Filosofian harrastus Suomessa – omakohtainen kokemus

Suomen Filosofisen yhdistyksen ajatus80:n kansikuva. Skannaus: Tarja Kaltiomaa

Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikirja 2023 – ajatus80

Mielestäni ihminen lukiessaan kirjaa, harrastaa filosofiaa. Kuin ohimennen. Jo varhaisesta lapsuudestani saakka olen lukenut paljon kirjoja. Kirjoja on ollut kotona kirjahyllyssä ja kirjoja on ollut saatavissa lähikirjastoissa. Nykyään on lukijan markkinat kirjallisuuden alalla. Jo nuorena kasvukodista omaan kotiin muutettuani totuin siihen, että minulla oli joko pino alennusmyynnistä ostettuja kirjoja odottamassa lukemistaan tai pino lainakirjoja. Totuin siihen, että jopa usea kirja oli kesken lukemista. Osallistuin monena vuotena myös kirjakerhon asiakkuuteen, jota kautta mieluista lukemista tipahti postiluukusta joka kuukausi. Sanomalehdissä oli pitkiä sivujen mittaisia luetteloita uutuuskirjoista. Niitä katselin vain kaihoten, koska niiden hintataso ylitti mahdollisuuteni niitä hankkia. Monet kiinnostavat kirjat sittemmin myöhemmin olivatkin alekirjojen joukossa, joten niitä alkoi näkyä kirjapinoissani odottamassa lukemista. Nykyään kirjoja – todella mielenkiintoisia, tärkeitä kirjoja – voi hankkia jopa ilmaiseksi erilaisista kierrätysmyynneistä ja poisto- ja vaihtohyllyistä. Oma paha tapani on olla palauttamatta kirjoja vaihtohyllyihin, no ehkä joskus niin voin tehdä.

Filosofiaa voi harrastaa myös osallistumalla niin sanottuun kivijalkatoimintaan eli olemalla filosofisen yhdistyksen jäsen. Suomen Filosofinen yhdistys tuottaa jäsenistölle ajatus-kirjan. Tänä vuonna ilmestyi ajatus80. Filosofian ja lukemisen harrastajana on mahdollista myös tuulettaa omia ajatuksiaan kommentoimalla kirjan artikkeleita – ehkäpä omaksi ja muitten lukijoitten hyödyksi. Edellinen katsaus ajatuskirjaan on artikkelissani Filosofia: Ajatus 78 kirja-arvio, joka löytyy internetistä edelleen. Kirja-arvio on ollut aiemmin myös omilla verkkosivuillani, mutta sivusto on siirretty uuteen osoitteeseen, joten kaikki artikkelit eivät enää sijaitse siellä.

Olen laatinut jokaisesta artikkelista pienen huomion ja tehnyt samalla muistiinpanoja kouluvihkoon. Artikkeliin ”Ajankulku virheteoreettisesta näkökulmasta”, jonka on kirjoittanut Matias Slalov, sai minulta 3-sivuisen kannanoton, jonka julkaisen erikseen tai lähetän ajatus-kirjan toimitukseen vertaisarviointiin.

*

Ilkka Niiniluoto kertoo artikkelissaan ”Osallistuvan filosofian perinne Suomessa” laajasti ja kronologisesti suomalaisen rakenteellisen filosofian harrastuksen ja opiskelun kulusta koko sen aikana. Artikkeli on miellyttävää luettavaa selkeytensä vuoksi ja siksi, että siinä oleva tieto vaikuttaa luotettavalta. Joitakin mielipidekysymyksiä nostan esille. Niiniluoto kertoo, että Richard Rorty kyseenalaistaa joitakin Emmanuel Kantin ajatuksia filosofiasta kulttuurin perusteita tutkivana tieteenä. Hän vetoaa muutamaan filosofiin ja kirjoittajiin, jotka ovat syntyneet ja eläneet noin sata vuotta Kantia myöhemmin. Kaikki kuitenkin tiedämme, että Kant oli valistusfilosofi ja yhtenä muista valistusfilosofeista hän on tuottanut ja puolustanut nykyistä yleistä koulumahdollisuutta lapsille ja nuorille. Aina voi olla erilaisia ja hyvinkin filosofisia mielipiteitä eri kysymyksistä, mutta yhteiskunta ja sen kehitys eivät ole vain mielipidekysymyksiä, vaan vakavia ihmisten elämään ja elämänlaatuun vaikuttavia asioita. Länsimaissa koulutus on tärkeä järjestyneen yhteiskuntamallin perusta, joka puolestaan on edesauttanut hallintojärjestelmien demokratisoitumisessa tasavaltaisine hallintomalleineen. Tähän ei olisi päästy ilman koulun järjestämistä kaikille lapsille. Ennen valtiollisen ja/tai kunnallisen koulujärjestelmän kehittämistä, kirkko huolehti ihmisten opettamisesta lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Uskonto on siis koulujärjestelmän ja sivistyselämän perusta ja sitä Emmanuel Kant järkevästi jo omana aikanaan puolusti.

Tiedän, että Niiniluoto artikkelissaan tuo esille erilaisia filosofisia rakennelmia ja kirjoituksia. Hän on lukenut nuo kirjat, joiden kirjoittajiin näiden mielipiteinä viittaa. Usein ei vielä nykyäänkään ole tiedetty, mistä uskonnossa on kysymys. Uskonto on kulttuurin ja elämäntavan pohja ja perusta maassa ja valtiossa. Esimerkiksi kristillisen opin myötä länsimaissa avioliitto on miehen ja naisen liitto, yksiavioisuus. Uskonnossa oppina korostetaan myös niin sanottua lähimmäisen rakkautta, jolla on ollut merkittävä merkitys tuottaa sosiaaliseen yhteisvastuuseen perustuvaa yhteiskuntamallia. Nykyään, kun Suomen osalta puhutaan jo hyvinvointivaltiosta, ei vaikuta mukavalta edes lukea uskonnonvapaudesta valtion osalta. Uskon vapaus sen sijaan on yksilökysymys – jokainen saa uskoa itsestään, miten tahtoo. Uskonto on kollektiivisana, jolla tarkoitetaan yhteistä uskoa, johon elämäntapa ja elämän jatkuvuus perustuu.

Filosofiassa ja yleensä kirjoittamisessa saattaa kuin kirjoittajan huomaamatta toteutua minän kertomusta. Niinisalon kirjotuksessa esiintyy kohta ”pätevyyden perustana on yksilöllisen kokemuksen ja ’varsinaisen minän’ intuitiivinen varmuus, joten arvometafysiikan tulisi korvata perinteinen uskonto kulttuurialana tieteen rinnalla”. Tämä pitää jopa jyrkästi estää ja kieltää länsimaisen ihmisen omaksi hyväksi. Pyydän Ilkka Niinisaloa tarkistamaan käsite ”fenonyymi”, josta olen tuottanut internetiin pari artikkelia ja jonka käsitteen olen ohimenevästi esitellyt Suomen Filosofisen yhdistyksen kokouksessa 29. maaliskuuta 2017. Filosofinen kysymys tähän: kun luettelemme toisten filosofisten ajattelijoitten tekstejä, olemmeko samalla kannalla?

Ilkka Niiniluodon artikkelissa näkyy filosofien vaikutus yhteiskuntaan selvästi. On lähes käsittämätöntä, miten voimakkaasti suuri yleisö tai ehkäpä poliitikot, lehdistö, omaksuvat vaihtelevia kantoja elämästä, kun tosi asia on, että kirkkolaitos on tuottanut melko pitkällä ajalla jonkinlaista vakautta ja pysyvyyttä suomalaisten elämäntapaan. Ihmiset haluavat vaihtelua elämäänsä, mutta yhteiskunta kantaa seurauksia. Tällä viittaan artikkelin kertomukseen Edvard Westermarckin vaikutuksesta suomalaiseen elämäntapaan. Olen usealta henkilöltä kysynyt, mitä tarkoittaa sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Vastauksia ei ole näkynyt, ja luultavasti häveliäisyyden vuoksi ei näykään. Kirjallisuudessa kuitenkin ystävällisesti on tuotettu näkemystä asiasta ja pitäisin erittäin vaarallisena terveydenhuollon kannalta sodomiaa. Se tuottaa kansanhuollon kustannusten kasvua, jolloin seurauksena on myös poliitikkojen huomaama kestävyysvaje kansantaloudessa.

Joskus arvostelu onkin kehumista. Artikkelissa kerrotaan Eino Kailan arvostelleen isänsä Suomen arkkipiispa asemasta huolimatta terävästi järjestäytyneitä uskontoja ihmisen itsesuojelun tarpeeseen pohjautuvina ”henkisinä vakuutuslaitoksina”. Mielestäni tämä on hyvä asia, varsinkin kun otan huomioon kirjani Kristillinen filosofia sisällön, jossa suurta osaa tuottaa näkemys ihmisen henkisestä jatkumosta. Ihmisellä on suuri vaara väsyä fyysisen väsymyksen lisäksi myös henkisesti, joten elämässä tarvitaan kirkon ja kristillisen uskonnon tuottamaa vakautta, on se sitten vakuutuslaitostyyppistä tai muuta vakautta.  Henkisesti ihminen tarvitsee pitempiaikaista vakautta kuin fyysisen elämän lasketun elinjana pituinen ”vakuutus”.

Koulutus on tärkeää länsimaiselle ihmiselle nuorena saavuttaa ja saada. Minna Canth neuvookin, että ihminen voi koulun avulla saavuttaa sellaisen opin ja oppiperustan, joka mahdollistaa sittemmin elämänikäisen oppimisen itsenäisesti. Koululaitos saattaa ajattelullisesti laitostaa ihmisiä, kun he ovat sittemmin myös opettajia ja jatko-opiskelijoita. On ymmärrettävää saavuttaa yliopistossa sellainen oppi, jolla voi saada ammattiin johtavan tutkinnon. Yhteiskuntamme on kuitenkin täynnä oppimahdollisuuksia koululaitoksen ulkopuolellakin. Tätä ei pitäisi niin voimakkaasti ja sisäpiiriläisesti torjua kuin nykyään filosofien parissa näyttää olevan. Kannattaa lukea myös Havukka-ahon ajattelija tyyppisten filosofien tekstejä – kaikki oppi ei ole oppilaitosten sisäistä oppia.

Sokrates loi käsitteen filosofia, mutta loiko hän käsitteen filosofia? Jospa hän luetteloi sanoja ja tietoja ja tarkoitti luoda käsitteen filos ofia? Filos = vanhaa kreikkaa tieto, ofia ottaa ulos. Hän luultavasti oman mielensä sopukoista poimi ajatuksia kirjalliseen muotoon ja teki sana- ja tietoluetteloita työkseen. Toki on merkittävää Sokrateen työ ja esimerkki arvostaa ja jopa rakastaa tietoa. Tieto on asia, joka periytyy meille jälkipolville ja tuottaa paljon uutta tietoa ja pohtimista. Olen Suomen Filosofisen yhdistyksen jäsenenä kokenut miellyttävänä vuosittaiset sanakollokviot. Pelkästä jostakin sanasta tai käsitteestä voidaan muodostaa monia luentoja ja keskustella niistä syvällisesti. Kollokviot luovat jatkuvuutta filosofiseen fiisauteen.

*

Artikkelissa, jossa Ari Peuhu otsikolla ”Symmetrioiden fysiikkaa ja metafysiikkaa”, löydän tärkeimpänä omasta mielestäni vaateen energioiden pysyvyydestä maailmassamme. Energioita on sekä teknisiä energioita, joita liikenne ja erilaiset koneet ja laitteet käyttävät, joihin siis ihmiset niitä tarvitsevat. Myös ihmiset toimivat ja ovat toiminnallisia energioiden avulla. Tästä ihmisten energia-asiasta kirjoitan kirjassani Kristillinen filosofia. Ollakseen toiminnallinen ja energinen ihminen älyllisenä olentona tarvitsee motivaatiota ja elämänhalua. Jotta olisi elämänhalua länsimaisella ihmisellä, joka on jo sukupolvien ajan tottunut mukavaan elämäntapaansa, hän tarvitsee hyvä elämänlaadun ja elintason jaksaakseen ja ollakseen energinen. Mielestäni voitaisiin filosofisesti sanoa ihmisestä, että kun hänellä on energiaa, motivaatiota ja jaksamista, teknisten energioiden osalta ihminen osaa ratkaista kulloinkin esillä olevan ongelman, jotta tekniset laitteet ja koneet toimivat.

 

*

Artikkeliin ”Poliittinen eläin ja eläinten poliittisuus: filosofisia ja käsitehistoriallisia huomioita”, jonka on kirjoittanut Juhana Toivanen, voin kommentoida vain, että eläin on usein laumaeläin ja ihminen on usein poliittinen, mutta ei aina. On eläimiä, jotka eivät ole laumaeläimiä, kuten karhu. On ihmisiä, jotka eivät ole kovin poliittisia ja heitä on usein eliitissä. Mutta auta armias, jos eliittiin kuuluva onkin poliitikko! Siten ne vallankumoukset ovat syntyneet.

*

Artikkelin ”Mitä uudet tekoälysovellukset voivat kertoa luonnollisesta kielestä ja kognitiosta” (Renne Pesonen) sanon omana käsityksenäni, että eivät mitään.

Kone ei ole eikä voi olla älykäs. Ihminen tai jopa ihmisestä irrallaankin oleva henki voi olla älykäs. Ihminen voi tulkita koneellisesti tuotettua tietoa älykkäästi tai koneen ”henki”, joka voi vaikuttaa algoritmeilta tai olla algoritmeja, voi tulkita tietoa älykkään oloisesti. En usko koneen tai koneen hengen älykkyyteen myöskään sen vuoksi, että koneella ei ole tunteita. Biologinen ihminen on organismi, jolla on tai voi olla tunteet. Tunteiden avulla koko organismi voi olla älykäs. Kun ihminen on tuottamassa sanotuksi jotakin mielestään tärkeää, ja hän kolhaisee itseään, tuo tärkeä jää sanomatta. Jospa olikin älykkäintä olla sanomatta. Kun koneeseen ohjelmoidaan tuotettavaksi jokin tieto, mikään tunne tai äly ei estä sitä tietoa tuottamasta. Nykyaikaiset tekoälyt? Koneiden muisti, keskusmuisti eli operatiivinen muisti, muistien tilat sekä tallennustilat ovat kasvaneet – siitä johtuu nykyisten koneiden kasvanut ”äly”, eli kyse on kapasiteetista. Teknoäly käsittelee nopeasti tietoa – fraaseja, sanoja, merkityksistä kertovia sanontoja hakusanoineen yms. – ja tuottaa vaaditun tuloksen nähtäville. Teknoälyssä on siis kyse tehostuneesta tekniikasta ja ihmisten omasta älystä, miksei myös ihmisälyn peilivaikutuksesta, jota ihminen mieluummin omista hierarkkisista syistään mieluummin ihailee kuin vähättelee. Niin huikeita ovat nuo tulokset, parempia kuin omat tuotokset sentään. Ja paljon kerralla?

Koneäly, tekoäly eli teknoäly ei tuota uutta tietoa, vaikka siltä saattaa vaikuttaa suuressa luovuuden tilassa, missä niitä saatetaan käyttää. Uudelta tiedolta vaikuttava tulos ennemmin kuin saattaa olla uusia malleja, ovat yllätyksellisiä syy-yhteystuloksia. Näistä voi olla erityistä hyötyä ongelmien ratkaisuissa.

Teknoäly voi tuloksissaan tuottaa kovinkin uskottavia selityksiä ja teorioiden viritelmiä. Ovatko ne oikeita ja tarpeellisia, jää aina ihmisen ratkaistavaksi.

Artikkelin kirjoittaja puhuu ihmisen käyttämästä ajattelun logiikasta. Oman tarkasteluni mukaan ihmisillä on monia logiikoita, jopa yksilötasolla, puhumattakaan eri ihmisillä logiikkansa, mistä siitäkin seuraa, että logiikkoja on monia. Logiikoita voi havaita esimerkiksi katsomalla televisiosta ihmisten ja ihmisyhteisöjen käytöstä, käyttäytymistä. Ihmisten käyttäytyminen tavallisesti tai joissakin tapauksissa (jää myöhemmin täsmennettäväksi) perustuu ajatteluun. Ihminen suunnittelee tekemisiään enemmän tai vähemmän. Samaan aikaan ihmisessä pätee lause tottumukset toinen luonne. Osa ihmisten käytöksestä ja tekemisistä perustuu siis tottumukseen ja totuttuihin tapoihin.

Tieteessä – ehkäpä erityisesti filosofian parissa – näytetään pyrittävän johonkin hallittuun ja yleiseen käytösmalliin ihmisten suhteen. Tämä on tarpeetonta. Uskonto, länsimaissa kristillinen uskonnon oppitraditio ja oppitraditiot – ovat tehneet tätä muokkausta. Pyörää yritetään keksiä uudelleen, vaikka täällä pohjoisessa Suomessa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta kuin kaikkien käyttäytymis- ja uskontoteorioitten lopputyönäytteenä. Ihmisten elämä maapallolla jatkuu, ja monien kulttuuritietoisten ihmisten pyrinnöt myös filosofisina teorioina, vrt. valistusfilosofia, on alkanut tuottaa mehukasta hedelmää. Tosiasiat tulee myös hyväksyä. Ei kaikkeen pidä olla vastauksena, että tarvitaan muutosta ja tarvitaan jotakin uutta. Ihmisten pitää osata myös sopeutua ja kantaa hyöty monen sadan vuoden työstä.

Teknoäly tai tekoäly nyt 2000-tuhatluvun alkuvuosikymmeninä tuottaa paljon polemiikkia uutuutensa vuoksi. Siksi jää kuin huomioimatta ihmisten taipumus toistaa samaa rataansa elämässä. Jos ihmisälyä ei nosteta korkeimmaksi älyksi, ihmiset toistavat samoja virheitä, joita liittyy automaatioon, jota noudatetaan ajattelematta asioita. Siksi pitäisi olla varovaisuutta tekoälyä ylistettäessä. Siitä ei ihmislajin jatkuvuuden kannalta pidä puhua kovin ylistävästi, kuten Pesonen käyttäessään termiä ”syväoppiminen”. Ei kai koneen syntakseista pidä puhua neuroverkkoina. Pitäisi aina keksiä koneiden rakenteisiin muita sanoja kuin joita käytetään ihmisestä ja ihmisälystä. Ajattelullisesti on harhaanjohtavaa ja liiallisen koneluottavuuden luomista ihmisille. Pidin kovasti Pesosen tekoälyn rajallisuudesta kertovasta esimerkistä, jossa ei kone eikä ihminen osannut nopeasti sanoa, katsooko naimisissa oleva jotakin, joka ei ole naimisissa. Ihmisillä on yksilöllinen tapa ajatella, mutta tuota dilemma ei ole ilmeisesti koneen algoritmeissä eikä koneelle ehkä voidakaan tuottaa niin syvällistä ihmislajin käytöstietoa eri kulttuureineen, että koneelta tulisi siihen oikea vastaus tuottamuksellisesti, satunnaisesti saattaa silti tulla. Minultakin ChatGPT pyysi jopa anteeksi, että ei osannut tulkita kysymystäni oikein.

Renne Pesosen artikkelin viimeiseen lauseeseen vastausta hamuilee myös käsite ”fenonyymi”, johon voi internetistä hakea selitystä.

*

Kirjaa edelleen selaten tulen Panu Raatikaisen artikkelin ”Hyödytön, hyödyllinen teoreettinen filosofia”. Jos käytetään sanoja, kuten filosofiassa käytetään, kielellisessä, maantieteellisessä, kulttuurisessa ja opillisessa kontekstissa – ja oletetaan tuon kontekstin olevan omalla ajattelullamme kestävää perustaa kaikelle sanomallemme, on yhtä mahdollista kuin hyödyllinen tai hyödytön onkaan, olla varsin luova, muuten vain. Joskus sanojen peräkkäin luetteleminenkin tuottaa hyödyllistä tietoa satunnaisesti. Ajatusten virta voi olla hyödyllistä, kun taas hyödylliseksi miellettynä toisinaan ankarakin pohdiskelu osoittautuu hyödyttömäksi. Jos pohdiskelusta tai ajattelusta ei sillä kertaa tule myös kirjoitusta, menikö ajattelemiseen käytetty aika hukkaan? Mielestäni ei koskaan. Ihmiselle on aina hyödyllistä ajatella ja käyttää aikaa ajattelemiseen.

Raatikainen siis ylväästi puheessaan, mikä on tärkeää ja hyvää sinänsä, sanoo meille kaikille filosofian harrastajille tutun asian, että filosofia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa viisauden rakastamista. Tämä seikka ja tämä käsitys on ollut hyväksi suomalaisille filosofisteille. Kuitenkin saattaa olla, että alun perin on ollut kyse muusta. Kerron pienen fiktiivisen tarinan. Kansojen historia -kirjasarjan ensimmäinen osa kertoo, että filosofia käsitteen on luonut Sokrates. Kuvittelen oman aikansa Sokrateen tehneen kirjallista työtä, jopa tärkeää ja hyvää kirjallista työtä. Hän on luetteloinut sanoja. Joten käsite filosofia tuleekin kreikan sanoista filos ja ofia. Tämä tarkoittaa tiedon tuottamista mielestä, eli pohdinnoista. Sokrateen aikaan ei ole juuri ollut kirjallisuutta, joten hän on tuottanut sanoja papyruksille, jotta sanoja yhdistelemällä voidaan tuottaa lauseita ja ajatuksia. Filos = tieto, of = ulos, pois. Hänen työstään on saatettu puhua tiedon tuottamisena, joka sen ajan kreikan kielessä on kuulostanut filosofialta. Sokrates ahkerana puurtajana on tuottanut hyvän palveluksen länsimaiselle tieteelle ja kehitykselle. Ajattelemme ja suunnittelemme ennen kuin toimimme. Toinen tärkeä maa on Englanti filosofien kannalta. Suomessa näyttää siltä, että filosofia valjastetaan kokonaan tieteen airueeksi. Englannissa kyse on taiteitten airueesta: Philosophy of Arts, Bachelor of Arts, Master of Arts. Tällaisia seikkoja käytännön työssä yliopistoilla voisivat tarkkailla henkilöt, joilla on työpaikka ja joilla olisi siihen aikaa. Kyseessä olisi tämän Suomi-laivan pitäminen läntisten kulttuurien kursseilla. Läntiset kulttuurit ovat erinomaisesti kehittyneet kristillisen opin ja uskonnon vaikutuksessa ja ihmisten elintaso ja elämänlaatu on erinomainen nykyään. Laivaa ei pidä kiskoa pois hyvän kehityksen piiristä filosofienkaan.

Panu Raatikaisen artikkelin alun muistiinpanoihini kirjoitin, että missä on rakkaus? Hänen tulkintansa filosofia-käsitteestä on, että kyse on viisauden rakastamisesta. Tämä on hyvä ja tärkeä tulkinta, joka on kuin sateenkaari länsimaisen sivistyksen yllä kannattamassa sivistystä, rakkautta ja tietoa. Sana sofia on kehittynyt sanasta filosofia, ei päinvastoin. Jos on päinvastoin, myönnän mielelläni, koska fiilistelen sanojen filologialla. Olisikin niin, että Sokrates työssään käsitteli tietoja filos  ja monikossa file, tiedosto, arkisto – ja sijoitti niitä kirjoituksiinsa. Kun sana kuulostaa filosofialta, Sofia ja Sophie ovat saaneet nimensä viisauden parista. Toivottavasti tämä fiilistely ei pilaa filosofian henkeä, jota edelleen rakkauden nimissä tarvitaan. Ja viisautta myös. Tarkoitan tällä kirjoittelulla en niinkään kritiikkiä vaan sitä, että ihmiset, joilla on aikaa tutkia asioita syvällisesti, tekevät myös niin, että pienikään kurssiheilahtelu iäisyyksien virroissa ja aalloilla ei veisi ihmiskuntaa harhaan.

Jospa Sokrates ymmärsi oman tietämättömyytensä lisäksi myös muiden ihmisten tietämättömyyden. Miksi ihmiset häneltä kysyivät, siis?

Olen aiemmin kertonut olevan käsitykseni maapallon alun ajoista, että aiemmin sivistyneet kirjanoppineet muissa maailmoissa (henkiset maailmat, Harmaala), joutuivat luopumaan kirjoistaan kokonaan. Alkuun ei ollut edes kirjanmerkkejä, kirjasimia, kirjaimia, joilla itseään ilmaista. Esitelmässäni Esinemaailman kehitys ja merkitys Hannah Arendtin mukaan kerron siitä, että Egyptin kukoistusajan jälkeen Mesopotamiasta käytiin lukemassa kuvakirjoitusta Egyptin pyramideista. Sittemmin mm. Sokrates alkoi kehittää muistiinpanoissaan kirjoitusta, jossa on ollut täsmällistä sanastoa ja täsmätietoa sanoina. Kuvakirjoitustahan tunnetusti tulkitaan kertojan tai lukijan mukaan. Latinalaisiin aakkosiin perustuvaa kirjotusta luetaan aina samalla tavalla.

Toki filosofia käsitetään Suomessa korkeaoppisena ajatteluna ja kirjoituksina. Silti en olisi niin vahvasti leimaamasta ketään filosofian ulkopuolelle kuin Raatikainen artikkelissaan pohtii. Ja pohtii kuten filosofit, jotka ovat sisäpuolella, yliopistossa, ulkomaisissa yliopistoissa, maistereita, tunnustetusti viisaita. Filosofin asema yhteiskunnassa parhaimmillaan on olla opettaja – siellä missä milloinkin tarvitaan.

Maapallon fysiikkaan kuuluu olla painovoiman alaisia. Tämä on maapallon fysiikkaa, avaruudellisten kappaleiden voimavaikutus on torjuvaa preventiota. Tämäkin on esimerkki siitä, että ajattelemme usein sisäpuolisina jossakin kentässä tai voimakentässä. Kalat ajattelevat eri tavalla kuin ilman vaikutuksessa elävät ihmiset.

Muistaakseni olen lukenut, että Minerva on perustanut ensimmäiset korkeat opinahjot ja tosiaan Aristoteles on saattanut perustaa siihen valmistavan koulun lyseon, sittemmin lukion. Henkisessä jatkumossaan Minerva, Aristoteles, Sokrates, Platon, Merkurius ja niin edelleen esiintyivät usein kirjallisissa teoksissa eri aikoina eri nimillään. Nopea katselmus Wikipediaan ei antanut tietoa, kuka on missäkin järjestyksessä elänyt historiassa.

Toiveikkaasti artikkelissaan Panu Raatikainen sanoo, että filosofinen ajattelu on meille ihmisille hyvin luonnollista ja luonteenomaista. Jospa hän elää oppilaineen ja opettajakollegoineen noin hyvässä kuplassaan, hyvä niin. Jostakin syystä ulkopuolisena harrastajana ”jouduin” kirjoittamaan kirjan Toiminnallinen ajattelu, koska mielestäni tavallisesti ihmiset eivät juurikaan ajattele.

*

Seuraavaksi kirjassa ajatus80 on artikkeli ”Poliittisen käsite ja valtion auktoriteetti”, jonka on kirjoittanut Tuukka Brunila.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Toiset ovat auktoriteetteja, jotka mielellään näkevät useimmat muut ihmiset alaisinaan. Toiset ihmiset ovat yksilöllisiä aristokraatteja, jotka pitävät itsestään selvyytenä, että muut ihmiset ovat alaisiaan. Nykyaikainen valtiohallintomalli on ihmisiä varten. Ihmiset ovat koulutettuja, monitaitoisia ihmisiä, jotka elävät maan ja tai valtion alueella omaa elämäänsä. Tässäkin asiassa muodostuu käsitteellisiä kuplia, jotka perustuvat maapallolla eläneen valkoisen ihmisen menneisyyteen ja itsevaltiuteen hallintomallina. Filosofiassa, jossa käsitellään politiikkaa, pitäisi irrottautua vanhoista malleista ja alkaa nähdä ihmiset sellaisina kuin he nykyään ovat. Suomen hallintomalli on rakennettu sellaiseksi, että siihen ei pysty nousemaan itsevaltiutta kenenkään taholta, vaan tarkoitus on monipuolueperusteisessa eduskunnassa käsitellä kaikkien kansalaisryhmien asioita kuten järkevää on. Politikointi tai vallankäyttö vallankäytön vuoksi pitäisi olla jo menneisyyttä ja tarpeetonta. Asiat pitäisi voida käsitellä asiakysymyksinä eikä enää edes siten, että onko asian takana niin ja niin monta ääntä tai äänestäjää. Suomalaisilla on kehittynyt kompromissitaju, joten konsensus saadaan syntymään ihan järjen pohjalta ilman että äänestysten arpalippua pitäisi tavan takaa nostella. Tosin eduskunnan käytännössä on myös äänestys. Toisinaan syntyy konsensus vahvalla kannatuksella, toisinaan ei. Hyvästä hallintojärjestelmästä huolimatta hallinnon ulkopuoliset ovat päässeet vaikuttamaan sääntöjen muutoksilla ja siten eduskunta on joutunut tuottamaan kansalaisten edun vastaisia lakeja, joihin sillä ei ole oikeutta. Eduskunta ei saa Suomessa tehdä päätöksiä, joilla vaikutetaan ihmislajiin ja sen kehitykseen.

*

Lisäksi muutamia huomioita kirjan ajatus80 viimeisten artikkelien nostattamana. Jaakko Vuoren kirjoitus ”Mitä on masennuksen fenomenologia?” antaa ymmärtää, että syvä uskon puute ei olisi ihmisten oma asia kaikissa tapauksissa. Hokema ”ei kaikki munat samassa korissa” on ehkä uskonnon kehittämisen aikana jäänyt voimaan ja tuottanut joillekin ihmisille lähes kiellon olla uskomatta, uskomattomia. Silloin myös uskontoon osallistuminen on vaikeata ja saattaa tuottaa masennusta.  Ihmiselle saattaa tulla voimakas ulkopuolisuuden tunne. Samoin kulttuurin ymmärtämisen kehittyminen jää vajaaksi. On siis mahdollista, että uskomattomat ahdistuvat siitä, etteivät kykene uskomaan. Olisiko jonkun muinaisen kristillisen opin alkuaikojen loitsu vaikuttamassa vielä nykyäänkin?

*

Nyt aamusta saakka kirjoittaneena alan jo väsyä, mutta tuotan ajatuksen myös viimeiseen artikkeliin ”Selviääkö arkimoraali ilmastokriisistä? Filosofinen analyysi moraalin vaativuudesta ja ilmastonmuutoksesta”. Artikkelin on kirjoittanut Mikko M. Puumala. Oma moraalini ei selviä hyvin edes otsikon lukemisesta. Mielestäni, kun länsimaissa on ollut uskonnon piirissä moraalikasvatusta jo 2000 vuoden ajan, hyvää ja kunnollista moraalia voidaan pitää totena. Tämä näkyy  monissa elokuvissa, kirjoissa, taiteessa, tieteissä ja ihmisten elämäntavassa. Myös talouden pitää selvitä kaikista hypetyksistä, mitä maan päällä ihmiset ryhtyvätkään kokemaan.

Kirjoitin muistiinpanoihini: Ilmaston muutoksesta huolimatta ihmisten taloutta voidaan parantaa, joten tai jolloin ilmaston muutoksesta tulee vähemmän keskeinen näkövinkkeli. Kansantalouden uudet mahdollisuudet, Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous on kirja, jonka olen viimeisen kymmenen vuoden aikana laatinut ja josta voisi olla hyötyä kriisissä. Lohdullisena ajatuksena säätilastojen valossa saattaisi näyttää siltä, että niin sanottu suurilmasto on joka tapauksessa lievästi ja hitaasti joko viilenemässä tai lämpenemässä. Taidamme huolestuttavasti elää suurilmaston lämpenemisen kautta nykyään. Näin on, vaikka juuri ulkona ollessani pakkasta oli noin miinus 15 ja luvassa on miinus 25 alkavalla viikolla. Ihmisillä on ulkolämpötilaan ristiriitaisia tai ehkäpä erilaisia suhtautumisia. Jotkut tykkää lämpimästä jotkut kylmästä säästä.

31.12.2023 Tarja Kaltiomaa

Aiempi ajatus78 kirja-arvio: Filosofia: ajatus 78 kirja-arvio | Uusi Suomi Vapaavuoro

Uudempi teksti aiheesta: Sokrates ja aikalaiset | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu