Ihminen luonnon puolella, luonto ihmisen puolella

Parin edellisen vuosikymmenen aikana ihmiset ovat heränneet puolustamaan maailmaa, planeettaa ja luontoa. Ihmislajin menestyksekäs ”täyttäkää maa” -projekti on tullut saavutusten tuntumaan: maapallo on hyvin asuttu 2000-tuhatluvulla. Kun ihmisiä maapallolla asuu jo paljon, voisi ajatella, että monella suvulla ja sen jäsenillä on jo pitkät ajalliset juuret maapallolla ja siten kypsynyttä osaamista elää luontomaailmassa.

Tietäminen maailmasta on ollut tieteen voittokulkua.

Monenlaisia keksintöjä on älykäs ihminen tehnyt tehdäkseen maapallosta, luontomaailmasta, kotinsa.

Monen suvun juuret on maalla ja siten ihmiset kokevat maalla käymisen ja asumisen maalla kotoisaksi. Silti esiintyy mielipiteitä, että ihmisen pitää voittaa luonto ja kilpailla lajina luontoa vastaan. Väitän kuitenkin toisin. Ihminen maapallolla ja maapallon luonto voivat elää rinnakkain planeetalla toisiaan tuhoamatta. Usein elämässäni, jonka pituus lähentelee 70 vuotta, olen usein voinut todeta juuri luonnon olevan paras puolustajani. Tämän tunteen voi saavuttaa, kun ihmisenä puolustan luontoa. Kaupunkilaisihmisenä, oikeastaan lähiöasukkaana, olen delegoinut luontopuolustuksen luontojärjestöille niin, että mahdollisuuksieni mukaan olen lukenut luontojärjestöjen kirjeitä, joskus jopa vastannut niihin, ja pienillä summilla vuosien mittaan hankkinut luontoarpoja ja maksanut pienen tukirahan silloin tällöin. Olenko pessyt omantuntoni näillä avustuksilla? Mielestäni en ole. Olen yhtenä ihmisenä tehnyt työn jaon, jossa itse huolehdin niistä pienistä asioista, joita kohdalleni osuu, ja ajattelen suurten luonto-organisaatioiden toimivan puolestani suurissa luonnon puolustamiskysymyksissä.

Länsimaisena ihmisenä pidän tärkeänä ihmisen elämänlaatua. Herättelen globaalia tieteenalaa kvalifysiikkaa pitämään yllä tutkimusta, jossa ihmiselämää ja sen laatua valvotaan eri puolilla maapalloa. Ihmislajin elämä biologisena nisäkäslajina päällisin puolin näyttää sisältävän paljon samankaltaisuutta maapallon erilaisissa olosuhteissa, joten vahvasti näyttää siltä, että laji on jo sopeutumisosaamisensa suhteen erinomainen laji maapallolla elämään. On hämmästyttävää, miten erilaisia olosuhteita aurinkokunnan kiviplaneetta maa tarjoaa eri puolillaan elämänmahdollisuuksina. Ja on hämmästyttävää, miten vahvasti ihminen lajina on sopeutunut ja työntänyt ajallisia sukujuuriaan maan pintaan. Elämänlaatu on ajattelevalle ihmiselle tärkeä asia. Monet suvut ovat jo pitkään eläneet kaupungeissa, joissa elämäntapa on kaupungistunut ja moni suku elää lähempänä luontoa huolehtien muun muassa ruuan alkutuotannosta ja saaden siitä elantonsa. Tiedämme erilaisista historiallisista ja antropologisista kirjoista, että maan päällä on elänyt ja elää myös paimentolaiskansoja, jotka liikkuvat pitkiäkin matkoja hakeutuen uusille asuinsijoille. Nämäkin paimentolaiset kiertävät tuttuja asuinsijojaan ja ihmisinä heidän juurensa ovat niillä laajempien alueittensa sijoillaan, joilla he liikkuvat. Eurooppalainen elämäntapa on syntyjään Kreikan alueen sijoilta ja siellä on maapallolle alkanut kehittyä kaupungistuminen, jossa ihmisen osaaminen tuottaa yhteisten asioitten hoitamisessaan sopimuksia, konsensusta, joka on rauhoittanut kunkin kaupunkialueen elämäntapaa. Tätä on sittemmin lainsäädännön kirjaaminen ja kirjoittaminen lakikirjoihin vakiinnuttanut edelleen. Kaupungit ovat ihmisten ekosysteemejä, joka pitää sisällään paljon erilaista elämän kiertoa. Ihminen, ihmiselämä kiertää kehdosta hautaan ja taas uudelleen. Kaupunki elämän ympäristönä tulee tutuksi yksilölle ja suvulleen. Kaupungit ovat toisiinsa yhteydessä tiestön, rautateiden ja lentoliikenteen avulla. Ihmiselämä pysyy mielenkiintoisena, kun ihminen kuitenkin voi liikkua paikasta toiseen edes toisinaan. Maaseudulta, kuten aina ennenkin, tuodaan tuotteita myytäväksi torille, ja siten kaikkein urbaaneimpienkin kaupunkilaisten luontoyhteys säilyy.

Muoviteollisuus rikkoi ihanaa symbioottista luontokiertoa, kun muovisia esineitä alettiin tuottaa joskus 1960-luvulta lähtien, osittain aikaisemmin. Muovituotanto esinemaailmassa on öljyn hyödyntämisen tieteen nostattamaa seurausta. Aiemmin esineet, muun muassa kaikki keittiöissä tarvittavat astiat ja välineet, on tuotettu muista aineksista ja siten niitten ”käyttäytymiseen” ihmisten vastuulla olevina tavaroina oli tullut tutuksi. Niistä en muista koskaan olleen huolta, että miten ihmiskunnan käy niitten keittiötavaroitten vuoksi. Muovituotteitten tuotanto tehostui lyhyessä ajassa niin, että alettiin tuottaa myös kertakäyttöesineistöä. Muoviesineitä oli helppo hankkia, käyttää ja heittää pois. Niitä alettiin heittää myös luontoon. Moni ympäristö maapallolla roskaantui. Ihmisten huoli ympäristöstä alkoi olla toiveikkuutta maailman jatkumisen suhteen suurempaa. Alettiin monin paikoin nähdä maailmassa lopun alkua ympäristön toivottoman roskaantumisen myötä. Joskus 2000-tuhatluvun alussa alkoi näkyä huolien lisäksi myös toiveikkuuden kipinöitä, kun nuoret ihmiset alkoivat keksiä, miten roskaantumisesta voitiin luopua ja maailma sen myötä alkoi siistiytyä. Teollisuus keksi muoviaineksen kierrätyksen, kauppa keksi kaikkien esineitten kierrätyksen ja teki esineitten kierrätyksestä kauppaa. Tämä on solahtanut kaupunkilaisten elämään hyvin ja voidaan puhua jopa niin sanotuista kerrostuneista markkinoista, joilla esinekauppa ja tervekaluja voidaan hankkia käytettyinä tai uusina.

Kaikki kiertää.

Niin kiertää myös ideat, ajatukset, oivallukset ja elämäntapakysymykset.

Arvelen Suomessa olleen aiemminkin tuttua se, että putiikista on ostettu käyttöesineitä, erityisesti koriste-esineitä, käytettyinä. Maljakoissa ei ole parasta ennen päivämäärää, vaan koriste-esine saattaa jopa saada ajan patinan myötä lisäarvoaan.

Teollisuus tuottaa ihmisten ostettavaksi tuotteita, joiden osalta se ei voi täysin tietää tuotteen turvallisuudesta. On käsittämätöntä minun kuluttajan kannalta esimerkiksi rikkaruohomyrkkyjen tuottaminen, myyminen ja käyttäminen. Miksi kuluttaja sellaisen tuotteen valitsee? Kuluttajat ovat yleensä ihmisiä, jotka luottavat kaupan oleviin tuotteisiin ja niiden mainosten tuottamiin käyttötarkoituksiin. Tein aamun varhaisina tunteina kaupan lehden ristikkoa, enkä kiinnittänyt huomiota viereisen sivun mainokseen. Kun sitten yhtäkkiä kiinnitinkin. Siinä oli rikkaruohomyrkyn mainos. Roundup. Vanha vihakohteeni. Kerrostalon piha, jossa asun, aiemmin myrkytettiin kyseisellä myrkyllä. Pihalta katosivat vanhat pihakasvit, ne jo heti kesän alussa törröttivät ruskeina, kun kesän piti hehkua parhaimmillaan vihreyttään. Lähetin protestikirjeen isännöitsijälle ja havaintojeni mukaan rikkaruohomyrkkyä ei enää pihalla käytettäisi. Tämä ei kuitenkaan ole täysin varmaa. Toissa kesänä kasteltujen kesäkasvien vieressä kasvoi suureksi piharatamoa. Se vaikutti ihan jalostetulta kasvilta. Puutarhurit kuitenkin asukkaitten suruksi tuhosivat ne. Luultavasti rikkaruohomyrkky ne tappoi. Pitääkö Suomessa, jota olen aina pitänyt luontomaana, tuhota pihakasveja myrkyillä? Mielestäni se on vääränlaista pihanhoitoa, josta viihtyvyys ja maailmanpelastus on kaukana.

Samaan aikaan ihmiset ovat huolissaan mehiläiskadosta.

Tänäkin keväänä mehiläisiä on nähty vain yksittäisinä, tosin tositärkeinä, ilmestymisinä. Ihmiset ovat tottuneet näkemään tuttuja luontoilmiöitään ja huomaavat, kun havainnoissa tapahtuu muutoksia.

On tärkeätä olla valppaana muutosten suhteen ja pitää luonnosta ja maailmasta huolta. Jokainen voi tehdä jotakin ja oma asenne luonnon puolustajana on omissa käsissä ja voimissa. Jokainen voi tehdä jotakin luonnon ja maailman hyväksi.

Pihojen hoito pitäisi palauttaa mekaanisin keinoin tehtäväksi. Siten ei tuoteta turhaa huolta ihmisille eikä tuhoa luonnolle.

Kemiallisten aineitten käyttö pitää pitää kohtuullisena. Niitä ei pitäisi tarvita pihojen hoidossa, joilla on leikkiviä lapsia ja asukkaitten lemmikkejä. Myös pihapuitten linnut ja pieneläimet ovat vaarassa elämänsä suhteen. Kaupunkiluonto ja lähiöitten luonto kannattelee sitä eläimistöä, joka elää ja on aina elänyt symbioosissa ihmisten asuinseuduilla. Luontoaiheet kullakin maapallon kolkalla pitävät ihmiselämän virkeänä ja motivoituneena myös tulevaisuuden suhteen. Maapallolla ihmisen tulevaisuus on monin tavoin sidoksissa luontoon ja luonnon jatkuvuuteen. Kvalifysiikka on tieteen alana myös aurinkokuntatietämystä kannattelevaa tiedettä. Tieteilijöille tuttu kvanttifysiikka tutkii elämänmahdollisuuksien tietämystä mystisten ionitasoisen liikkeen ja muutosten avulla, kvalifysiikka puolestaan aurinkokunnan tasolla.

Nuorena luin useita silloin fantastisina pitämiäni kirjoja ja kirjallisuutta, jossa käsiteltiin niitä jälkiä maapallolla, joita avaruudesta tulleet esivanhempamme olivat tehneet niitä myöhemmin muistaakseen. Ihmisen henkinen jatkumo, täyttä totta ainakin minulle nykyään.

13.5.2024 Tarja Kaltiomaa

Edellinen Puheenvuoro-kirjoitukseni: Sokrates ja aikalaiset | Uusi Suomi Puheenvuoro