Hyvinvointiyhteiskunta linjalla

Suomi on pitkään – sotien jälkeisen ajan – jo usean vuosikymmenen ajan tehnyt yhteiskuntaratkaisuja Ruotsin vanavedessä ja myös Suomi on saavuttanut kansalaisyhteiskuntatason valtiona. Tähän on ollut perustana monipuoluejärjestelmämme ja vakaa hallintojärjestelmä, joka maata varten on luotu ja tuotettu. Monipuoluejärjestelmässä etuna on, että jokaisen puolueen äänestäjäkuntaa kuullaan eduskunnassa ja siten eduskuntatyöskentely kattaa kansakunnan tarpeet herkällä korvalla.

Viime vuosina silmiini on osunut joitakin hyvinvointiyhteiskuntaa koskevia kirjotuksia ja nyt viimeksi uudessa Länsiväylässä Sture Fjäderin kolumni On aika uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa osui luettavakseni. Länsiväylä on espoolainen ilmaisjakelupaikallislehti, jolla on melko varmasti Espoossa melko kattava lukijakunta, johon itsekin olen kuulunut jo kauan.

Lehdistö yleisesti seuraa ajanmukaista hypetystä kirjoittaa ja jakaa mielipiteitä. Pitkään oman työssäoloaikanikin aikana on ollut taloudessa vallalla kvartaaliajattelu, jossa kaikkea toimintaa mitataan rahan avulla. Tehokkuutta, tarpeita, ideoita, työllistämistä muun muassa. Tulosta pitää saada ja rahalle pitää saada rahaa tuotoksi. Mielestäni hyvinvointiyhteiskunta ja kansalaisyhteiskuntamallin kehitys on onnistunut hyvin tästä huolimatta. Kirjoittajilla on kiusaus käsitellä jutuissaan valtiota ja kuntia samalla mittarilla kuin pörssiyhtiöitä. Näidenkin pitäisi olla rahallisesti tuloksellisia, joten edellä mainitussa kolumnissa haetaan tehokkuuden vetäjiksi niitäkin ihmisiä, jotka eivät kovin helposti työllisty.

Minua on aina miellyttänyt Suomen vertaaminen Ruotsiin ja myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittyminen Ruotsin malliin, kun olemme seuranneet melko tarkasti lainsäädännössä ja yhteiskuntakehityksessä Ruotsin jalanjälkiä. Maillamme on yhteinen Magna Carta -menneisyys ja olemme olleet samaa maata pitkään. Suomen lainsäädäntö sai Ruotsilta entisenä emomaana perimänsä. Mailla on kuitenkin lähihistoriallinen eroavaisuus, joka vaikuttaa työllistämistehokkuuteen. Suomalaiset ovat toipumassa raskaista sodankäynneistä, joita olivat edellisen vuosisadan sisällissota ja toisen maailmansodan rasitteet. Näistä Ruotsi kärsi tietenkin eurooppalaisena maana myös, mutta Suomi paljon raskaammin.

Joissakin kirjoituksissa olen nähnyt, että yhteiskunta ja yhteiskuntamalli ei ole jäänyt jälkeen kehityksestä, vaan rahoitustoimiala on jäänyt jälkeen.

Miksi Euroopan mailla pitäisi olla raskasta valtiovelkaa?

Raha-asiat ovat – sekä yksityiset että valtiolliset – ihmisten sopimusasioita.

Kaikkia raha-asioita voidaan käsitellä ihmisten kesken neuvotellen ja organisaatiotasoisella neuvonpidolla.

Raha-asioissa on mahdollista analysoida ja selvittää, kuka pitää velkoja hallussaan, kuka ne omistaa. Sitten pitää neuvotella rahoituksellisesta tekniikasta ja sen mahdollisesta kehittämisestä. Ei ole tolkullista pitää maita velkataakkojen alla. Rahoitus on niin sanottua syömävelkaa ja se on muutakin. Nopean länsitalouden kehitysrahoitusta, jossa edellisen sadan vuoden aikana on kehittynyt liikenne ja otettu käyttöön ja kehittynyt tietokoneet ja tietoliikenne ja otettu käyttöön. Rahoitusta on löytynyt, mutta rahoitustoimialan julkinen asenneilmapiiri on jäänyt jälkeen.

Puhutaan veloista. Velat on jonkun omistamaa rahaa, kuten plussarahakin. Näitä pääomia pitää valtio- ja keskuspankkitasolla pystyä hallinnoimaan maiden hyväksi ja ihmisten hyväksi.

Hyvinvointivaltio on yhteiskuntamallina toimiva malli, joka on kehittynyt erityisesti pohjoisissa maissa. Tälle on selkeät perusteensa muun muassa sääolosuhteiden puolesta. Ihmisinä eurooppalaiset ovat kristittyjä ihmisiä elämäntavoiltaan, jossa keskeistä on yksiavioisuus ja lähimmäisen rakkaus. Tämä syvällisesti katsottuna (Kristillinen filosofia Tarja Kaltiomaa Mediapinta 2022) on taustalla hyvinvointiyhteiskuntamallin kehityksessä.

Viitaten edelleen Sture Fjäderin kolumniin aiheesta sanoisin, että hyvinvointiyhteiskunta on voimissaan ja tavoitteittensa linjoilla ihmisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin suhteen, mutta asenteet rahoitustoimintaa kohtaan laahaavat jäljessä, vaikka myös rahoituksen paremmin järjestämiseen on mahdollista käyttää tietokoneita. Tietokoneiden avulla kaikki Fjäderin mainitsemat ongelmat voidaan ratkaista. Ja pitää ratkaista.

21.8.2022 Tarja Kaltiomaa

 

Edellinen kirjoitukseni Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla

Taloudesta kesäkuumalla | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu