Filosofia: Antropologisista tutkimusmenetelmistä (julkaistu aiemmin heinäkuussa 2022)
Uusintajulkaisu antropologisista tutkimusmenetelmistä:
Kirjassani Kristillinen filosofia on luku Ihmisen kulttuurinen kehitys, joka on katsaus käsityksestäni maapallolla elävän biologisen ihmisen kulttuurisesta evoluutiosta. Teoriani, että ihmisellä on henkinen jatkumo (myös edellä mainitun kirjan lukuna Ihmisen henkinen jatkumo) on vahvistunut sittemmin, kun kirjani oli julkaistuna e-kirjoina Elisa kirjassa vuosina 2013 – 2019. Jo kirjan Kristillinen filosofia kirjoittamisen ajankohtana 2001 – 2005 olin kirjannut mietteitäni kulttuurievoluution perusteista. Kirjoituksessani Kirkko valtiossa – valtio kirkossa (laitan kirjoituksen Facebook-sivulleni 4.2.2024 TK) teen menneisyyteen suuntautuvaa havaintotutkimusta, jossa maapallon alkuihmiset ihmettelevät tässä uudessa maailmassaan eloaan ja oloaan. Nämä alkuihmiset olivat jo henkisessä mielessä ihmisiä, he eivät olleet maapallolle tulleet ilman henkistä menneisyyttä, tyhjin käsin, ilman kulkueväitään. Maapallolle tulemisen tarinoita on useita ja nykyihmisten mielen täyttää usein enemmän epäilys kuin minkäänlainen mielikuvituksen täyttämä usko ihmislajiin. Kirjoitussarjassa Mittausvirhe kuvaan nykyihmisen tiedeajattelun harharetkiä. Jos ihmisen tasoisen olennon henkinen perimä ja henkinen perinne mitätöidään todisteiden puutteessa, mitä jää jäljelle? No, voimme uskoa jo ihmislajiin ja sen jatkuvuuteen ja vahvuuteen selvitä lajina edelleen tässä ihmisille luodulle luontomaailmassa. Monissa niin sanotuissa Ajankohtais-kirjoituksissani verkkosivustollani kirjoitan ihmisen antropologisesta selviytymisestä maapallolla eläessään (ks. alla lisätietoa). Ihmislajin menneisyys maapallolla on mielenkiintoinen tutkimusalue, joka ei varmasti koskaan tyhjene täysin.
Antropologia tutkimusalana ja sittemmin yliopistollisena tutkimusaiheena on alkanut siitä, että länsimaisen tieteen harjoittajat lähtivät tutkimaan luontokansojen elämäntapaa näiden asuinsijoille. Nämä tutkimuskertomukset on tallennettuna kirjoihin ja ovat tärkeää ihmiskunnan vaiheita käsittelevää kirjallisuutta edelleen. Mielestäni ihmisen tieto-taito maailmassa kehittyy kerroksittain ja rakentuu vahvoiksi teorioiksi niin, että uudet tutkijat löytävät aina uudelleen eri tutkimusalojen vanhimmankin kirjoitukset. Jo tällainen mielenkiinto ja selostukset tutkimusalojen synnystä ja alkuvaiheista osoittavat ihmisten heräävää älykkyyttä oman lajinsa ihmisinä. Varhaiset antropologit saivat rahoitusta matkustaa jollekin maapallon alueelle ja elää siellä alkukantaisten heimojen parissa havaintojaan tehden. Tutkimusapurahat sittemmin kattoivat tai karttuivat niin, että tutkijat saattoivat kirjoittaa kirjoja havainnoistaan. Tämä on arvokasta tutkimuskirjallisuutta, jota on syytä säilyttää kirjastoissa ja pitää saatavilla myös uusille tutkijoille myyntikirjoina. Myyntikirjojen ei nykyään Suomessakaan tarvitse olla uuden uutukaisia painoksia, vaan antikvaaritoiminnassa on saatavilla lähes kaikkia suomeksi painettuja kirjoja internetistä tilaamalla. Katsoinkin parilla hakusanalla mitä antropologiaa käsitteleviä kirjoja on saatavilla. Käytin hakusanoja antropologia ja kulttuurievoluutio. Tutkimusalan kirjoja löytyy muutamia ja useimpia laitoksia oli professori Lauri Honkolta (s. 1932, k. 2002), joten tästä voidaan päätellä, että antropologia tutkimusalana ei vielä ole ”loppuun kaluttu”. Alalta löytyy varmasti edelleen paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja kirjoitettavaa. Ongelmana lähes kaikilla tutkimusaloilla nykyään on ollut niin sanottu infoähky. Infoähkystä huolimatta kirjoja edelleen julkaistaan ja onneksi kuitenkin niitä suurinta osaa osataan jo esineinäkin arvostaa ja niille on kehitetty kierrätysmenetelmiä tietotekniikan ja logistiikan avulla. Tärkeää on tieteellisen oikeaoppisen kehityksen kannalta, että tutkimusalan alkuvaiheen kirjoituksiakin on aina saatavilla. Tämä onkin läntisen kulttuurin vahvuuksia. Tieteen harjoittajat ovat yleensä hyvin pedantteja tutkimustapojen oikeellisuuden suhteen.
Tahtoisin lähettää professori Lauri Honkolle tervehdyksen hänen omaan taivaaseensa. Hän varmaankin palattuaan jälleen töidensä ääreen voi upeasti löytää omat painetut kirjansa ja ostaa niitä kirjahyllyynsä tutkimustyön jatkamisen perustaksi. Samoin näin tunnollisen antropologian professorin arkistoaineisto on myös löydettävissä suomalaisista arkistoista. Oma esimerkkini henkisen jatkuvuuden nimissä ja osalta on ollut löytää perustietoa edellisen elämäni tutkimusaineistosta ja kirjeenvaihdosta arkistosta. Arkistotietojen jäljille pääsy ei ole välttämättä mikään itsestään selvyys. Oma tutkimuspolkuni tapahtui kuvataiteen ja valokuvaustaiteen avulla. Mielenkiinto ja jäljille pääsy entisen elämän tietoihin on henkisesti kutkuttavaa. Jokin ehkä ihan muulle toiminta-alueelle suuntautuneen henkilön mieltä saattaa kiehtoa ja nostattaa ihan satunnaisessa seinätaulussa tai valokuvassa. Tällaiset pienet vihjeet veivät itseni oikeastaan lähes tuntemattomalta tuntuvan aiemmin eläneen ihmisen tutkimusalueen jäljille suomalaiseen arkistoon. Arkistosta sain tietoa, joka vahvisti itselleni sellaisen langanpään jatkaa elämääni uusilla urilla ja suuntautua tutkiskelemaan tarkemmin niitä aihealueita, jotka yhä tutummaksi ja velvoittamamaksi alkoivat käydä. Kulta-ajan taiteilijat lienee yksilöllisesti uskoivat tulevaisuuteen kukin omalla tavallaan ja sittemmin kuvataiteita lähemmin tarkasteltuani on alkanut yhä vahvemmin näyttää siltä, että tietoisuutta ja pyrkimyksellisyyttä on elävillä taiteilijoilla ollut runsaasti. Se energia, jota he ovat tallentaneet tauluihinsa vaikuttaa nykyaikana lähes kiihottavasti etsiä näiden edellisen polven taiteilijoiden aivoituksia tauluistaan. Taulut hohkaavat energiaa, joka tuottaa mielenkiintoa jatkaa heidän tutkimuspolkujaan.
Tämä tähän asti tähän merkitsemäni tiedot ja kirjoitus on jo vastausta otsikon haasteeseen.
Myös tieteilijöillä, kuten taiteilijoilla, voi olla henkisen jatkumon siivittämänä elämästä toiseen intoa ja intuitiota jatkaa edellisen elämän tutkimustyötään uudessa elämässään. Jotenkin henkisesti omana itsenäni ajattelen tämän vahvuuden olevan usein myös filosofeilla ja miksei teologeillakin. Ovathan he tutkijoina ja kirjailijoina nimenomaan henkisen ihmisen asiantuntijoita. Koska ihmisen henkinen jatkuvuus ja jatkumo ovat tähän nykyaikaan saakka ollut melko vaiettu asia, ihmiset varmaankin yleensä ja tämän kirjoituksen luettuaankin ja luettuaan kirjani Kristillinen filosofia, valitsevat mieluummin vaieta näistä taustalla vaikuttavista henkisistä voimistaan kuin alkaa tuottaa siitä sen suurempaa meteliä. Mietteissäni olenkin usein ajatellut, että ihmisillä on vahvempi käsitys henkisyydestään ja jatkuvuudestaan ollut jo vanhoissa kirjoissa tallennettuna kuin mitä nykyaika enää on osannut ilmaista. Siirtymä teologisesta uskosta filosofian piirin ajattelijoiksi ei oikeastaan pysty pitämään yllä käsitystä henkisyydestä pelkästään. Henkiseen elämään ja olemukseen kuuluu vahva usko ja yhteiskunnan jatkuvuuteen kuuluu uskonto. Tämän asian ovat todenneet eräät ihmiskunnan viisaimpina pidetyt ajattelijat ja kirjoittajat Lecomte du Noüy ja Pierre Teilhard de Chardin kirjoissaan. Ilman uskoa ja uskontoa valuu toivo tulevaisuudesta yleensä hiekkaan maan.
Uskonto on elämänoppia elämästä toiseen elettäessä. Ihmiset perustavat perheensä ja sukunsa alueen ja maan uskonnon mukaisesti. Tätä asiaa valvovat ja vartioivat siihen toimeen vihkiytyneet papistot ja muut kirkolliset henkilöt länsimaisessa elämäntavassa.
Antropologisiin tutkimusmenetelmiin palatakseni olen huomioinut, että maan ydinkansa on oppinutta myös uskonnollisesti. Elämäntapaan sopeutuminen, kun ihminen on maassa asunut vasta vähän aikaan, kestää melko kauan, ehkä enemmän kuin vain yhden ihmisiän verran. Kussakin maassa sen vuoksi nykyään 2000-tuhatluvun alkupuolella kuuluu olla maltillinen myös uskonnon suhteen. Uskonto luo perustan maassa elämisen elämäntavalle. Uskonnollista suhtautumista elämään on nykyaikana tieteen riemuvoittokulun aikana hieman torjuttu, mutta uskoisin tutkimusalana antropologian lyövän kättä uskonnon kanssa, kun antropologinen tutkimus alkaa ylettää länsimaiseen elämäntapaan. Perinteisesti länsimaiset tutkijat siis ovat lähteneet luonnon kansojen pariin tekemään tutkimustaan. Antropologista tutkimusta voi nykyaikana tehdä kotisohvalta television ääreltä. Tutkijalle olisi toki virkistävää käydä toisinaan myös katsomassa uutuuselokuvia elokuvateatterissa, jolloin tutkija saa hyvän syyn etääntyä hieman sohvastaan ja nähdä aitoa elämää – kaupunkia – ympärillään. Nykyaikainen antropologi siis voi tehdä tutkimustyötään helpohkosti kotisohvaltaan. Olivatko ensimmäiset antropologit jo valmiiksi koulutettuja lähes yliopistotohtoreita? Käsittääkseni he eivät ole olleet. He olivat usein seikkailijoita, jotka lähtivät tekemään tutkimusmatkojaan uusiin kohteisiin luultavasti osoittamalla sormellaan karttapalloa pyöritettyään johonkin tutkimuskohteen maahan tai alueelle. On melko todennäköistä, että tällaisten tutkimusmatkojen käsikirjoituksia olisi mahdollista löytää arkistoista jopa julkaisemattomina. Tämä jää nähtäväksi.
Kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia käyttäen tutkimusmenetelmänä oikeastaan radiota, tämä minun pitänee tunnustaa. Kuuntelin tuolloin kirjoittaessani tietokoneella havaintojani runsaasti radiota. Olin hieman ihastunut erääseen naapurina asuvaan (naimisissa olevaan) mieheen ja sain häntä silloin tällöin nähtyäni runsaasti niin sanottua rakkausenergiaa tutkimustyöhöni. Sanotaan, että taiteilijat tarvitsevat muusansa. Naistutkijana saatoin tarvita muusikkoa, joka oli ihmishahmossaan tuo naapurimies ja joka oli radion täydeltä musiikkia. Olin hyvin intoutunut tutkimustyössäni ja kirjoitin havaintojani länsimaisen ihmisen käytöksestä – en oikeastaan havaintoina käytöksestä, vaan kuin pyrkiäkseni oikaisemaan käytöstä sinne hieman uskonnollisempaan suuntaan järjestäytyneessä yhteiskunnassamme. Aiempi toimialani työelämässä on ollut atk-tekniikka, mikä on tuottanut hieman osaamista käyttää tietokoneita. Koko elämän mittaisena harrastuksena olen pitänyt lukemista (kiitos vanhempieni ja entisen puolisoni). Lukemisharrastus on perustunut pitkälti suomalaiseen kirjastoverkostoon sekä myös uutuuskirjojen osalta kirjakerhoihin. Kirjakerhot ovat olleet kirjankustantamojen kirjatarjontaa suoraan kuluttajille, jotka olivat sitoutuneet seuraamaan kyseisen kustantamon tuotantoa jäsenyydessään. Kirjankustantamot julkaisivat usein kevät- tai syysalennuskirjaluettelon, jonka perusteella saattoi hankkia kerrallaan pinon kirjoja edullisesti. Tällaiseen toimintaan omassa arjessani on perustunut antropologiset havaintoni kirjailijana. Hieman olen ollut myös yliopiston tuntumassa, kun kannettavan tietokoneeni kuljetin salkussa filosofian laitoksen kirjastolle useammin kuin muutaman kerran kirjoitusvaiheen ollessa ahkerimmillaan. Vasta myöhemmin olen tehnyt antropologisia havaintojani myös television avulla. Aineistoa televisiossa on kaikki ohjelmagenret lastenohjelmista ja viihdeohjelmista sarjaelokuviin, elokuviin ja dokumenttiohjelmiin. Näiden avulla länsimaisen ihmisen sivistyksellisestä kaupunkielämästä saa oivallisen käsityksen.
Toki on ansiokasta toimia tutkijana ja on ansiokasta jopa opiskella antropologiaa, mutta neuvona sanoisin, että tutkimusalana antropologia sopii ihmisille, joilla on rahoitusta omasta puolestaan. Nyt minun on hieman vaikeata Suomessa ajatella sinänsä antropologin työuraa, mutta ei kuitenkaan ole varmaan mahdotonta. Ehkä antropologian opinnot sopivat perusopinnoiksi vaikka taiteilijoille, papistolle, tietokoneohjelmoijille, opettajille, poliiseille jne perustietämykseksi osana muita ammattiopintoja. Mikään ei sinänsä estä ketä tahansa kansalaista lukemasta antropologiaa koskevaa kirjallisuutta ja siten avata silmiään tähän maailmaan. Ehkä jopa kirjoittamaan siitä omia havaintojaan.
13.3.2022 Tarja Kaltiomaa
Kirja Kristillinen filosofia on seikkailujensa jälkeen saanut pahvikirja-muodon, nid. Mediapinta 2021. Kirjailijana huokaan onnellisena ja nyt luettuani tämän blogikirjoituksen (omiakin juttujaan kannattaa lukea ahkerasti, jotta ei ala liikaa itseään toistaa), huomaan tämän kirjan sisällön kertovan ihmisen henkisestä olemuksesta ja ihmisen henkisistä arvoista lähes painottuneemmin kuin ihmisestä biologisena ihmisenä. Luovuus ja ihmisen henkisyys on se ydin, joka jokaisessa ihmisessä on. Tätä asiaa kuvaan käsitteellä ”fenonyymi”, josta käsitteestä internetistä minulta on parikin kirjoitusta. Oma tutkimustyöni ihmislajin osalta ei ole siis päättynyt tähän kirjaan, vaan kirjassa on itselleni ja toivon mukaan muillekin ihmisistä ja ihmisyydestä (inhimillisyys, humanismi, ihmislaji) kiinnostuneille joskus kirjoituksissani mainitsemia langanpätkiä jatkaa tätä ikiaikaista ihmettelyä omasta lajistamme. Tervetuloa blogikirjoitusteni ja nyt myös kirjani Kristillinen filosofia lukijaksi!
Mikael Agricolan päivänä 9.4.2022 Tarja Kaltiomaa
*
Ja sitten. Mietin tätä aihetta jälleen tänään 2.11.2023 ja olisin kirjoittanut varmaankin uudelleen samaa, jos en olisi lukenut tätä kirjoitustani antropologian ja ihmisen kulttuurisen evoluution tutkimusmenetelmistä. Kun kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia, joka on antropologinen katsaus länsimaisen ihmisen elämäntapaan ja menestymiseen maan päällä, en ole tutkimuksissani vahingoittanut ketään ihmislajin edustajaa, vaan tutkimus on tehty kokonaan havaintoihin perustuneina kirjoituksina. Sittemmin ajattelin itseäni yhteiskuntakriitikkona. Kriittinen voi toki olla, mutta tarpeeni ja tavoitteeni on enemmän puolustava kuin moittiva kanta, joten luovuin kriitikon ”urastani”. Sittemmin olen pitänyt yllä verkkosivustoani www.tyhjapaperi.fi ja tuonut näitä blogikirjoituksiani sinne. Kun piti verkkosivusto aiemmasta osoitteestaan www. kolumbus. fi / tyhjapaperi siirtää, laadin useita e-kirjoja sisällöstä yksittäisten sivujen työlään siirtämisen sijaan. Kirjani löytyvät verkko-osoitteesta Ellibs.com kauppapaikasta:
Tmi Tyhjäpaperi | Julkaisijat | Ellibs E-kirjakauppa
2.11.2023 Tarja Kaltiomaa
Aihealue sen verran omassa käytössäni epäaktiivinen, että luen blogia viimeisenä, ja sen takia, että jää aikaa, mitä koen uuden kohdatessa tarvitsevani. Valinta vähän epäonnistuu, kun väsyy päivästä.
Ensimmäistä kertaa tuli aktiivisesti käytettyä sanaa antropologia: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/annakeikko/puheenvuoron-neroille/#comment-4008308
Päätynyt ihmettelemään ihmisten käytäntöjä, ja maailmkäsitystä, ja toisaalta hakenut tarkkuutta siihen, miten asioista saa edes jonkin kokonaisemman rakenteen, jossa osaset jossain tolkun suhteessa toisiinsa.
Menee ymmärtämisen projektiksi, ja tarpeen liittää tosiaan meneillään oleviin haasteisiin, ja toisaalta yleisempäänkin mielenkiintoon.
On tosiaan jättiläistä, joiden harteilla ollaan, ja näkymät aika korkealla, ts karkeatasoisilla myös mennään, ts vahvasti valikoiduilla eväillä. Merkitykselliset painaa, ts mitä on sillä elämisen tasolla, jonne pohjamateriaali meitä puskenut / ajanut selviytymisen ”kujanjuoksussa”.
Noin kun aloitti kertoa, mieleen tulee enemmän nopeat reitit ja tekijät, jotka avainasemallisia selviytymisen ja elossasäilymisen kannalta. Tilanne sama, joka eläimellä, joka rakenteensa mukaisesti sitoutunut saamaan ympäristöstä tarvittavan.
Antropologiaa olisi senkin tutkiminen, mitä on oleminen eläimen varsin yksioikoisen saavuttamispolun tilanteessa. Voi olla tosi suoraa ja ekonomisen lyhyttä reittiä kohden sitä tarvittavaa, jonka ulottumiseen erikoistuttu.
Ihminen kykenee joissain tilannesaavutuksissa yhtä lyhyen ekonomisiin toimintoihin, vaikka toisaalta on tätä kiemuraa, jota pitkin avautuu yhtä sun toista, mutta ei tosiaan välttämättä yhtä suoran polun päästä, kuin mitä tehoeläimillä, suhteessa tarveratkaisuihin.
Oikosia tavoitteiden saavuttamisessa, emme useimpien eläimen lailla aina onnistuneesti toisaalta voisi suorittaa, tässä lajin tapauksessa. Syy on paitsi merkittävän oloinen, myös hyvin paljon seurauksia aiheuttava. Menee rakenneräjähteisyyteen.
Antropologia ihmislajin tapauksessa, olisi siten enemmän sen säläaineiston läpikäymistä, joka kantautuu perintönä, ja joka on joskus ollut sen verran palvelevaksi osoittautunutta, että saa sijansa meidän kaltaisissa imupinnoissa, ja toisaalta sen verran annettuna, että ihmetellä voi sitä, mistä kaikesta on kasattu, ja mitä ne mukaanpäätyneet oikeastaan ovat olleet, jollekin suoremmin selviytymistään hakevan tilanteessa.
Perintöaineksen olen havainnut merkityksellisemmäksi kuin mitä aiemmin, kun ajattelee sitä valmiutta, joka meissä on tai voi olla, tai minkä kanssa tuskailemme, ja yritämme olla paremmin selvillä ja valmiudessa niin, että rakentuneina voimme edes jotekin vastata reaalioloihin ja jatkoon, ja toisaalta perimän aiheuttaman painolastiominaisuuden takia.
Paitsi että on hyvä tietää historiaa, on hyvä tietää rakentumisensa historiaa siten, että on tosiaan sen kanssa niin valmis kohtaamaan ympäristöään ja tilanteita.
Perintö (perimä kaikkinensa) on minusta vähän samaa kuin kokemus. Kokemus opettaa ja vaikuttaa jatkoon, ja samalla tapaa rakentumisemme puolesta vaikutumme siitä, mitä olemme. Eri tilanteissa voimme saada tietoa siitä, miksi olemme aikojen saatossa päätyneet rakentumaan. Täytyy siis kokea, jotta voi tietää jotain siitä, mitä ja millainen on sinä rakenteena, muussa ympäristössä.
Näin voi paraikaan kirjoittaa antropologiasta, ts sijoittaa aluetta siihen kokonaisuuteen, joka tämänlaisena kokemuksia ja käsityksiä liittävänä rakentujapallona tällä hetkellä mahdollista.
Mukaan ei kuulu toisaalta vain ajallisesti vertikaalista läpikäymistä, ja vertikaalivaiheen kasautumatiedon karttumien tuntemista. Ihmislajin kohdalla, avaruus on myös horisontaalinen, ja tämä taso liittyy tosiaan enemmän rakennetekijöihin, mitkä määräytyvät muista kaltaisistamme välittömämmin, ts suoraan tässä elämänajassa.
Eritteltävää tosiaan ilmenee, ja toisaalta tapahtumia, joihin puskemme oman perinneaineksen pohjalta ja takia, sekä toisaalta muualta tuleviin samantapaisen polkupäätymien päässä oleviin törmäillen, jotka ihmettelevät paitsi itseään, ja rakenneolemustaan, myös heitä, joita kohtaavat.
Ilmoita asiaton viesti