Keskustelua sosiaalisessa mediassa elokuu 2024

Hiljaisesta kesäisestä maisemasta huolimatta kesä on ollut vilkas sosiaalisessa mediassa. Aiheita keskusteluun riittää laidasta laitaan, politiikasta ympäristöön, henkisestä maalliseen. Kirjoittajana työskennellessäni koen internetin sosiaalisen median palvelut inspiroivana, erilaisten aiheitten lähteenä. Aiheet eivät synnyt tyhjästä nyhjästen, vaan ympäröivä maailma ja maailman ihmiset tuottaa ne.

Tällä välin myös sosiaalisen median innoittamana vihdoin rohkaistuin perustamaan oman blogipalstan. Palstan perustaminen on innoittavaa. Käyn YouTube-kurssia tuottaakseni mahdollisimman miellyttävän lukukokemuksen sivulla kävijöille, mutta nyt elokuun alussa työ on vasta alussa.

Palstalle kirjoittaminen on vienyt kuitenkin enemmän aikaa kuin sivun rakenteen kehittäminen. Rakenteen kehittäminen tuntuu mieluisalta työltä, mutta uuden oppiminen on samalla myös melko rasittavaa, joten ehkä sitä puolta sivun tekemisessä voi lykätä syksymmälle. Sisällön tuottaminen tuntuu nyt tärkeämmältä.

Itseäni innoittavia aiheita on kesäkuumalla riittänyt. Olen kukkasten ystävä ja siten myös pieni parveke on jaksanut olla kameran linssin kohteena. Suurta iloa tuottaa nyt se, että parvekkeen säleikössä useana vuonna kasvattamani kelloköynnös kukkii poikkeuksellisen aikaisin, jo elokuun alussa. Valokuvat kelloköynnöksen kukista ja sen eri kasvuvaiheista ovat silmiä hiveleviä.

Ehkä kelloköynnös pitää sisällään omaa sukumuistiani. Hakasalmen huvilan radan puoleisella parvekkeella on ritilät molemmin puolin. Voin hyvin kuvitella, kuinka Aurora Karamzin vanhoilla päivillään nautti kesästään ihan vain kelloköynnöksen kasvua ihaillen. Voin myös kuin sukumuistina muistaa hänen jo keväällä tehneen pihaansa varten siementilauksiaan Sveitsistä. Kelloköynnös on ollut harvinainen Suomen pohjoisissa oloissa, joten siementilauksensa hän teki ulkomailta. Ihmisen sisäinen innostuneisuus asioita kohtaan saattaa olla sukumuistina omaa henkistä perua. Tämä aihe on keskeisenä kirjassan Kristillinen filosofia – hengessä elämä jatkuu, ja itsehän me tänne aina palaamme.

Nostan tähän aiheen osallistumisestani sosiaalisen median keskusteluun tänä kesänä:

5.8.2024 (Vartija-lehti ’Raamatullinen rauha 4. Entä Jeesus?’ kirjoitusta on kommentoitu Niko Huttunen) Kiitokset kirjoituksesta, joka luotsaa syvällisesti länsimaisen elämäntavan kehityslinjoja. Väittäisin, että rauhasta puhuminen ja rauhan puolustaminen syvällä rintaäänellä on mahdollista vasta nykyaikana erityisesti Suomen tapaisissa maissa, jossa on hyvä infrastruktuuri nykyään. Hyvä infrastruktuuri tarkoittaa ihmisarvoista asumista kaikille maan ihmisille. Jos siinä on puutteita, niin erityisesti myös nykyään, kun globaali tiedotustoiminta kertoo kaikkialla mahdollisuudesta asua ja elää hyvin, puutteet omassa maassa siltä osin saattavat saada mielet kuohumaan ja siten sodille on maaperää vihaisuuden myötä. Tyytyväiset ihmiset harvoin ovat myös sotaisia. Rauhallinen maanpuolustustyö on myös maamme vahvuus. Armeija ja palvelusjakso armeijassa on nuorille miehille äidin esiliinoista ja kodin piiristä irrottautumiseen oiva apu. Näin nuoriso on vapaampaa perustamaan perheen ja siten tuottamaan maalle sitä jatkuvuutta, mikä on tärkeää tulevaisuuden uskon ja tulevaisuuden rakentamisen vuoksi. Kirjoitan aiheesta kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022 Tarja Kaltiomaa). Kun me länsimaissa tiedämme historian opinnoista, sotaisuus on ollut länsimaiden menneisyydessä lähes aina läsnä, meille lienee kertynyt myös rauhan osaamista, mistä osoituksena on Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto. Siinäkin on hyvä syy jatkaa rauhantyötä ja pitää rauhan osaamista yllä. 5.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Rauha ja rauhan ylläpitäminen maapallolla on tullut entistä tärkeämmäksi kansainväliseksi aiheeksi. Meistä ihmisistä tuntuu monesti pitkältä ajalta puhua vuosisadoista ja vuosituhansista. Olemme kuitenkin maapallolla jossakin suhteessa (vrt. Albert Einsteinin suhteellisuusteoria) avaruudelliseen sijaintiimme ja kontekstiin aihepiiriltäänkin tähtitaivaisiin. Silloin vuosisadat ja vuosituhannet saattavat tuntua kuin silmän räpäyksiltä suuremmassa ajallisessa mittakaavassa. Nykyaika tarjoaa ihmisille niin runsaan vaikuteympäristön (aiheesta kolmessa kirjoituksessa Psykologia: Kaikki tahtoo – leiskuvat lehdet ja kirjassa Kristillinen filosofia), että virkeä ja terve ihminen ei oikeastaan voi juuri kokea ikävystyneisyyttä. Ja jos kokee, siitä silloin pitää melkein nauttia. Vertaan tässä esivanhempiemme kokemuksiin 1800-luvulta, jolloin tärkeintä tekemistä yläluokilla oli nimenomaan kukkasten kasvun seuraaminen ja puutarhassa käyskenteleminen. Puutarha ja kukkaset nostavat mieleen tuntoja menneiltä ajoilta ja siten se edelleen on monen ihmisen mielestä mieluisaa tekemistä, mutta nykyaika tarjoaa jo ensinnäkin niin paljon erilaisia kulttuurikokemisen mahdollisuuksia, että jo esitteitä selaamalla melkein hengästyy.

Tämä on näyte omasta keskusteluaiheestani keskellä kesää 2024:

Uudella blogisivullani käsittelen filosofisen keskustelun tasolla aihetta ihmisen (ihmislajin) elämänlaatu planeetalla Maa. Keskustelua tiivistää ja siivittää käsite kvalifysiikka #kvalifysiikka, jonka käsitteen alaisuuteen sopivasti soljahtaa antropologia #antropologia siitä näkökulmasta, minkä nykyaikainen valokuvaus ja elokuvat tarinoineen voivat tuottaa ihmiselle, valveutuneelle 2000-vuosituhannen kulkijalle. Elämä maapallolla kuitenkin on kuin ennenkin – mikään ei muuttua saa, mutta ihmismieli kiiruhtaa – elämä jatkuu, vaikka ymmärtäisimme enemmän kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan tilannetta aika-avaruuden näkökulmasta. Blogi: Tarja Kaltiomaa

Blogipalstani osoite on: https://kvalifysiikkaantropologia.blog/2024/08/03/globaalitutkimuksen-suuntauksia-kvalifysiikka-antropologia-populaatiotutkimus/

Sivustolla on myös aiheita heinäkuun osalta, mutta kuten mainitsin, sivuston rakenteen kehittäminen on kesken ja siten löytäminen jää lukijan varaan.

Ja jotta en väsytä lukijaa liikaa, laitan vielä yhden keskustelunoston. Kyse on ehkä tämän hetken kuumimmasta aiheesta ”tekoäly”:

28.7.2024 (https://ajattelunammattilainen.fi/2024/06/19/mihin-kaytan-itse-tekoalya/#respond Esa Saarinen) Olen pari kertaa blogistina saanut vastauksia Capilotilta ja julkaissut keskustelut, jotta asia tulisi lukijoille tutuksi. Kun olen atk-alan pioneeritöissä joskus ollut töissä ja olen myös käyttänyt joitakin sähkökirjaratkaisuja edellisellä vuosisadalla (1900-luku), en pidä koneitten toimintaa kovin mystisenä. Koneet ovat ihmisten tekemiä työkaluja, joissa on rauta ja softa komppaamassa. Ihmisellä sitten taas on ruumis ja sielu komppaamassa. Ihmiset ovat hirveän yksilöllisiä henkisesti, vaikka biologisena nisäkäslajina yksilöllisyys lähes hukkuu ihmiskirjoon. Olen luonut käsitteen fenonyymi kuvaamaan ihmisen henkistä yksilöllisyyttä, jossa eräällä lailla ulkoinen ilmiasu -käsite henkisellä puolella tulee kuvatuksi. Vaikka ihmiset saman lajin edustajina edustavat käsitettä ihminen, ihmiset henkisiltä ominaisuuksiltaan ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyys ei ole kaiken kattava määräävä tekijä henkisesti, vaan yksilöllisyys näkyy ihmisen fenotyypissä eli ihmisen ulkoisessa ominaisuudessa myös. Ihmiset ovat henkistä perua ja saapuneet syntymään maapallolla, kuten Raamattu-nimisessä kirjassa kerrotaan autenttisesti ajankohtana, jolloin asia oli sen aikaisille ihmisille läsnä olevaa elämäänsä. Tästä kaikesta juontaa, että vaikka tekoälystä puhutaan miten älyn voimalla tahansa, uskon ja aion uskoa ihmiseen ja ihmislajiin elämän kantajana maapallolla. Se mystinen rajapinta, jota emme tieteen ole antaneet käsitellä vielä, saattaa olla monilla älykkäillä ihmisillä elämässään läsnä ja olla kuin elämänohjausta, on henki. Me ihmiset kuin leikillään puhumme vainajiemme menevän pilven päälle meitä luotsaamaan ja ohjaavan meitä kuin enkeleinä konsanaan. Kirjoitan aiheesta ja ihmislajin henkisyydestä kirjassani Kristillinen filosofia, jotta voimme ihmisinä jatkossakin pyhittää sen, mikä ja mitä on ihminen – siitä huolimatta, että maailma kehittyy ja saa uusia keinoja lajiselviämiseen. Sellaista kuin tekoäly tai teknoäly konsanaan. Ettei mene ihmiseltä jalat alta vaan. 28.7.2024 Tarja Kaltiomaa, filosofi, kirjailija, valokuvaaja

Kesä jatkuu vielä, tavataan somessa!

6.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Vinkki lukijalle: Uuden Suomen blogipalstoilla löytyy kunkin kirjoittajan edellisiä kirjoituksia klikkaamalla blogistin nimeä jutun kohdalla!