Kansallispäiväseminaari 2024: Naapuri idässä Hanasaari, Espoo

Karttapallo 2024 piti seuraa kirjoittamisen ajan. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Kansallispäiväseminaari 2024: Naapuri idässä

Hanasaari, Espoo  7.6.2024 10:00 – 12:00

Yhteiskunta, politiikka ja elinkeinoelämä

Tervetuloa kiinnostavaan seminaariin!

Ruotsin ja Suomen suhde Venäjään ennen ja nyt

Kiitos tilaisuudesta ilmoittautua ja osallistua Kansallispäiväseminaariin 2024 Naapuri idässä

Osallistun keskusteluun tällä kirjoituksella.

Kun pohdin maatamme Suomea, katson karttapalloa ja myös suuren suuria karttakirjoja, joita olen saanut perintönä vanhempieni kirjahyllystä sekä joita on omina hankintoina ostettuna ja talteen otettuina. Nostin viereeni nyt kirjoittaessani pienehkön karttapallon, jonka olen hankkinut helsinkiläisestä myymälästä, joka myy Heureka-tyyppisiä tieteeseen liittyviä tavaroita. Karttapallon mukaan maailmassa on tavattoman paljon maa-aluetta ja myös paljon merialuetta. Pallon yläreunassa Suomi-neito näyttäytyy Euroopan laidalla Ruotsin turvallisessa vieressä ja suuren Venäjän kainalossa, sen helmoista erotettuna. Karttapallolla Suomi näyttää olevan kun yksi Euroopan tilkkutäkkimaista, selvästi rajattuna maa-alueena. Eurooppa tilkkutäkkinä on keskeinen alue maapallolla. Se vaikuttaa alueineen, historioineen, kansoineen ja kielineen olleen vuosisatojen pieteettisessä kehityksessä, jossa vallasväki on pitänyt omia tonttejaan hallussa ja kansat niissä on kehittyneet omalaatuisiksi kulttuurialueiksi ja maiksi. Aiheesta tarkemmin kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022).

Kartta siis on näkymä, jonka perusteella maapallon asioita voi katsoa kuin ylhäältä päin, kokonaisvaltaisesti. Ihminen on sokea itselleen ihmisyytensä vuoksi. Eurooppalainen ihminen on nykyään oppineempi kuin koskaan, kiitos 1700-luvun valistusfilosofien ja valistuskuninkaallisten. Euroopassa on yleistä, että kaikki lapset käyvät koulua ja saavat perusopit elämäänsä varten ja mahdollisuuden nykyaikaiseen yhteiskuntaosallistumiseen.

Nyt uuden vuosituhannen alkuvuosikymmenten aikaan vuonna 2024 olemme kommunikoitsijoita, jotka toimimme todellisuudessa internet-verkon piirissä ja siten on mahdollista kertoa mielipide asiasta kuin asiasta lähes kenelle haluaa. Vielä noin kymmenen vuotta sitten kukin oli kukakin, sen ja sen syntyään ja kaikkia arvioitiin sen mukaan. Nykyään on mahdollista askeltaa elämässä kykyjensä mukaan. Moni on sukunsa ensimmäinen ylioppilas samaan aikaan, kun moni on opiskellut lääkäriksi tai asianajajaksi, kuten suvussa on tapana ja siten takana on pitkä ura tietämistä ja osaamista suvun parissa.

Tästä mielestäni voi johtaa, että neuvottelu- ja keskustelutaitoa meillä ihmisillä on kohdata toisiamme ja kohdata maailman asioita. Yhdistän mielessäni Hanasaaren kulttuurikeskuksen nimenomaan rauhanomaisiin tilaisuuksiin ja tunnelmiin, vaikka en ole kuin kerran käynyt pyöräretkelläni siellä kahvilla. Hieno paikka – rauhallisten mietteiden ja ajatusten tyyssija.

Ihmisen kasvussa ja kehityksessä – ja sittemmin kypsän aikuisen mietteissä – on myötä saattanut tulla sellaista isänmaanrakkautta, jossa voi kokea osallisuutta maansa kehitykseen ja hyvinvointiin ja siten kullakin maa-alueella sen perustavan heraldiikan mukaan on sellaisia syntyjuuria, joilla on nykyhetkeäkin enemmän ajatusjuuria kuin me nykyajan kiireihmiset usein tulemme ajatelleeksi. Maa kantaa ihmistä ja hänen aatoksiaan. Siksi tärkeintä on nykyaikana maltillisuus nimenomaan maan suhteen. Maan yli pyyhkii villit avaruustuulet, hiukset hulmuaa, kaiken kuulet.

Ihminen voi kokea olevansa asioiden keskipisteessä, maan päällä tallaajana, mutta ihminen on myös se, joka voi saada kaiken sekaisin, jos ei malta huomioida aikaa, aikaansa, ja antaa kaikelle aikaa – ajallista väljyyttä, aika-avaruuden väljyyttä. Tähän nykyaikainen oppinut ihminen pystyy.

Syviä tuntoja kannamme mielessämme. Ne nostavat päätään, jos koemme tulleemme loukatuksi ihmisinä, ne nostavat päätään, kun me arvelemme olevamme muita enemmän oikeassa. Siksikin ihmisten tapaaminen ja keskustelu aiheesta kuin aiheesta on tärkeää.

Kalenterissa 6.6. ei näy kansallispäivää, mutta verkosta tarkistettaessa huomaan kyseessä olevan Ruotsin kansallispäivän. Onnea nyt ja tulevaisuudessa, Ruotsin on tärkeää pitää kiinni maan vakaudesta ja tietenkin Suomi kartalla pitää omalta osaltaan alueen vakaudesta huolta. Television äärellä vietin 4.6. Puolustusvoimien lippujuhlaa ja katsoin hyvin järjestettyä juhlaparaatia.

Ihmisten oppineisuuden ei pidä kääntyä ihmisiä vastaan. Jokaisen ihmisen oma asia on pitää rauha oman mielen tärkeimpänä kysymyksenä ja siten myös puolustaa rauhanomaista eri maiden rinnakkaineloa. Puolustaa silloinkin, kun yksityisen ihmisen mielessä myrskyää, ihmissuhteet ja maiden väliset suhteet on tärkeää rauhoitella. Eri maiden johto on turvaamassa rauhallisia oloja ei tuottamassa ongelmia. Yksityinen ihmismieli ei saa sotkea maiden oloja, kansalaisten pitää voida elää rauhaisaa arkeaan ja kunkin ihmisen omaa elämäänsä. Sitä varten ja sitä turvaamassa maitten rajat on. Kukin maa huolehtii oman maan ihmisten käytännön asioista ja siihen nykyaika on tarjonnut paljon mahdollisuuksia liikenteen ja tietokoneitten kehityksen myötä.

Suomi neito on kovalla jäisellä kallioisella maaperällä opetellut seisomaan omilla jaloillaan. Maan oma historia on melko lyhyt omana kirjoitettuna historiana ja olen viime vuosina poiminut kirjallisuudesta Runebergien mietteitä ja kirjan Armfeltin lähetti. Samoin Voltairen kirjoittama Kaarle VII antaa alueesta näkemyksen sotilaitten nostomaana. Vaikuttaa edelleen suomalaisten ihmisten mielessä liehuvan sotaliput päitten yllä, sotainnostus ei laannu helposti muutamassa vuosikymmenessä. Maan historia alueena on kuitenkin ikivanha ja ikihongat aina tervehtivät vanhasuomalaisia, kun heitä tervehdittäväksi saa.

Tosiasiassa maamme väestö on ollut suomenkielisen oppiohjelman alaisuudessa jo 180 vuotta. Tällä on merkittävä vaikutus maamme rauhan jatkumisen takeena. Menneisyys elää meissä ihmisissä ja voimme olla onnellisia siitä, että maassa vallitsee rauha ja voimme siihen luottaa. Kyse on kunkin ihmisen itseensä ja omaan rauhaansa luottamisesta.

On mahdollista, että suomalaiset herkistyvät hieman liikaakin lähimaitten ja alueitten näitten omista selkkauksista. Ehkäpä jokin esivanhempien velvollisuuden kutsu vetää vähintään kirjoittamaan ja puhumaan muitten maitten asioista. Nämä näkyy julkisessa keskustelussa ja television paneeliohjelmissa. Siksi suosittelen ihmisille tukeutumista kirjallisuuteen ja hankkimaan kestävää kirjasivistystä oman mielen rauhoitukseen. Erityisesti julkiseen keskusteluun osallistuvien ja television uutislukijoiden ja muiden suoravaikuttajien kannattaa hankkia oman mielen rauha lukemalla. Tätä Jörn Donner suositteli televisiossa ja kannattaa tätä noudattaa: Lukeminen kannattaa aina.

6.6.2024 Tarja Kaltiomaa

 

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu