Lukijan tuumailua – Kielikello 2/2022

Suomalaisen nimistön perinteet käsittelyssä.

Uudessa Kielikellossa pohditaan suomalaiskansan nimistön kehitystä ja juuria. Nimistön kehittymiseen saattaa olla monia aivan oikeita näkökulmia ja oikeina näkökulmina pidän Kielikellon artikkeleiden näkemystä. Kirjan Kristillinen filosofia kirjoittamisen myötä ja miettiessäni suomenniemen kansan menneisyyttä ja historiallisia juuria olen visioinut nimiasiaa lähinnä kristillisen ajan tuottamuksen kannalta. Suomalaisten esikristillisen ajan nimistö vaikuttaa hyvin rehelliseltä. Tosin artikkelissa oli niminostoina melko kilttejä tapauksia. Nimistössä on myös niitä hieman sotaisampiakin, vaikka ei nyt mainittuina näkynyt. Olen lukenut hieman venäjää lukiossa ja Vladimir sanan mir-osuus lienee tarkoittaa rauhaa ja tämä oli artikkelissa mainittu sotaisana venäläisnimenä. Nimiasia on varmasti hyvin mieliä kutkuttava ja varsinkin nykyihmisille ajatuksia herättävää tutkimusta. Suomessa kulttuurisesti vaikuttaa löytyvän joku suodatin, jonka läpi kaikki yhteiskunnan asioita katsotaan. Nykyään suosituin suodatin näyttää olevan miehen ja naisen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.

Artikkelissa sanotaan, että ”Puhutaan vuosisatoja tai ehkä jopa vuosituhansia vanhoista kehityskuluista, joita on mahdotonta tarkastella nykyhetkestä ilman kirjallisia todisteita.” Mielestäni kohtuudella kaikessa tutkimuksessa voidaan metodina käyttää myös puuttuvan matkan teoriaa. Kun lähtökohta tiedetään ja tulos tiedetään, puuttuvan matkan tiedot voidaan ounastella tarinassa näkyviin. Menneisyyden aika on ihmisten parissa – ihmisiä on ollut olemassa melkoisen paljon vähemmän kuin nykyään – ihmiset ovat olleet heimoja. Heimolla on ollut yleensä naisjohtaja ja useita miesjohtajia. Naisjohtaja on pitänyt muun naisväen ”hiljaisena” ja tuntemattomana, jotta sotaisat miesjoukot jättävät nämä rauhaan. Vain hyvin vahvat (henkisesti ja joskus jopa fyysisesti) vahvat naiset ovat johtajina voineetkaan olla tunnettuja naisia. Näillä johtajatar naisilla on ollut yleensä sotajoukko puolustajana. Tämä on se rakenne – ei se, että olisi ollut puuttuvaa tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei entisissä hierarkkisissa heimoissa ole ollut lainkaan, joten sen ei ole mielletty puuttuvankaan. Tasa-arvo käsite on syntynyt siten, että sivistyksen aikaan, kun pysyviä aviopareja alkoi jo olla, vasta 1900-luvulla alettiin puhua siitä, että aviopari ovat keskenään tasa-arvoisia.

Toinen väittämä, johon väitän vastaan Kielikellon kirjoituksissa on: ”On oletettavaa, että nimiä käytettiin myös vailla ymmärrystä niissä olevien kielellisten elementtien merkityksestä. Tällainen tilanne oli esimerkiksi silloin, kun lapsi nimettiin isovanhempiensa mukaan.” Suomalaisissa sananlaskuissa ja kansanperinteessä sanotaan, että lapsi tuo nimen muassaan. Uskon tämän sananlaskun todenperäisyyteen. Ihmiset ovat entisyytensä tuotosta ja koko ihmiskunnan menneisyys on henkinen menneisyytensä. Uusi maailma ihmisille on maapallo ja aurinkokunta planeettoineen. Tätä olemme nykyäänkin vasta opettelemassa. Osa ihmisistä, jotka tämän ehkä jo ymmärtävät, hyväksyvät henkisen menneisyyden, osa haraa vastaan, heidän tietämyksensä on toisenlaista. Uskon siihen, että maailmasta ja maailmoista ihmisillä on erilaista tietoa ja käsitystä. Ehkä sitä voitaisiin sovinnossa pitää rikkautena, tuo rikkaus voi suku- ja lajitutkimuksessa olla osaamista ja voimaa. Riitelemällä ei juuri mitään saada aikaiseksi.

Kolmas väittämä, johon haluan tuoda oman vastineeni, kuuluu: ”Rautakauden Pohjolassa ei ollut yhtäkään sellaista poliittista voimatekijää, joka olisi voinut pakottaa ihmisiä tiettyyn nimimuotiin. Esikristilliset nimet edustivat toisin sanoen sellaista arvomaailmaa ja kulttuuria, jota haluttiin tavoitella.” On katsomista nykyaikaisin silmälasein menneisyyden asiaa. Menneisyyden ihmiset elivät heimoissa ja heimojen johtajat ovat olleet sen ajan poliittisia johtajia. Heitä ei ehkä aina valittu niin demokraattisesti kuin nykyään, vaan he olivat perintöjohtajia, jotka taistelivat tavallisesti asein oman valta-asemansa isiensä jälkeen. Täten saattoi johtajasuku vaihdella heimossa ajan mittaan. Heimoja ohjaili kauempaa suurista eurooppalaisista linnoistaan pysyvämmät kuningassuvut. Kuninkaalliset nykyäänkin ohjaavat sivistyksen kulkua maanosassamme.

Hallussani on kirja Roomalainen kalenteri (Arto Kivimäki Karisto 1998). Siinä on runsaasti tietolähdettä myös suomalaiseen kuin muuhunkin eurooppalaiseen etunimi- ja miksei sukunimikäytäntöön. Samoin omaa käsitystäni suomalaisten nimistöstä olen vaalinut Pentti Lempiäisen arvokkaiden nimistöä koskevien kirjojen avulla. Pentti Lempiäinen on monipuolisena sivistystutkijana kirjoittanut myös kirjan Sano se kukkasin Kasvit vertauskuvina (WSOY 1992). Meiltä ihmisiltä tuntuu aina puuttuvan joku pala ymmärryksessä ja tietämyksessä. Tiedän kuitenkin luonnon ihailijana, että yksilönä ihminen ihmetellessään voi luonnon avulla löytää puuttuvia paloja omaan ymmärrykseensä ja siten saavuttaa mielenrauhan. Nykyään paitsi luonnon avulla, mielenrauhan saavuttamiseen voi auttaa kirkko perinteineen ja tietolähteineen ja myös kaikki tuotettu kirjallisuus. Kun ihminen vahvistaa näkemystään elämästä, hänen on mahdollista paremmin sopeutua ja keskittyä nykyiseen elämäänsä ja omaan arkeensa nykymaailmassa.

Kuin intuitiivisesti ja myös kirjallisuuden avulla näen, että esivanhempamme kävivät useita istuntoja tuottaen virsikirjan virsiä seurakunnan ihmisten tietämykseksi ja lohdutukseksi. Suurelta osalta ihmisiä ehkä terävin tietämys ihmiskunnasta, sen nimistöstä ja menneisyyksistä saattaa jäädä hämärän peittoon, mutta on ihmisiä, jotka tietävät enemmän ja kaikkien ihmisten kuuluu elää sovussa. Ihmiskunta on saavuttanut niin sanotun infrastruktuurisen vaiheen, jossa asuminen on jo sopivan sopivasti ihmisarvolle sopivaa. Tätä ei pidä vaarantaa jollakin iänikuisella sotaprotesteilla, joka ihmisissä myös on näiden henkisen jatkumon piinaa. Pitää oppia myös sivistyksellinen elämäntapa ja elämän vaaliminen pitää arvossa. Kalentereista vielä: Suomessahan on käytössä myös Roomalaiskalenterin, joka on pyhimyskalenteri, nimistö. Sekä tyttöjen että poikien nimet ja niiden historia on tietämystämme kirjojen myötä. Nimikalenterisssamme on myös runsaasti Kielikellon artikkeleiden mainitsemia esikristillisiä nimiä käytössä. Käytän joka vuosi vuosikalenteria, jossa on nimipäivät merkittynä. Ihmiset kantavat nimiään – ei se ole asia, joka olisi vailla ymmärrystä – ei kristilliseen aikaan eikä esikristilliseen aikaankaan.

Nimiasiassa voi olla monia näkökulmia ja sivistyneelle tutkijalle voi avautua ihmeellisiä tietoja ihmiskunnan menneisyydestä. Tärkeää on tutkijoina säilyttää hyvä tutkimuskäytäntö ja noudattaa hyviä tutkimusperinteitä. Kielikellon olen löytänyt nyt omien elämän oppivuosieni jälkeen jälleen. Olen siitä iloinen ja kiitollinen.

2.7.2022 Tarja Kaltiomaa

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu