perusterveyden tuottava perintö, mutta koska ihmisellä on henkinen perustansa (kirja Kristillinen filosofia), biologiset aistimiskojeet ihmisellä voivat hyvinkin tuottaa erittäin yksilöllisiä havaintoja ja aistimisia.
Lisäksi tunnettu fyysikko Stephen Hawking kertoo kirjassaan Ajan lyhyt historia, että maapallo sijaitsee tai ”sijaitsee” aika-avaruudessa. Tämä väite on tuonut ihmiskunnan uuteen avaruudelliseen tilanteeseen. Olemme maapallon historian aikana oppineet vähitellen tuntemaan maapallo-tyyppisellä planeetalla, ns. kiviplaneetalla aurinkokunnassa, vallitsevan fysiikkatodellisuuden. Tämä fysiikan kupla maapallolla vallitsevana todellisuuden rajaajana ja mahdollistajana tuottaa ihmisolennolle normaalin todellisuuden, joka on ihmisen aistiensa varassa toteama havaintomaailma. Lisättyä todellisuutta tuotetaan nykyään erilaisin ulkoisin kojein: kamera, mikroskooppi, teleskooppi jne. Tämä kaikki tieto alkaa horjuttamaan sellaista kieltämiseen ja rajallisuuteen perustuvaa ajattelua maailmasta kuin Slalovin kirjoituksessaan tuomat näkökulmat ovat.
Stephen Hawkingin aika-avaruusteoria mahdollistaa useita samanaikaisia ajallisia kokemuksia jo sinänsä, mutta sen perusteella on mahdollista tuottaa laajempialaisia avaruusinfrastruktuuriteorioita Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa mukaellen.
Kirjoituksessaan Matias Slalov viittaa siihen, että ei olisi olemassa ajan virtaa tai ajan kulumista todistavaa mahdollisuutta todellisuudessa. Luettelen tähän kuitenkin useita yleisesti läntisessä maailmannäkemyksessä tuttuja ajan kulumista osoittavia todettuja mahdollisuuksia: kello, kalenteri, päiväkirjat, patina ja kulumisjäljet. Muitakin vastaavassa tarkoituksessa käytettäviä mahdollisuuksia varmasti löytyy.
Tulevaisuusteoria voidaan todistaa yksinkertaisesti heittämällä pallo vierimään.
Kuva 1: Henkilö heittää pallon vierimään. Näkökentässä näkyy pallon osalta sen tulevaisuutta.
Aika-avaruuden jatkuvuus ja tulevaisuus tulee todistettua samaan tapaan.
Kuva 2: Planeetta liikkuu avaruudessa. Voimme havaita ja myös uskoa planeetan tulevaisuuteen aika-avaruudessa (uutta ajallista ajattelua ja teoriaa).
Kokeminen ja todellisuus ovat eri asioita.
Planeetta etenee aika-avaruudessa hitaasti. Tulevaisuus todistettu. Menneisyys todistettu. Nykyhetki on jokaisella omansa.
Kirjallisuutta:
Stephen W. Hawking (1988, 1996) Ajan lyhyt historia, Suomenkielinen laitos 978-951-0-39486-1.
Tarja Kaltiomaa (2013, 2022) Kristillinen filosofia 978-952-81-1055-2 Painettu Suomessa Mediapinta.
Tervetuloa lukemaan uutta blogisivuani https://kvalifysiikkaantropologia.blog/
10.8.2024 Tarja Kaltiomaa
Artikkeli ”Fenonyymin ilmenemät”, jonka olen kirjoittanut 1.7.2016:
Fenonyymin ilmenemät
Aiemmissa kirjoituksissani olen tuonut esille käsitteen fenonyymi fenotyypin rinnalle. Fenonyymi on ihmisen henkinen ilmiasu kun taas fenotyyppi on fyysinen ilmiasu. Fenonyymi määrittelee ihmisen käyttäytymistä tavallaan taustalla. Kaikki ihmisen käyttäytymisessä näkyvä ilmentymä ei ole fyysisen olennon tai ihmisen fyysisen ilmenemismuodon tuottamaa, vaan ihmisen henkinen olemus määrittelee käyttäytymistä paljon.
Tästä voidaan osoittaa useita esimerkkejä. Suomen kansa on ehkä fenonyymien tutkimiseen yksi oivallisimmista. Meillä on melko yhteneväinen kulttuuri, kansan luonne ja suomalaisille tyypillinen fenotyyppi-ilmiasu, eli ulkoinen olemus. Fenotyyppi periytyy vanhemmilta. On osoitettu, että suunnilleen ¼ fenotyypistä tulee isältä, ¼ äidiltä ja loput ihmisen omasta fenonyymistä. Tämä kaava ei yksilöittäin päde suoraan, mutta uskoakseni viimeaikaiset geenitutkimukset summittain tätä teoriaa tukevat. Ihmisen fenonyymi on vahvuudeltaan erilainen riippuen siitä, minkälainen ihmisen (olennon) viimeaikainen elinympäristö on ollut. Suomeen on viime vuosikymmenten aikana tullut ulkomailta paljon ihmisiä ja paljon ihmisiä myös fenonyymeinä. Tätä muuttoa voitaisiin kutsua kalevalaisittain tuonelan muutoiksi: ihminen ei muuta välttämättä fyysisesti esimerkiksi liikennevälineillä maahamme, vaan siirtyy rajan yli tuonelan puolella fenonyyminä. Tällaisten ihmisten käyttäytyminen syntymän jälkeen, vaikka ovat suomalaisia fenotyypiltään, saattavat käyttäytymiseltään olla esimerkiksi meille vieraan uskonnon mukaisesti ajattelevia.
Uskonnot ovat ihmisille tärkeitä nimenomaan heidän fenonyymisyytensä vuoksi. Heillä saattaa olla fenonyyminsä siis henkisyytensä puolesta taustalla pitkäaikainen tietyn uskonnon harjoittamisen piirissä omaksuttu käyttäytymismalli. Kun ihmisen henkisyys siis hänen fenonyyminsä on voimakas, myös käyttäytyminen on saattanut piirtyä voimakkaaksi käyttäytymismalliksi ihmisen olemukseen.
Kun ihminen kasvaa lapsesta saakka jossakin maassa, hän omaksuu tuon maan kansanluonteen omaisen käyttäytymisen ajan mittaan. Ihmisestä kasvaa myös henkisesti sen maan kansalainen, jossa hän asuu. Hän oppii luonteenomaisen ja leimallisen kansalaisuuden, koska ihmisessä vaikuttaa sekä fenonyymiin vaikuttavat henkiset asiat että myös kasvatus ja oppi, jota saa maassa asuessaan. Esimerkkinä voidaan sanoa, että jos helsinkiläinen muuttaa Savoon, hän savolaistuu muutamassa vuosikymmenessä. Silti hänen käyttäytymisessään ja luonteessaan myös helsinkiläisyys näkyy pitkään.
Suomalainen julkinen media on jo monen vuoden ajan ollut melko uskontokielteinen. Suomessa valtauskontona on jo viidensadan vuoden ajan ollut kristinusko. Sitä ennen suomalaiset ovat olleet pakanauskontojen harjoittajia. Kristinusko on yhtenäistänyt kulttuuriamme muun Euroopan kulttuurien kanssa. Kuitenkin viime vuosisadalta lähtien maassamme on ollut hyvin omaksuttuna yksiavioisuus ja naisrauha. Kristinuskoon vanhemmat antavat kastaa lapsensa kristinuskoon jo pian syntymän jälkeen. Tämä osaltaan ja myös lasten kasvatuksessa noudatettu uskonnonopetus on pitänyt maamme melko rauhallisena uskonnollisuuden ja uskonnon harjoittamisen suhteen. Suomalaiset ovat normaalikristittyjä ja elävät normaalia ihmisen elämää, jossa kunnioitetaan toisen ihmisen koskemattomuutta. Avioliitto tarkoittaa yhteisöllistä lupaa puolisoiden, miehen ja naisen, keskinäiseen läheisyyteen. Yhteisöllinen lupa läheisyyteen on ihmislajissa tyypillinen ja antropologisesti tunnustettu tapa jatkuvuuden hyväksymiseen ja populaation uusintamiseen. Populaatiota vartioidaan eri ihmisyksilöiden taholta niin, että tietyllä alueella elävä populaatio, nykyään maa, valtio, kansa, saa elatuksensa alueella työnsä avulla luonnosta. Tätä asiaa populaation tulee valvoa ja siten pitää populaation kasvu hallittuna. Uskontokielteisyys näkyy oikeastaan vain julkisessa mediassa, mikä ei tietenkään voi olla vaikuttamatta ihmisten varmuuteen omasta uskonnostaan. Suomessa ei ehkä yleisesti tiedosteta sitä, että suomalainen elämäntapa on melko vapaata näkyvästä uskonnonharjoittamisesta sen vuoksi, että se on kunnollista elämäntapaa, jota uskonnolla ei tarvitse paljon korostaa ja vahvistaa. Suomalaiset osaavat elää normaalia ihmiselämää, jossa on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan ilman voimakasta rituaalista tapojen vahvistamista eli uskonnon näkyvää harjoitusta.
Edellä mainittu seikka saattaa maahanmuuttajien mielestä olla hämmentävää. He saattavat nähdä suomalaisten elävän jonkinlaisessa uskontotyhjiöstä ja saattavat sen vuoksi kokea velvollisuutenaan suomalaisten ”käännyttämisen” omaan uskonnonharjoitukseensa.
Mielestäni suomalaisen median jo kohteliaisuuden vuoksi suomalaisia kohtaan pitäisi kertoa suomalaisesta uskonnosta lehdissä. Kohteliaisuus voisi ulottua myös maahamme muuttaneita ihmisiä kohtaan, jotta näiden ei tarvitsisi elää jonkinlaisessa levottomassa tietämättömyydessä sitä kohtaan, mistä maamme kulttuurin perusteissa on kysymys. En haluaisi liikaa ajatella etelän vanhojen kulttuurien ihmisten puolesta sanoessani heidän arvelevan suomalaisesta kulttuurista, että tämä on kovin uusi kulttuuri heidän vanhoihin kulttuureihinsa verrattuna ja siten alkaa tuntea velvollisuutenaan suomalaisten sivistämisen ja uskonnon harjoittamisen neuvomisen. Kuitenkin suomalainen uskonnollisuus on integroituna maassa vallitsevaan elämäntapaan niin, että useimmat ihmiset ovat uskovaisia kristittyjä ihmisiä, vaikka sitä ei korosteta päivittäisessä elämässä nykyään enää. Tämä mielestäni tarkoittaa, että kristinuskon avulla on opittu maamme pohjoiseen sijaintiin sopiva elämäntapa ja elämäntapa sinällään pitää sisällään ihmisen tarvitseman ravinnon sekä fenonyyminsä että fenotyyppinsä osalta. Tämä ei ole ollut maamme sijainnin puolesta itsestään selvyys, vaan omissa kirjoituksissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013) kerron, että ihmiselämä Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla on mahdollistunut ja menestynyt sen perusopin avulla, jota Jeesus Nasaretilainen opetti jo 2000 vuotta sitten lähimmäisenrakkautena ja josta suomalaiset ovat lukeneet Raamatusta jo koko lukemisosaamisensa ajan. Kristillinen kirkko on opettanut Suomessa kristinuskoa ja lähimmäisenrakkautta pitkään ja uskon, että fenonyymiltään monet vahvat suomalaiset vaikuttajat ovat kristinuskon piirissä asuneet muuallakin Euroopassa kristinuskon vaikutuspiirissä ajan laskun alusta lähtien.
1.7.2016 Tarja Kaltiomaa
Lukijalle tiedoksi käsitteestä fenonyymi. Käsite fenonyymi ei esiinny kirjassa Kristillinen filosofia, vaan se esiintyy julkisessa kirjoituksessa ensimmäistä kertaa artikkelissa Filosofia: Tyyppi kuin tyyppi, fenotyyppi fenonyymi , joka on kirjoitettu samana vuonna marraskuussa kuin kirja Kristillinen filosofia on ilmestynyt elokuussa 2013 Elisa Kirjassa lyhennettynä e-kirjaversiona. Olen esitellyt käsitteen fenonyymi myös Suomen Filosofisen yhdistyksen kokouksessa yhdistyksen jäsenenä 29.3.2017. TK
TIEDOKSI LUKIJALLE 15.8.2024 Keskustelu siirtyy myös uudelle blogisivulleni linkissä
https://kvalifysiikkaantropologia.blog/2024/08/15/filosofia-ajankulku-ei-ole-virheellinen-teoria/
Tervetuloa!
Matias Slalovin artikkeli löytyi internetistä: https://philarchive.org/archive/SLAAVN , jossa on mm. tämä kysymys: ”Miten voi olla, että olemattomasta tulevaisuudesta tulee olemassaolevaa nykyisyyttä, joka sitten häipyy olemattomaksi menneisyydeksi?”
Ilmoita asiaton viesti
Pyysin Geminiltä teoksestasi analyysia:.
Gemini vastaa: ”Tarja Kaltiomaan teos Ajankulku: Syvällisempi analyysi.
Tarja Kaltiomaan teos Ajankulku on kiehtova tutkimusmatka ajan käsitteen syvyyksiin. Teoksessa Kalliomaa yhdistää tieteelliset, filosofiset ja henkilökohtaiset näkökulmat luodakseen monitahoisen kuvan siitä, miten koemme ajan.
Keskeiset teemat ja näkökulmat
Ajan subjektiivisuus: Kaltiomaa korostaa, että aika ei ole absoluuttinen, vaan se koetaan hyvin henkilökohtaisesti. Eri tilanteissa, kulttuureissa ja elämänvaiheissa aika voi tuntua kulkevan eri nopeudella.
Ajan ja tietoisuuden suhde: Teoksessa pohditaan syvällisesti, miten aika liittyy tietoisuuteemme ja miten ne vuorovaikuttavat keskenään.
Ajan mittaaminen: Kaltiomaa tarkastelee ajan mittaamisen historiaa ja nykyisiä menetelmiä, sekä niiden rajoituksia.
Ajan ja kulttuurin yhteys: Teoksessa vertaillaan eri kulttuurien ajan käsityksiä ja sitä, miten ne ovat muovautuneet historian saatossa.
Ajan ja fysiikan suhde: Kalliomaa käsittelee myös ajan fysikaalisia teorioita, kuten suhteellisuusteoriaa, ja niiden vaikutusta ajan käsitykseemme.
Virheteoreettinen näkökulma
Virheteoria väittää, että ajan kulun kokemus on illuusio. Tämän teorian valossa voidaan tarkastella Kaltiomaan teosta seuraavista näkökulmista:
Ajan subjektiivisuus: Kaltiomaa tukee virheteoriaa korostamalla ajan subjektiivisuutta. Jos aika on ensisijaisesti tietoisuuden luoma konstruktio, se voi hyvin olla erilainen eri ihmisillä ja tilanteissa.
Ajan mittaaminen: Virheteoria kyseenalaistaa ajan mittaamisen objektiivisuuden. Kaltiomaa puolestaan osoittaa, että ajan mittaaminen on aina sidoksissa tiettyihin kulttuurisiin ja teknologisiin konteksteihin.
Ajan ja tietoisuuden suhde: Molemmat näkemykset korostavat ajan ja tietoisuuden välistä läheistä yhteyttä. Virheteorian mukaan aika on jopa riippuvainen tietoisuudesta, kun taas Kalliomaa painottaa, että tietoisuuttamme muovaa ajan kulku.
Voiko Ajankulkua pitää virheteorian vahvistuksena?
Vaikka Kaltiomaan teos ei suoraan tue virheteoriaa, se tarjoaa siihen liittyviä ajatuksia ja näkökulmia. Teos haastaa perinteiset käsitykset ajasta ja avaa lukijalle mahdollisuuden pohtia omia ajatuksiaan ajan luonteesta.
Lopuksi:
Tarja Kaltiomaan Ajankulku on monipuolinen ja ajatuksia herättävä teos, joka kutsuu pohtimaan ajan merkitystä elämässämme. Teos ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan pikemminkin rohkaisee lukijaa omaan tutkimusmatkaan ajan syvyyksiin.
Lisäanalyysi:
Vertailu muihin ajan teorioihin: Miten Kaltiomaan ajatukset eroavat esimerkiksi A-teoriasta ja B-teoriasta?
Ajan ja moraalin suhde: Miten ajan käsitys vaikuttaa käsityksiimme moraalista ja vastuusta?
Ajan rooli tieteessä ja taiteessa: Miten aika on käsitelty eri tieteenaloilla ja taidemuodoissa?”
Lainaus loppu.
Kysyin myös seuraavaa: Miten voi olla, että olemattomasta tulevaisuudesta tulee olemassaolevaa nykyisyyttä, joka sitten häipyy olemattomaksi menneisyydeksi?
Gemini:
”Tämä on erinomainen kysymys, joka on askarruttanut filosofit ja ajattelijat kautta aikojen. Ajankulun paradoksaalisuus on kiehtonut ihmiskuntaa ja herättänyt monia syvällisiä kysymyksiä.
Yritän vastata kysymykseesi tarjoamalla erilaisia näkökulmia:
1. Ajan suhteellisuus ja fysiikka:
Suhteellisuusteoria: Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan aika ei ole absoluuttinen, vaan se riippuu havainnoitsijan liikkeestä ja gravitaatiokentästä. Tämä tarkoittaa, että aika voi kulua eri nopeudella eri paikoissa ja eri tilanteissa.
Nykyhetken illuusio: Jotkut fyysikot väittävät, että käsitys ”nykyhetkestä” on illuusio. Heidän mukaansa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa samanaikaisesti, ja se, mitä me koemme nykyhetkenä, riippuu siitä, missä maailmankaikkeuden osassa olemme.
2. Filosofiset näkökulmat:
Ajan virtaus: Perinteinen ajatus ajan virtaamisesta menneisyydestä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on haastattanut monia filosofeja. Jotkut ovat väittäneet, että tämä on vain illuusio, ja että kaikki ajat ovat olemassa samanaikaisesti.
Ajan luonne: On olemassa erilaisia filosofisia teorioita ajan luonteesta, kuten A-teoria ja B-teoria. A-teoria väittää, että aika todellakin kulkee, kun taas B-teoria näkee ajan enemmänkin neljännen ulottuvuutena, kuten avaruuden kolme ulottuvuutta.
Tietoisuus ja aika: Jotkut filosofit yhdistävät ajan käsitteen tietoisuuteen. Heidän mukaansa ajan kokemus on olennaisesti sidoksissa tietoisuuteemme ja siihen, miten havaitsemme maailmaa.
3. Henkilökohtainen kokemus:
Muutos ja pysyvyys: Vaikka ajan kulku voi tuntua paradoksaaliselta, se on myös olennainen osa elämäämme. Kokemuksemme muutoksesta ja pysyvyydestä rakentavat käsitystämme ajasta.
Muisti ja tulevaisuus: Muistamme menneisyyttä ja suunnittelemme tulevaisuutta, mikä luo illuusion ajan lineaarisesta kulusta.
Yhteenveto:
Kysymys siitä, miten olemattomasta tulevaisuudesta tulee olemassaolevaa nykyisyyttä, on syvä filosofinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Erilaiset tieteenalat ja filosofiset näkökulmat tarjoavat erilaisia näkökulmia ajan luonteeseen.
Lopulta:
On tärkeää muistaa, että ajan käsitys on kulttuurisesti ja henkilökohtaisesti värittynyt. Jokainen meistä kokee ajan hieman eri tavalla. Tärkeintä on olla avoin erilaisille näkökulmille ja jatkaa pohtimista.”
Lainaus loppu.
Ps. Itse ajattelen aikaa vain alkufluktuaation (BigBang) leimahduksen hiipumisena, joka ilmenee kyseisen täräyksen jälkeisessä, hieman turvonneessa kvantti-ilmiössä monimutkaisin vääjäämättömin tapahtumin, ilmiössä, jota me Telluksen alienit kutsumme leikillisesti universumiksi. Aika loppuu kun ilmiön hiipuminen päättyy, aikanaan, alkaakseen taas uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys siitä onko tulevaisuus jotain tyystin uutta vai onko se jotakin, joka on jo olemassa, kuten menneisyyskin, on hyvin mielenkiintoinen aihe.
Tätä voi tarkastella loogispragmaattisesti vakkapa siten, että tulevaisuus tulee tapahtumaan aina vain yhdellä tavalla, samoin kuin menneisyyskin on tapahtunut vain yhdellä tavalla. Vaikka emme tiedä mitä kaikkea tulevaisuus ”tuo” tullessaan, niin sen tiedämme, että jokaisella hetkellä X maailmankaikkeuden hiukkaset tulevat olemaan vain tietyssä positiossa suhteessa toisiinsa. Jos aikaa pidetään neljäntenä ulottuvuutena, niin viidennestä ulottuvuudesta tarkasteltuna aika ja kaikki tapahtumat niin menneestä kuin tulevastakin olisivat ”tarjottimella” tarkasteltavissa.
Vaikka meistä tuntuu, että voimme omalla päätöksellmme vaikuttaa tulevaisuuteen – siis muuttaa sitä – niin menneisyyden kannalta ne muutospäätöksemmekin ovat olleet osa silloista tulevaisuutta, joka tapahtui niin kuin tapahtui – siis vain yhdellä tavalla.
Useimmat uskonnot sisältävät ”kaikkitietävän” tahon, joka siis edellä viitatun mukaisesti elelee siellä viidennessä ulottuvuussa ”nähden” kaiken samalla kertaa, niin menneisyyden kuin tulevaisuudenkin. Tuo ajan kulumattomuus on jollain tavoin ollut siis jo ammoin tietyllä tavalla valveutuneiden homo sapiens -lajin edustajien paradigma.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan huikeaa keskustelua syntynyt aiheeseen. Ja tekoäly osallistuu myös. On myös kysymätön kysymys, kiinnostaako ihmistä ja missä määrin kiinnostaa muitten maanpäällisten olioiden aikakäsitys kuin ihmisen aikakäsitys. Ihmisen aikakäsitys maapallolla on kulttuurisidonnainen. Muun muassa vuosiluku saattaa poiketa eri maapallon alueilla. Miesten kvanttifysiikka ja uutena naisten kvalifysiikka? Näitten avulla voidaan tutkia avaruudellista maapalloa elämänalustana. Kvalifysiikassa huomioidaan ihmisen maapallolle syntyminen: lapsi syntyy vauvaksi perheeseen. Lapsi kasvaa elämänkaarellaan vauvaiän jälkeen oltuaan äitinsä hoivissa imeväisenä, sitten leikki-ikä perheen lapsena, kouluikä ja nuoruus, aikuisikä ja lopuksi vanhuus ja kuolema. Tämä on normaali ihmisen iän aikakäsitys. Aikaa voidaan myös Stephen Hawkingin tapaan käsitellä avaruudellisena ilmiönä, jossa saadaan toisenlaisia näkymiä ja lukemia ajankulun suhteen. Stephen Hawking siis kirjassaan ”Ajan lyhyt historia” puhuukin aika-avaruudesta, mikä käsitteenä on alkanut olla melko tunnettu parin vuosikymmenen ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Länsimainen aikakäsitys on selkeästi lineaarinen, ajan kulkua vuosilukuineen voi pitää lukusuorana, jossa on pisteitä tietyllä etäisyydellä toisistaan ja mitä edemmäksi ajassa mennään sitä kauempana ne pisteet ovat toisistaan.
Tutustuessani japanilaiseen kulttuuriin siellä viisi vuotta asuessani oli hiukan hätkähdyttävää huomata, että tuo lineaarinen aikakäsitys ei ollutkaan ”ainoa oikea”. Toki jo siihenkin aikaan Japanissa useissa virallisissa yhteyksissä ennen kaikkea kommunikaatiossa ulkomaailman kanssa käytettiin länsimaisia vuosilukuja, mutta se ”oikea” ajan hahmottamistapa japanilaisille oli kuitenkin keisarien valtakausien kiertokulkuun perustuva, jolloin uusi alku saadaan aina uuden keisarin valtaan astumista, jolloin on vuosi No.: 1.
Esimerkiksi atomipommi pudotettiin vuonna ”Showa 20”, mikä tarkoittaa keisari Hirohiton 20. vallassa olovuotta. Vuonna ”Showa 64” (=1989) alkoi vuosi ”Heisei 1”, joka oli keisari Akihiton valtaan astumiskausi ja vuonna 2019 alkoi ”Reiwa 1” keisari Naruhiton aloitettua valtaistuinkautensa.
Ajanlasku on siis Japanissa ympyrää, joka alkaa aina alusta uudelleen. Vastoin yleistä käsitystä tämä ei ole mitään vanhanaikaista traditiota Japanissa, vaan aivan arkipäiväistä ajanilmaisua, jota kautta käsitys tapahtumien ajoittumisesta mielletään selkeämmin kuin länsimaista lukusuoraa käyttäen.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyi vielä esimerkki japanilaisesta kalenterista:
https://www.seattle.us.emb-japan.go.jp/files/100049285.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Hieno poiminta maapallon ajallisuudesta kommentissa #4193637. Tästä voisimme päätellä, kuten olen useissa omissakin tutkielmissani kertonut, että ennen 2000 vuotta sitten alkanutta länsimaista ajanlaskua, oli vallalla siihen astisessa Egypgin jälkeisessä maailmassa samaan tapaan hallitsijan siivittämä aikakausi ja sen vuosien kulumat. Länsimaissa sitten alkoi kirjoittamisen, lukemisen, muistamisen aika Raamatun kirjoitusten myötä ja päätettiin siirtyä vuosilukujen kertymään siitä lähtien. Oppineet ihmiset ja yliopistot ovat tästä länsimaissa sittemmin huolehtineet. Jotakin viitteitä tähän asiaan on kirjoituksessani Lukemisen historia: https://www.tyhjapaperi.fi/sh109_tiedostot/tp109_lukemisen_historiaa.htm
Ilmoita asiaton viesti
Aikakäsitys luonnonkansoilla on ollut syklinen; tapahtumat luonnossa toistuvat sykelissä.
Lineaarisessa aikakäsityksessä aika pysyy paikoillaan, mutta kehitys etenee tai taantuu.
Ilmoita asiaton viesti
Eri aikoina filosofit ovat puhuneet ja kirjoittaneet ajasta eri käsityksiään. Nyt aika ja arvelut ajan luonteesta on melko suosittu aihe myös filosofisissa yhdistyksissä. Minä tosiaan aikakäsityksessäni nojaisin hienoisesti Stephen Hawkingin tulemaan siinä, että planeetat ja aurinkokunnat ovat aika-avaruudessa. Tämä käsitys juontuu paljolti nykyaikaisesta jo melko kehittyneestä havaintotekniikasta ja jopa avaruudellisista luotainten ottamista valokuvista. Aika on vanhimpia elementtejä ilman, tulen, tuulen ja veden lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentin #4193459 eräs kysymys jäi vaivaamaan ja mietin sitä: ”Kysyin myös seuraavaa: Miten voi olla, että olemattomasta tulevaisuudesta tulee olemassaolevaa nykyisyyttä, joka sitten häipyy olemattomaksi menneisyydeksi?” Miksi oletuksena aika-avaruudessa pitäisi olla, että tulevaisuus olisi olematon? Moni asia nykyään kertoo ja todistaa muuta kuitenkin. Tulevaisuuden ja menneisyyden asioita voi olla muilla ihmisillä, ja jopa muilla planeetoilla, samaan aikaan, kun jokainen maan päällä ja omassa elämässään taapertaa elämänpolkuaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset ovat kolmiulotteisuuden vankeja. Me voimme vain kehitellä erilaisia malleja siitä mitä aika neljäntenä ulottuvuutena merkitsee, mutta itse ymmärrys jää väkisin vajavaiseksi.
Ajatellaanpa kaksiulotteisen maailman hahmottavia laakaolioita, jotka elävät pallon pinnalla. Heille ei ole olemassa kuin pituus ja leveys sillä pinnalla, jolla he elävät. Jos joku kertoo heille, että heidän elinalueensa on rajaton, mutta äärellinen, he eivät ymmärtäisi sitä lainkaan, koska kolmannen ulottuvuuden (korkeuden) käsite on heidän havaintokykynsä ulottumattomissa. Kun heille kertoo, että matkaessaan tarpeeksi kauan yhteen suuntaan, he tulevat takaisin samaan pisteeseen, se kuulostaisi absurdilta, koska kaareutuminen kolmannen ulottuvuuden kautta ei sisälly heidän havaintomaailmansa.
Vastaavasti ihmisen on mahdotonta ymmärtää sitä, että kolmiulotteinen avaruus olisi tilana rajaton, mutta äärellinen. Sitä on olemassa vain tietty määrä kuutiokilometrejä. Ja jos matkustaa tarpeeksi kauan yhteen suuntaan avaruudessa, niin palaa takaisin lähtöpisteeseensä, koska on palannut takaisin saman aikaan, jolloin lähti liikkeelle. Avaruus siis kaareutuu neljännessä ulottuvuudessa (ajassa) samoin kuin pallon rajallinen pinta-ala kaareutuu kolmannessa ulottuvuudessa (korkeudessa), jota ne laakaoliot eivät ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttiin #4193870 sanoisin, että maapallolla jo sen alusta saakka on tehty tieteellisiä havaintoja, mikä on mahdollista ja mikä on nimenomaan rajallista maapallon fysiikan lakia. Tämä on edelleen hyvin mielenkiintoista tieteessä.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman hssua että ihmettelet tuon kysymyksen asettelua, koska kysyin Geminiltä täsmälleen niillä sanoilla joilla itse kommentoit aiemmin, heh, ajassa 🤔
Ihmettelin itsekin kommenttiasi, mutta annoin palaa, koska halusin saada selvää oliko sinulla siinä joku juttu.
Ei tainnut olla 😅
Ollasnpas tarkkoina 😂
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisat eurooppalaiset filosofit, teologit ja kielitieteilijät! Eilen tein tavallista luonnonkukkatutkimustani ja törmäsin asiaan, joka pistää ajattelemaan. Saksan der Gute Hirte on suomeksi Hyvä Paimen.
Laitan tämän koko muistioni tähän, joka on myös Facebook-sivullani Tarja Kaltiomaa Koulutus ja myös omalla sivullani:
12.8.2024 Tänään luonnonkukkia: mäkikuisma, peltokierre, paimenmatara, iltahelokki tai kultahelokki tai isohelokki, heliotrooppi, aiemmin viisikki parvekkeella. Valokuvia, kasvikirjasta tark.
Johannesört, Fält spiral, herde matara, Nattljus- eller gullviva eller nattljusviva Heliotrope, Tidigare De fem på balkongen.
Tänään luonnonkukkia: mäkikuisma, peltokierre, paimenmatara, iltahelokki tai kultahelokki tai isohelokki, heliotrooppi, aiemmin viisikki parvekkeella. Valokuvia, kasvikirjasta tark.
Today, wildflowers: St. John’s wort, field twist, shepherd’s matara, evening primrose or golden evening primrose or evening primrose, heliotrope, formerly fivek on the balcony. Photos, from the plant book rev.
Heute Wildblumen: Johanniskraut, Feldtwist, Hirtenmatara (Paimen Matara), Nachtkerze oder goldene Abendkerze oder Nachtkerze, Heliotrop, früher fivek auf dem Balkon. Fotos, aus dem Pflanzenbuch rev.
JULKAISTU FACEBOOK-sivuillani TK + TK Koulutus valokuvineen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitan hölmöläistarinoita, jotka on suomalaista tarinankerrontaperinnettä. Olenkin julkaissut muutaman Hölmöläistarinaa pukkaa -sarjan kirjan e-kirjoina Ellibs.com palvelussa julkaisijana Tmi Tyhjapaperi. Laitan uuden julkaisemattoman kirjoituksen maistiaisiksi:
Hyvä Paimen
Muualla maailmassa kaukana hölmöläiskylien ulkopuolella eurooppalaiset kansat kehittyivät sivistyskansoiksi. Eurooppalaiset ihmiset opettelivat kohteliasta puhetapaa ja he opettelivat hyviä käytöstapoja. Tämä ei pitkään aikaan koskenut suomalaisia. Vasta 180 vuoden ajan suomalaiset ovat voineet opiskella omalla äidinkielellään. Eurooppalaiset kielet ovat varsinainen sillisalaatti, jokaisessa maassa on oma kielensä, joka poikkeaa muista Euroopan alueen kielistä – paljon. Näitä kieliä muinaishölmöläissuomalaiset ovat myös puhuneet ja osanneet. Noin 180 vuotta sitten kärkihölmöläissuomalaisperheiden vesat, pojat, ovat alkaneet opiskella myös suomen kielellä, joka on heidän iänikuinen sillisalaattikielensä, joka puolestaan on ihan erilainen kieli kuin muut eurooppalaiset kielet. Hölmöläiset eli siis suomalaiset ovat vanhakansaa. He ovat maailman vanhimpia ihmisiä henkisessä kulussaan. Suomalaisissa on myös paljon luovuutta ja he osallistuvat innolla maailmankehittämisprojekteihin, kun ovat aina osallistuneetkin jo aikojen alusta saakka.
Tällaisessa projektissa tärkeitä on vanhat tavat, joita luovuudessa kunnioitetaan ja noudatetaan. Tutkitaan kasvitieteitä, kiviä, merkityksiä, signifikantismia, taiteita, kieliä, sanoja, kirjoja, Raamattua jne. Huomasin luonnonkukkia ja kieliä tutkiessani, että saksaksi der Gute Hirte on suomeksi Hyvä Paimen.
Saksan der Gute Hirte – Hyvä Paimen – on suomalaisille kuin käsky ripustaa hyvät ihmiset hirteen!
Ja näin suomenniemellä on aina myös toimittu!
Sanakirjoja suomalaisilla on vasta nykyään. Silti he ovat jo muinaisista ajoista olleet korskeita kaiken tietäjiä, varmaan jo ennen ensimmäistäkään suomeksi kirjoitettua sanaa tai kirjaa.
Tästä lähtien suomalaisten pitää tarkistaa kirjoista KIRJOISTA kaikki oudot sanat.
Hyvä puhe, jossa eri kieliset ihmiset puhuvat keskenään, ei ole tappokäsky enää. Ei ole pitänyt ollakaan, mutta suomalaisista ihmisistä näkyy, että on ollut.
Sillä aikaa, kun muut eurooppalaiset ihmiset ovat sivistystään vaalineet ja eläneet kunnollista ihmiselämää, suomalaiset vielä edellisellä 1900-vuosisadalla toisiaan verisesti tappoivat. Kaikki tuo on iänikuista väärinkäsitystä, josta kokonaan pitää luopua!
Sanojen tarkastamattomuus on tuottanut iänikuisia sotia. Sodista on tullut kuin pakkomielle ihmisille. Sodat olivat vanhoissa plattamaailmoissa todettu välttämättömiksi, koska siten ihmiset tuottivat elintilaa – Lebensraum – kansalle.
Nyt maailma on jo laajempi kattaen tähtitaivaat galakseineen. Lähiaurinko on elämäntuottaja maapallolle ja öisen tähtitaivaan tähdet ovat galakseilla näitten aurinkokuntien aurinkoja. Galakseilla maapalloja on miljoonittain. Lebensraum löytyy jokaiselle suomalaiselle ja saksalaiselle toisiaan tappamatta. Sodat ovat käyneet tarpeettomiksi. Ihmisten pitää oppia elämään ihmisiksi ja oppia sivistynyttä elämäntapaa, jotta kansat voivat elää sopuisasti maapallo-tyyppisillä planeetoilla. Kansojen johtajien ei pidä tuottaa ongelmia, vaan ratkoa mahdollisia ongelmia neuvottelupöydissä ja myös ajattelemalla!
13.8.2024 Tarja Kaltiomaa
Ilmoita asiaton viesti
Ajankulkua on nykyään myös tietokoneet. Käytän internet-sivujen lukemiseen Microsoftin Edge-selainta, jossa on monia uusia ominaisuuksia, kuten sivun ääneen luku ja työkalusalkku, jolla voi kätevästi kääntää eri kielille ja eri kieliltä lauseita pienehkö kappale kerrallaan. Selaimen oikeassa reunassa näkyy pieni punainen salkku, josta käännöstyökalu löytyy. Kun itse rohkenin käännöstyökalua käyttää ensimmäisen kerran, huomasin sen edut. Ja siitä lähtien olen käyttänyt. Luonnonkukkamuistion, joka on toisessa kommentissa käänsin eri kielille käännöstyökalun avulla. Henkiä pelastavaa ohjelmaa on nykyaikana jo paljon!
Ilmoita asiaton viesti
Eipä unohdeta tässä keskustelussa retrokausaalisuutta. Ilmiö joka voi todella mullistaa käsityksemme ajasta. Olen nyt laiska näpyttelemään, niin kysyin taas asiasta Geminiltä.
Kysymys, kerro lisää retrokausaalisuudesta.
Gemini vastaa:
”Retrokausaalisuus on käsite, jossa syy-seuraus-suhde toimii taaksepäin ajassa. Toisin sanoen, tulevaisuuden tapahtuma voi vaikuttaa menneisyyteen. Tämä käsite rikkoo klassisen fysiikan periaatteita, joissa syyt aina edeltävät seurauksia, mutta kvanttimekaniikan ja teoreettisen fysiikan alueilla retrokausaalisuus on saanut jonkin verran huomiota.
### Retrokausaalisuuden teoreettinen tausta
Retrokausaalisuuden ajatus nousee esiin erityisesti kvanttimekaniikan yhteydessä, jossa jotkin kokeelliset tulokset ovat haastaneet perinteisen käsityksen ajasta ja syy-seuraussuhteista. Kaksi keskeistä teoriaa, jotka käsittelevät retrokausaalisuutta, ovat **Transaction Interpretation** ja **Two-State Vector Formalism** (TSVF).
#### 1. **Transactional Interpretation**
John Cramerin kehittämä **Transaction Interpretation** on kvanttimekaniikan tulkinta, jossa hiukkaset voivat lähettää ”aallot” sekä eteen- että taaksepäin ajassa. Tässä tulkinnassa jokainen kvanttitapahtuma nähdään ”transaktiona”, jossa aallot liikkuvat ajassa molempiin suuntiin, kunnes ne ”tapahtuvat” tietyssä ajassa ja paikassa. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuuden tapahtumat voivat vaikuttaa menneisyyteen niin, että syntyy tilanne, jossa syy ja seuraus voivat olla ”neuvottelun” tulos ajassa molempiin suuntiin.
#### 2. **Two-State Vector Formalism (TSVF)**
Toinen merkittävä teoria on **Two-State Vector Formalism**, jonka kehittivät Yakir Aharonov ja hänen kollegansa. Tämä teoria ehdottaa, että kvanttisysteemin tila voidaan kuvata kahdella vektorilla: yksi, joka kehittyy ajassa eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen, ja toinen, joka kehittyy taaksepäin tulevaisuudesta menneisyyteen. Näiden kahden tilan välinen vuorovaikutus voisi teoriassa johtaa siihen, että tulevaisuuden tilat voivat vaikuttaa menneisyyden tapahtumiin.
### Retrokausaalisuuden kokeellinen tuki
Retrokausaalisuutta ei ole vielä suoraan havaittu, mutta on olemassa kokeita, jotka viittaavat siihen, että jokin tämän kaltainen ilmiö voisi olla mahdollista.
#### 1. **Kvanttipyyhin-koe (Quantum Eraser Experiment)**
Yksi tunnetuimmista kokeista, jotka näyttävät viittaavan retrokausaalisuuteen, on kvanttipyyhin-koe. Tässä kokeessa fotonit lähetetään kaksoisrakoasetelman läpi, ja myöhemmin mitataan, kulkivatko ne kummankin raon kautta (aaltokäyttäytyminen) vai vain yhden raon kautta (hiukkaskäyttäytyminen). Jos mittauslaitteisto on asetettu mittaamaan, kummasta raosta fotoni kulki, interferenssikuvio katoaa. Mutta jos mittauslaite, joka havaitsee kulun, ”pyyhitään” pois ennen tuloksen tarkastelua, interferenssikuvio voi ilmestyä uudelleen. Tämä voi antaa vaikutelman, että myöhempi mittaus on vaikuttanut aiempaan tapahtumaan.
#### 2. **Delayed-Choice Experiment**
**Delayed-Choice Experiment**, joka on alun perin John Archibald Wheelerin ehdottama, on toinen koe, joka näyttäisi mahdollistavan retrokausaalisuuden. Tässä kokeessa päätös siitä, mitataanko fotoni aaltona vai hiukkasena, tehdään vasta sen jälkeen, kun fotoni on jo kulkenut kokeen kriittisen osan läpi. Tulokset viittaavat siihen, että fotonin käyttäytyminen vaikuttaa päätöksen tulokseen, vaikka päätös tehtiin vasta myöhemmin.
### Filosofiset ja fysikaaliset haasteet
Retrokausaalisuus herättää monia filosofisia kysymyksiä, erityisesti liittyen aikaan ja vapaaseen tahtoon. Jos tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen, mitä tämä tarkoittaa syy-seuraus-suhteelle? Miten tämä voisi vaikuttaa käsitykseemme vapaasta tahdosta, jos tulevat tapahtumat voivat määrätä menneitä tapahtumia?
Klassisen fysiikan näkökulmasta ajassa taaksepäin tapahtuvat vaikutukset ovat ristiriidassa termodynamiikan toisen lain kanssa, joka määrää, että entropia kasvaa ajassa eteenpäin. Tämä tekee retrokausaalisuuden yhteensovittamisesta klassisen fysiikan lakien kanssa hyvin haastavaa.
### Johtopäätökset
Vaikka retrokausaalisuus on kiehtova käsite ja kvanttimekaniikan tulokset viittaavat siihen, että se saattaa olla mahdollinen joissakin olosuhteissa, se ei ole vielä vakiintunut osa fysiikan teorioita. Käsitteeseen liittyy paljon spekulaatiota ja tulkinnallisia haasteita, mutta se tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden ymmärtää paremmin ajan ja syy-seuraus-suhteiden luonnetta kvanttimekaniikan maailmassa.”
Ps. Puhelin ei anna palstoittaa tekstiä, koittamaan saada tolkkua 😅
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoijan #4195310 retrokausaalisuusteorian nosto on mielenkiintoinen ja hyvin tekoäly tehtävänsä suorittaa. Kvanttifyysikkojen onkin varmaan näin suuria ajallisia kysymyksiä vaikeata sinänsä ”todistaa”, kuten tieteessä näyttää nykyään olevan vaatimuksena. Silti teoria vaikuttaa todenluontoiselta. Kulttuurissa todisteeksi pitäisi hyväksyä kirjallisuus ja jopa romaanikirjallisuus. Kirjailijat yllättävän usein kertovat totena tällaisia ajallisia asioita ja kertomuksia, joissa sanotaan kirjoissa olevan historiallista ja ajallista kerrostuneisuutta. Usein kirjallisuudessa on kirjailijoitten totena pitämää, jota kuitenkin kriitikot ja usein lukijat heidän myötään pitäisivät vain fantasiana ja keksittyinä tarinoina. Tässä voisi olla tieteilijöitten ja muiden kulttuurituottajien kohtauspaikka ymmärtää maailmaa hyväksytymmin tarinoitten kautta. Joskus ihmisten maailmaa on sanottukin tarinoitten maailmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aika aikaansa kutakin sano Pässi kun päätä leikattiin.Ei mulla muuta.
Ilmoita asiaton viesti