Markkinaeuforia

Stockmann 2019

Kerrostuneet markkinat – länsitalouden markkinaeuforia

Monella tavalla ihmisessä hänen ylevyytensä näyttäytyy markkinaeuforiana kuin lintuparvi syksyiseen pihlajapuuhun laskeutuneena. Ja kun tuo ihanuus on kiihkolla tyhjennetty, parvi lentää toiseen puuhun. Lentää toiseen puuhun varmaankin sulattelemaan saalistaan ja sitten taas herkuttelemaan. Sellaista on läntinen markkinataloutemme.

Moni muistanee television muhevan tavaratalosarjan Mr. Selfridge, joka perusti viime vuosisadan alussa Lontooseen tavaratalon Selfridges. Tavaratalossa nostatettiin erilaisia herkullisia ostokuumeita: asuja, hajuvesiä, meikkejä, asusteita, koruja. Kunnon tavaratalon tapaan asiakkaan ei toivottu poistuvan myymälästä ilman, että hän on edes voinut ostaa edes jotakin oman varallisuustasonsa mukaisesti. Markkinaeuforia on meille ihmisille luotu, jotta yhteiskunnallinen voima, raha, yhteiskuntaa voi pyörittää. Markkinaeuforia on yksi niistä rahoituspumpuista, jotka pyörittävät läntisiä talousmarkkinoita.

Markkinaeuforia perustuu ihmisen tarpeisiin. Perustarpeita ihmisellä on ruoka, vaatetus ja asuminen. Nämä perustarpeet tuottavat monen tasoisia markkinoita. Ihminen pyrkii jatkuvasti tyydyttymään tarpeittensa osalta. Juuri kun nuori koti on saatu täydelliseksi, on ostettu uudet verhot, tilattu ihana naisten lehti, täydennetty astiastoa uudella kastikekulholla – juuri silloin, kun kaikki on täydellistä, astuu kuvioon uusi tarve: pitää vaihtaa verhot talveksi! Jälleen mietitään, riittääkö rahaa talousrahoista verhojen ostoon ja talon täyttää kuumeinen suunnittelu, minkälaiset verhot kuuluu hankkia. Tarpeet eivät koskaan täysin tyydyty, aina on jotakin uutta hankittavaa. Markkinamiesten riemuksi!

Huh huh, kun kuumottaa. Kävin äsken Selfridges verkkosivustolla. Hieman noloa, koska olin ihastunut Mr. Selfridgesiin jo aikoinaan, sarjan tullessa televisiossa.

Suomessa lähin vastaava tavaratalo kuin Selfridges on Stockmann. Stockmann käsittääkseni noudattaa samaa hyvää tavaratalokäytäntöä kuin Lontoon Selfridges; jokaiselle jotakin tosin ylelliseen tyyliin. Vaikka hankittu tuote olisi melko vaatimaton, sille luo ylellistä tuntua, kun se on hankittu Stockmannilta tai Selfredges-tavaratalosta. Pieni pussi, jossa on tavaratalon merkki, nostattaa kummasti tunnetilaa, kun sitä kantaa metrossa kotiin päin. Markkinastatus on euforian tasolla.

Mihinkäs länsimarkkinat nahoistaan pääsisivät. Meissä ihmisissä asuu jokaisessa pieni ylellisyyttä kaipaava prinsessa tai ruhtinatar. Haluamme tyydyttää sisäistä prinsessaamme ja tuottaa sille iloa. Nykyaika tuottaa tuota iloa tavan takaa, mutta vielä ensimmäisten tavaratalojen perustamisen aikaan reilut sata vuotta sitten ylellisyyttä oli ollut vain rikkailla ihmisillä ja kuninkaallisissa piireissä. Kuninkaallisissa piireissä ei voinut näyttäytyäkään kovin resuisena vaatetukseltaan. Selfridges Family toi raikkaan tuulahduksen Lontooseen Amerikasta, jossa oli jo aiemmin alkanut tavaratalokulttuuri. Nykyajan markkinaeuforia on yllättävän läpilyönyttä euforiaa koko talousalueella, kerrostuneilla markkinoilla.

Tehtaiden piiput savusivat tuottaessaan markkinoille tavaroita. Tuottivat ja tuottivat, tavaraa kertyi. Sata vuotta on lyhyt ja pitkä aika. Muutama sukupolvi syntyneitä, muutama sukupolvi edesmenneitä.

Mitä tarkoittaa rahoituspumppu?

Länsitaloudessa on muutamia rahoituspumppuilmiöitä, jotka pakottavat pitämään rahan markkinataloudessa liikkeellä samoin kuin sydän pumppaa ihmisessä verta ja pitää veren kiertämässä.

Länsitaloudessa tällaisia rahoituspumppuja tavaratalojen lisäksi ovat eläkejärjestelmät, työeläkejärjestelmät, vakuutuslaitokset, liikenne, tehtaat. Parin viime vuosikymmenen aikana markkinoita ja rahan kiertoa täydentämään on tulleet kierrätyskeskukset. Itse olen nyrpeä Stockmannin ihailija, joka olisi voinut pysyä sen uskollisena asiakkaana koko ikäni, mutta niin ei ole suotu. Vaihtelevan oman tulotasoni mukaisesti olen löytänyt muitakin kerrostuneitten markkinoitten kerroksia, jotka ovat kukkarolleni sopivia. Minussa kuitenkin voimakkaana jyllää tuo länsi-ihmisille luotu markkinaeuforia: ostamaan pitää aika ajoin päästä, jotakin kivaa hankkimaan ja tarpeita tyydyttämään. En aluksi ollut lainkaan kiinnostunut kierrätyskeskuksista, vaan nykyään olen. Sieltäkään asiakkaan ei tarvitse lähteä pois ilman, että jotakin kivaa olisi ostanut.

Tehtaat siis tuottivat ja tuottivat tavaraa, niitä myytiin kalliissa tavarataloissa ja myös monissa putiikeissa ja kivijalkakaupoissa. Tuottivat ja tuottivat. Kodit täyttyivät noista aarteista. Kerrostuneiden markkinoiden ajankuvamallit. Tavara menee pois muodista. Tavara kuluu, siihen tulee säröjä. Ihmisiä kuolee, kuolinpesät tyhjennetään: paljon sellaista tavaraa, joka ei kelpaa perillisille, on aikoinaan kuljetettu vain kaatopaikoille.

Onneksi kierrätysmarkkinat ovat pelastaneet tilannetta. Kaikki tuotettu tavara on rahanarvoista ja arvokasta jotenkin jollekin. Kierrätyskeskuksista voi hankkia tavaroita, jotka kuuluvat jollekin aikakaudelle, johonkin tyyliin, täydentävät vanhaa perintöastiastoa tai muuten vain ovat koristuksena kodille. Kierrätyskeskukset varmaankin palvelevat – huikea ajatus – myös teatterinäytäntöjen lavastuksia. Kaikkea ei enää tarvitse tilata uusina tavaroina, kuten ennen vanhaan, vaan markkinoilta voi löytää kaikkien menneiden aikakausien ja muotien mukaisia esineitä.

No niin. Nyt ovat kohta alkamassa talvikauden mukaiset alennusmyynnit. Kyllä hyvä tavara löytää ostajansa!

Ihanaa alkanutta vuotta lukijoille ja toivotan hyvää markkinaonnea!

2.1.2022 Tarja Kaltiomaa

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu