Finanssiala: Kompensaatio

Graafi Blue Diamond. Talousgraafi vuodesta 3000 eaa nykyaikaan. Kun kaikkea on, mutta rahaa puuttuu, rahan järkevä lisääminen markkinoille korjaa monta ongelmaa. Graafi: Tarja Kaltiomaa

Elämme talouden murrosaikaa, jossa voimakas tekninen kehitys on tuottanut todellisuuden rinnalle digimaailman.

Suomalaisten noin sata vuotta sitten lehtikirjoitusten mukaan suomalaiset elivät muuta kuin rahataloutta. Rahan liikkeelle panoon eli rahan lyömiseen tarvittiin Venäläisen hallitsijan lupa. Rahaa laskettiin liikkeelle aateliston tarpeisiin, jotta nämä saattoivat pitää tilojaan asuttuna ja työllistettyinä. Rahaa käytettiin myös rakentamiseen, palkkoihin, materiaaleihin ja suunnitteluun. Rahaa ”valui” yläluokalta tavallisille työläisille näiden tarpeisiin ja elämiseen, mutta rahaa liikkeellä tuolloin oli niin vähän, että rahan ominaisuutena rahan kierto ei oikeastaan päässyt näkyviin. Rahaa oli kaiken kaikkiaan liian vähän ja se näkyi ihmisten käytöksessä ja kaikessa elämässä.

Tekninen kehitys näkyy nykyään monella tavalla ihmisten asenteissa. Kun päästään monessa helpommalla digimaailmassa, aletaan ohittaa todellisuutta, oikaista asioissa. Näppärät tietonikkarit kehittävät näppäimistöt sauhuten uusia sovelluksia, joiden avulla elämä näyttää sujuvan helposti.

Suomalaisten asenteet rahaa kohtaan ovat sankarilliset. Ne ovat olleet 1990-luvun talousromahduksen jälkeen jääräpäisen sankarilliset. Meistä on kummunnut esiin ihmiset, jotka osaavat elää ilman rahaa. Me pidimme tiukasti kiinni sellaisesta rahakulttuurista, jossa vain rikkailla on rahaa. Tähän on vanhat perinteet.

Nykytodellisuus kuitenkin on toisenlainen. Yhteiskuntakonsensus Suomessa on nostanut työtätekevän kansan eturivin kuluttajiksi. Säännölliset palkkatulot pyörittävät maamme taloutta. Omistajaluokka ei tinkinyt omista poteroistaan taloudessa ja seurauksena on yleistyneet kryptovaluutat kansalaisten hyppysissä. Kryptovaluutat ovat valuuttoja. Niiden suhdanteet perustuvat samaan kuin aina ennenkin: perusvaluuttoihin, kuten dollariin, euroon, puntaan, ruplaan jne. Kryptovaluutat ovat nykyajan menestys kuitenkin. Niiden avulla on saavutettu talouteen jo hieman ylellisyyttäkin. Katsoin Ylen studiohaastattelua, jossa toimittaja myönteisessä ilmapiirissä haastatteli Suomen talouden korkeinta talousvaikuttajaa Björn Wahlroosia. Haastattelussa Wahlroos mainitsi kryptovaluutat kuin hän ei oikein tietäisi, mistä niissä on kysymys. Hän kuitenkin puhui niistäkin haastattelussa myönteiseen sävyyn, mutta muistaakseni varovaisesti.

Taannoin huomasin television studiohaastatteluissa ja keskusteluissa myös toisen talouteen liittyvän kysymyksen: rahaa on ihan ilmeisesti liian vähän liikkeellä. Kirjoitin siitä verkkosivustolleni kirjoituksen Rahoituspulan syyt ja ratkaisut Verkkosivusto Tyhjä paperi Ajankohtaista (kolumbus.fi) . Nyt digitalouden jo vähitellen saavuttamassa ollen sijaa maailmassa ja rahataloudessa, pidetään talouden säännöt edelleen kuin digitaloutta ei olisi olemassa. Tämä on nyt edelleen tuon pimeyden suojissa aiheuttamassa pula-aikaa mm. Suomessa. Kirjoituksessani Keskustelua kryptovaluutoista Verkkosivusto Tyhjä paperi Ajankohtaista (kolumbus.fi) kirjoitan, että kryptovaluutat nojaavat vanhaan rahaan edelleen. Niihin sijoittaminen on valuuttasijoittamista ja hurjat ylilyönnit niiden suhteen ovat valuuttakeinottelua. Valuuttakeinottelu aiheutti aikoinaan 1990-luvun laman ja tuolloin moni menetti omaisuuksiaan.

Miten taloudessa voitaisiin sekä hyväksyä nykyinen taloudellinen hyvinvointi, tukea kestävää kehitystä ja ekologista suhtautumista luontoon ja maailmaan ja hyväksyä vanhan rahatalouden rinnalle myös virtuaali- eli digiraha. Näkisin tähän hyviä syitä ja hyviä mahdollisuuksia. On nimittäin toteutunut tekninen kehitys otettava hyötykäyttöön ja tuotettava rahallista kompensaatiota vanhan talouden ja todellisuuden hyväksi. Moni toimiala, jotka maailmaan on rakennettu ja tuotettu ihmisten palveluiksi ja ihmisten hyvän elämänlaadun hyväksi, on vaarassa kuihtua ja loppua, jos niihin ei aleta tuottaa rahallista kompensaatiota. Rahaa pitää tuottaa palveluiden pitämiseksi voimassa ja sekä ihmisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Monen ihmisen mielipiteissä haraa vastaan vanhat asenteet ja vaikuttaa siltä, että taloutta mieluummin ajettaisiin (jälleen) alas kuin tuotettaisiin sen avuksi digitalouden mahdollisuuksia.

Ihmisten maailma. Luontomaailma. Ihmiset tarvitsevat nykytaloudessa rahaa siinä elääkseen. Monissa aiemmissa kirjoituksissani olen tuottanut näkemystä, miten se onnistuu, kun luotamme ja uskomme itseemme ja elämäämme sekä myös tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Maailmamme voi jatkua tällaisenaan, kun alamme hyödyttää toteutettua tietotekniikkaa myös rahoitusteollisuudessa. Jo vuosia sitten kirjotin – edelleen viittaan Björn Wahlroosiin, että kansalaispalkka tuottaisi suuren osan kiertämättä olevan rahan aukkoihin rahaa ja rahoitusta ja samalla tuetaan ihmisten elämää: perheitä, palveluita ja työpaikkoja.

Ennen vanhaan aatelisto sekä ei epäilystäkään myös kuninkaalliset olivat rikkaita itseoikeutetusti. Sittemmin vielä kun rahaa ei juuri ole ollut käytössäkään, alettiin kansan taholta syyttää rikkaita ihmisiä siitä, että nämä käyttivät heitä hyväkseen ja siksi olivat rikkaita. Rikkaat ihmiset ovat olleet rikkaita usein myös lähes ilman rahaa. Heidän elämäntapansa ovat hienot ja siten he vaikuttavat rahan kanssa tai ilman rahaa rikkailta ihmisiltä. Yläluokkaisilla ihmisillä on hyvä estetiikan taju ja tuottavat tilanteessaan kuin tilanteessa itselleen muita ihmisiä hienomman talouden. Tämä herättää kateutta, mutta kyse on enemmän elämäntaidosta kuin siitä, miten paljon heillä on rahaa. Kirjoitan kirjassani Kristillinen filosofia kappaleessa Ihmisen henkinen jatkumo, että ihmisen kuolematon sielu (henki) jatkuu meidän näissä nykyisissäkin sukupolvissa omaten usein taitonaan ja lahjakkuutenaan, mitä ovat aiemmin oppineet. Jokainen elävä ihminen valitsee omana aikanaan mihin aikaansa käyttää. Käyttääkö valitukseen ja pyytämiseen vai kehittääkö oppiaan ja lahjakkuuttaan tullakseen elämässään hyvin toimeen. Rikkaat ihmiset – ovat he olleet rahakkaita tai ilman rahaa – ovat aina keskittyneet myös lastensa opettamiseen ja järjestäneet lapsilleen kouluopetuksen. Nykyaikaisessa kansantaloudessa tämä näkyy verovaroin toteutettuna koko kansan lasten oppivelvollisuutena.

Finanssialan kompensaatiomahdollisuudet ovat tulleet käytettäväksi nykyaikana, kun digitalous on teknisen kehityksen myötä kehittynyt. Kompensaatiota voitaisiin käyttää palvelujen ja yritysten pysyvyyteen, kun niiden kannattavuus ei kata niitä odotuksia, joita puuttuva rahatalouden osaaminen tuottaa. Rahatalouden osaaminen on jäänyt vanhojen asenteiden jalkoihin. Sitä ei juuri ole uskallettu kehittää, kun siitä vastuussa olevat luultavasti pelkäävät omaan perittyyn tapaansa oman henkilökohtaisen asemansa puolesta. On ilmeisen uudelta vaikuttava asia tuo ihmisen henkinen jatkumo. Päättelin aiemmin ja olen sen kirjoittanutkin, että esivanhempamme ovat rakentaneet tähän eurooppalaiseen vanhaan maisemaan kirkkoja, jotta me muistaisimme heidät ja heidän opetuksensa. Kun muistamme heitä, tunnemme heidät sydämessämme. On ehkä ennustettu nykyaikainen kiire, jossa nyt elämme. Juurikaan emme voi pysähtyä ajattelemaan, jotta emme putoaisi oravanpyörästämme ja menettäisi siten saavutettuja pähkinöitämme.

Mitä finanssialan kompensaatiomahdollisuudet ovat? Niistä olen kirjoittanut aiemmin muun muassa kirjoituksessa Yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusinnovaatiot Verkkosivusto Tyhjä paperi Ajankohtaista (kolumbus.fi). Kun teollisuus on automatisoitunut ja koneilla on korvattu ihmistyöpaikkoja, meidän kuuluu yhä enemmän omaksua ajatusta, että kansamme ihmiset voivat ja osaavat elää elämäänsä toisinaan ilman työtä ja ilman työpaikkansa ja kompensaationa rahoitusjärjestelmän avulla he kuitenkin saavat tuloja ja rahoitusta arkiseen elämäänsä. Tässä on yksi esimerkki. Toinen voisi olla, että ihmiset tekevät mielellään työtä ja perustavat yrityksiä. Kun yritykset eivät tuota rahaa niin paljon kuin joskus on totuttu, kun ihmisillä on ollut varaa palveluja käyttää, digitaalisen rahatalouden kompensaatiokeinoin yrityksille tuotetaan puuttuvaa rahoitusta yrityksen pyörittämiseen. Kolmas esimerkki on, että nykyään olemme tottuneet työnantajina patruuna-asemaamme tuottaa työväelle kaikki tarvitsemansa ”isän” kädestä. Kompensaatiokeinon avulla kansalaispalkalla tuotamme työväelle perusrahoituksen ja työn tekeminen tuo heille tarpeellisen puuttuvan osan yksityistalouteensa. Kansalaispalkan ajatuksena mielestäni voisi olla, että sillä voisi elää lähes kokonaan tai vaihtuvien työtilaisuuksien myötä, kun työn teettämisen tarve vähenee edelleen koneistumisen myötä.

Uskon ihmisten luovuuteen ja haluun menestyä elämässään ja tehdä työtä. Kun ihmisen perusturvallisuus nousee nykyaikaiselle tasolle ja hän toipuu (edelleen henkisesti jatkumona) menneisyyden mahdollisista traumoista ja vaivoista, ihmiset mielellään hakeutuvat eri tasoisiin työtehtäviin ja työpaikkoihin rahaa ansaitsemaan.

Jarruttavatko asenteemme tulevaisuuden uskoa ja mahdollisuuksia? Tätä lukija voi omalla kohdallaan pohtia.

27.6.2022 Tarja Kaltiomaa

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu