Filosofia: Kuinka kauan tietäminen kestää?

Informaation omaksuminen tietona on yksilöllinen ominaisuus ihmisellä. Digipiirros: Tarja Kaltiomaa

Kirjoitin muistivihkooni yllä olevan kysymyksen. Tietämisen arvostaminen nykyaikana on huipussaan. Koululaisten kuuluu oppia oppivelvollisuuden alaisuudessa tietämään yhtä ja toista ja se on hyvä asia. Hyvä asia, kunhan siinä ei liioitella. Ennen nykyistä tietokoneiden aikaa koululaisten muistikapasiteettia ja hengellistä oppimiskapasiteettia rasitettiin paljon ulkoamuistamisella. Lauluja ja runoja kuului opetalla ulkoa muistamaan. Muistaminen, kuten kaikki henkiset lahjakkuusmallit ovat ihmisen yksilöllisiä ominaisuuksia, joita toki voi kouluopetuksella kehittää ja lisätä. Joillekin ulkoa oppiminen ja muistaminen on ollut helpohkoa ja joillekin yhtä piinaa. Arvelen sen elämän jatkumoissa olleen helpohkoa yläluokan oppilaille, jotka olivat jo ennestään aiemmassa elämässään joutuneet ulkoaoppimisen piiriin. Nyt kirjoittaessani jostakin syystä sana ”ulkoaoppiminen” ei ole tunnettu sana tietokoneellani.

Henkiset ominaisuudet ihmisellä ovat yksilöllisempi asia kuin fyysiset ominaisuudet. Kirjoitan aiheesta käsitteellä ”fenonyymi” kirjassani Kristillinen filosofia sekä myös parissa artikkelissa Tyyppi kuin tyyppi fenotyyppi fenonyymi sekä Fenonyymin ilmenemät. Henkisessä mielessä ihmisen mielikuvitus saattaa olla rajatonta, ja kun se saattaa olla rajatonta, ihmisen itsensä kuuluu mieltään hallita, ja pitää mielikuvitus todellisuuden tasalla. On paljon esimerkkejä siitä, että ihmisen mielikuvitus kiirii muihin maisemiin kuin hänen todellisuutensa on. Joskus todellisuuden ja mielikuvituksen raja rikkoutuu ”liiallisesta” tietämisestä. On siis hyvin yksilöllistä tietämisen ja mielikuvituksen välinen rajamaasto mielen hallinnan kannalta. Ihmisten tietämisen kenttä on tietokoneistumisen ja television vaikutuksesta räjähtänyt entisestä melko suppean tietämyksen ajasta nykyiseen tietämisen mahdollisuuksiin nykyisten vuosikymmenten aikana. Parasta onkin, että suurta tietämisen määrää hallinnoidaan koneiden avulla. Yksittäinen ihminen vain nyrppii suuresta tietomäärästä itselleen sopivia annoksia tietämisen tarpeensa mukaan.

Miksi muutoin pitäisi ollakaan? T i e t o k o n e e t  on tarkoitettu ihmisen avuksi suuren tietomäärän hallinnoinnissa.

Teoriani on, että ihmiset ovat henkisessä mielessä eläneet ennen nykyistä maapalloelämäänsä jo aiemminkin ja nuo henkiset maailmat ovat edelleen olemassa ja nykyinen ihmiskunnan todellisuus tapahtuu pääosin maapallolla, joka on niin sanottu todellisuusmaailma. Siitä johtuu nykyinen kysymys henkisen ja toden rajapinnasta. Eräissä henkisen kuormittumisen tiloissa raja ylittyy ja sitä tilaa kutsutaan nykyisessä lääketieteen psykiatrian alalla psykoosiksi. Ihminen psykoosin kohdatessa ylittää toden rajan ja joutuu henkisen minänsä tai jonkun muun henkisen olennon valtaan. Psykoosissa ihminen näkee maailman henkimaailmana, jossa hänelle oman mielensä sisällön mukaan avautuu joko taivaallinen näkymä tai sitten helvetti. Sekä taivas että helvetti ovat mielenmaisemia, joita me ihmiset ja ihmiskunta kannamme mukanamme vaelluksellamme iäisyyden maailmoissa.

Kirkko ansiokkaasti länsimaissa opettaa ihmisille tulevaisuususkoa, jossa olisi ihmisillä taivaallinen lepo ja rauha maan päällä. Kun ihminen tekee velvollisuutensa ja suorittaa työnsä elämässä, hänelle maalaillaan taivaallista lepoa elämään ja toipumiseen maanpäällisistä rasituksista. Nykyaikana tämä on jo monelle ihmiselle mahdollista, mutta ei ole ollut juurikaan mahdollista Raamatun kirjotusten aikaan. Elämän kulku ihmisen maanpäällisessä elämässä on johtanut nykyaikaan, jossa ihmiselle tarkoitettu elämänlaatu on jo monelle toteutunut melko hyvänä.

Tietämyksen laari on ihmiskunnassa nyt laaja ja suuren suuri. Julkinen keskustelu käy kiivaana ja tuottaa jokaisen näkyville julkisuuden ihmisten näkemyksiä tästä todellisuudesta ja myös monien osallistuvien ihmisten mielenmaisemista. Kaikki olemme sille tiedolle ja ”tietämykselle” alttiina. Käsitteen vaikuteympäristö (joka myös on kerrottuna kirjassani Kristillinen filosofia) avulla voimme ihmisinä itse vaikuttaa tiedon kohteena ja objektina sekä tiedon määrään että laatuun. Ihmisen ei ole tarve lähteä ajelehtimaan tietotulvassa helvetin maisemiin eikä elonsa aikana liikaa taivaallisiinkaan maisemiin, vaan elämässä on tärkeää tai melko tärkeää pitää jalat todellisuuden maisemissa eli jalat maassa.

Taivaallinen mielenmaisema, jossa ihminen voi levätä maallisista rasituksistaan tuon puoleisessa kuolemansa jälkeen voi hyvin olla kirkon opettama palkinto hyvin eletystä elämästä. Kirkossa sanotaan lohdullisesti myös, että ihminen pääsee rauhaan ja lepoon ja että omaisten ei liikaa kannata murehtia edesmenneitään. Ikävä ja murhe kuolemantapauksissa on kuitenkin tosiasia eikä sitä pidäkään välttää. Murehdimme vainajiamme ja muistelemme niitä kulttuurimme ja kristillisen elämäntavan kehdossa kaivaten ja uskoen myös jälleennäkemiseen.

Tiedolla kuormittuminen on siis yksilöllistä. Kulttuurimme, joka perustuu kristillisen elämänopin traditioon, kuitenkin ”annostelee” tiedon ja tietoa sopivasti kullekin ihmiselle. Kirjastolaitos, joka on kansalaisten saavutettavissa, ei tyrkytä tietoa ihmisille, vaan tiedon hankinta aikuisiässä on yksilön vastuulla kunkin voimien mukaan. Kuten Minna Canth kirjallisessa tuotannossaan meitä neuvoo, koulu mahdollistaa ihmiselle mahdollisuuden elämänmittaiseen oppimiseen ja siten yksilölliseen tietämiseen maailman asioista. Keskustelussa voimme tuoda yhteiseen tietämisen pitopöytään omat jyväsemme ja siten kenkään yksilön ei tarvitse kuormittua tiedolla liikaa.

Tietämisen suhteen meillä ihmisillä on kuin vertauksena kullakin oman kokoisemme astia – kuppi, kauha, lusikka, kulho, saavi jne – ja siten olemme yksilöllisiä tietäjiä. Kuinka kauan tietäminen kestää? Arvelen omien kokemusteni perusteella, että tietäminen kestää suunnilleen saman verran kuin mielenkiinto. Kun mielenkiinto herpaantuu, myös tietämys vähenee. Elämänkaari tietämyksen suhteen on myös yksilöllinen ja aikoinaan pidin pitkään oman tietämykseni huippuna ylioppilaaksi kirjoittamisen aikaa. Silloin olin lukemalla opiskellut useita kouluaineita ja hallitsin paljon tietoa. Työelämä kuitenkin kuin huomaamatta lisäsi tietämyksen määrää. Elämän varrella on kuppini tullut myös täyteen ja yli äyräiden, mutta sittemmin tietokoneiden käyttö on mielestäni tasannut tietämyslaatua ja -määrää ja koen olevani aikuisiän balanssissa tietämyksen suhteen.

Tietokoneet ovat ihmiskunnan pelastus monessa mielessä eikä sitä saa pilata. Myös rahoitustoimiala voi kehittyä suotuisasti tietokoneiden avulla. Asiat pitää ottaa haltuun ja oivaltaa, siitä on kysymys nykyisen liikenteellisen, infrastruktuurisen ja tietokoneiden aikakauden jatkumisessa. Koneet pitää ottaa haltuun ja käyttöön ihmistä palvelemaan.

16.12.2022 Tarja Kaltiomaa

Aiempia kirjoituksiani Rahoituksen vuosisata, joka voidaan toteuttaa tietokoneiden avulla:

Rahoituksen vuosisata | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu