Markkinatalous ja ihmiset siinä

Näkymä Helsingin Suurkirkolta Senaatintorin aukiolle 6.12.2021 Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Markkinatalous ja ihmiset siinä: johtajuuden menestystekijöistä

Johtamista on monenlaista. Johtamisen edellytyksistä kirjoitin blogijutussani Doodling. Johtamisen tärkeä edellytys on luovuuden salliminen. Suomen kielessä monen sanat ja monet käsitteet ovat kuin kaksipuolisia kolikoita. Luovuuden salliminen saattaa tarkoittaa sitä, että johtajana aikuinen ihminen (lapsen vanhempi, opettaja, ensimmäiset työnantajat) sallii luovuuden opetuksessa ja sitä että aikuisena osaa olla luova ihminen. Suomalainen kouluopetus on todettu hyvälaatuiseksi. Ihmisiä syntyy ikäluokittain. Miksi kouluopetus on nyt vahvan muutoksen kourissa, kun se on todettu monen sukupolven ajan hyväksi. Miten syntyneet sukupolvet poikkeavat entisistä, että heille ei enää sallittaisi yhtä hyvää opetusta koulussa?

Epävarmuus johtamisessa ja luovuudessa ehkä aiheuttaa kouluopetuksessa vastaavien parissa jatkuvaa muutoksen tarvetta. Halutaan päteä omassa aikuisen työssä enemmän kuin on tarpeen työn tuloksen kannalta. Toki opetuksessa voi sen laadun kärsimättä olla uudistumista, mutta vanhoja keinoja ja oppeja ei ehkä kannata kokonaan hylätä, vaan olisi parempi laineilla opetuksen hyvän tason kärsimättä, ja siirtää käytännön työkaluja ja opetusmetodeja välivarastoon ja hakea uudelleen käyttöön niitä, kun ne taas tuntuvat raikkailta ja tarpeellisilta. Opetuksen junan ei tarvitse kokonaan karata uudistuksien aitiomaihin, vaan sen laatu voi pysyä pienen vaihtelun mukana paremmin hallussa. Eihän ihminen – koululapset – ole muuttuneet ja perustarpeet yhteiskunnassa ja työn tekemisessä ovat pysyneet ja pysyvät suunnilleen samana.

Kun kirjoitin kirjaani Kristillinen filosofia vuosituhannen alussa vuosina 2001 – 2005 pohdiskelin myös kysymystä, että kehittyykö ihminen ja ihmislaji edelleen, vai pysyykö se nykyisenlaisena ja myös kysymystä, mikä tuon kysymyksen suhteen on toivottavaa. Koulumaailmassa, kun nuoret lähestyvät ikää, jolloin ovat valitsemassa tulevaa ammattiaan, käsitellään paljon kysymystä ammatinvalinnanohjaus. Nuorten ihmisten taipumuksia mittaillaan ja nuoret osallistuvat psykologisiin testeihin, jotta saataisiin selville, mikä heidän osaamisensa ja lahjakkuutensa on.

Kirjoitan asian vierestä ja asiasta hieman omia kokemuksiani. Lukija voi hypätä yli, jos huomaa tarinassa toistoa, jonka on kuullut ennenkin. Ikäiseni ihmiset helposti toistavat itseään. Lukion viimeisenä vuotena osallistuin ammatinvalintapsykologin neuvontaan. Olin jännittynyt ja ujo aikuisen vieraan kuulemana. Psykologi sai minusta sellaisen käsityksen, että minulle sopisi parhaiten kylmäkön ammatti. Kun olin suorittanut psykologisen testin ja sillä välin psykologin tietoon oli tullut, että olin noin kahdeksaisen arvosanan matematiikan osaaja, hän pyörsi tuon suosituksensa. Lukion päätyttyä osallistuin oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkimiseen ja kävin myös valmennuskurssin. Luin monta oikeustiedettä koskevaa kirjaa ja sain perustiedot siltä alalta. En päässyt opiskelemaan ja hakeuduin työelämään.

Nyt jo eläkeläisenä pohdiskelen yhteiskuntaamme ja kysymystä nepotismista. Mistä johtuu ja miltä taholta on tuomittuna niin sanottu nepotismi? Wikipediassa nepotismi määritellään näin: ”Nepotismi (ital. nepotismo < lat. nepos, pojan- tai tyttärenpoika, myös veljen- tai sisarenpoika) tarkoittaa sukulaisten suosimista politiikassa, liike-elämässä ja muilla yhteiskunnan osa-alueilla esimerkiksi henkilövalinnoissa tai taloudellisten etujen myöntämisessä.” Wikipediassa muutoinkin on nyt suomeksi yllättävän myönteinen selostus nepotismista. Edellisen kerran asiaa pohtiessani, kanta asiaa kohtaan on ollut kielteisempi.

Kirjassani Kristillinen filosofia on kappale Ihmisen henkinen jatkumo. Tätä taustaa vasten kyse nepotismista ja ihmisen lahjakkuudesta tulee uuteen valoon. Kun ihminen on menneisyydessään (vrt. edellisessä elämässään henkisesti jatkumona) osannut jonkun ammatin tai hänellä on ollut jokin lahjakkuus, vaikkapa soittotaito, hän nuorena ammatinvalinnan edessä omaa taipumusta joihinkin ammatteihin enemmän kuin toisiin. Uskon, että kun ihminen nuorena omaa taipumusta oppia jonkun ammatin helpohkosti, hän mieluummin keskittyy siihen kuin johonkin itselleen henkisessä mielessä oudompaan asiaan. Tämä asia toki tulevissa sukupolvissa saattaa muuttua ja ihmisille tulisi muotiin valita ihan uusia osaamisalueita, mutta tässä kuten monessa asiassa pätee osaltaan, että ihmiset ovat yksilöllisiä osaamisensa suhteen ja sen suhteen, mitä he helpoimmin oppivat ja mistä ovat kiinnostuneita.

Nykyään vielä ei ole kovin yleistä tietää, että ihminen olisi elänyt ennenkin. Tietämisen suhteen ihmiset reagoivat eri lailla. Olisi tärkeää, että tietää tai ei tiedä menneisyyden osaamisistaan tai itsestään menneisyyden henkilönä, motivaatio osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ei kärsisi. Johtajuudessa ja ammatin harjoittamisessa on paljon kysymys motivaatiosta ja elämänhalusta. Joskus jossakin ns. ylhäisöperheessä ammatti, kuten laintuntemus, saattaa olla tietämättään jo usean menneisyyden osaamista. Kun ihminen alkaa tämän asian tiedostaa, kärsiikö motivaatio vai voisiko se olla jopa parempi kuin silloin, kun ei tiedosta menneisyyttään? Elämässä joka tapauksessa on tärkeää, että on osaamista tienata leipänsä. Jospa lahjakkuuden tiedostamista ei pidettäisikään pahana asiana, vaan hyväksyttäisiin, että tuo helpotus ammatinvalinnassa ja ammatin omaksumisessa olisikin ihan toivottavaa.

Ammatin valinnan lisäksi elämässä on myös toinen puoli. Suku ja perhe. Nuoren ihmisen energiaa ja aikaa menee paljon perheen perustamiseen. Jospa siinäkin paremmin kuin viime vuosikymmenten uudistusmielisessä huumassa, alettaisiin jälleen uskoa ja voida nojata perinteisiin. Maamme perususkontoa on kristillinen oppi. Oppi sisältää Suomessa perheen perustamisen rituaalit ja käytännöt niin kuin Suomessa on oikein ja on tapana. Miksi pitäisi pyörä keksiä aina uudelleen ja uudelleen ja nuorten olla epätietoisia, mikä on ihmissuhteiden osalta oikein. Konservatismi ja hyvät tavat ihmissuhteissa eivät ole olleet korkeassa huudossa pitkään aikaan. Jospa suomalaisina löytäisimme uusia menestysmahdollisuuksia nykyiseen taloustilanteeseen ja pitkälti ellei iäti tulevaisuuteen, hyväksymällä osaksi suomalaista elämäntapaa jälleen uskonnon ja elämäntapaa koskevat sivistyneet tavat. Johtamisen suhteen muuallakin maailmassa on huomattu, että kun lahjakkuus ja kunnolliset elämäntavat hyväksytään, myös menestyminen työelämässä on todennäköisempää ja jopa helpompaa. Miksi menestymisen pitäisi olla vaikeata? Meillä on henkisessä mielessä tallessa esi-isiltämme ja esiäideiltämme sellaista perintöä, että menestymisen avaimet voivat olla käden ulottuvilla. Kun elämän perusasioissa hyväksytään mainittua helpotusta, perusasioihin ei mene kaikki energia ja resurssit ihmisellä, vaan menestymiseen jää paljon rahkeita.

Kirjoitussarjassa Toiminnallinen ajattelu tuon esille, että jos esimerkiksi ihmisen elämän tärkein ihmissuhde avioliitto, käsitettäisiin perinteiden mukaisesti velvollisuutena, kun elämän yhtenä algoritmina, ihmiselle jäisi paljon tilaa omille harrastuksille ja luovuudelle, sen sijaan, että nuo elämän peruskysymykset olisivat tapetilla ja kyseenalaisina koko aikuiselämän ajan, kuten ne nykyään ovat. Peruskysymysten äärellä pyörittelemiseen usein uppoaa koko elämä ja ihminen helposti masentuu ja turhautuu, eikä työelämästäkään saada irti parasta tulosta. Monista syistä tuoreessa valtiossamme ei ole kaikkia elämän kysymyksiä vielä huomioitu yhtä tarkkaan kuin perinteisissä sivistysmaissa, mutta suomalaisilla voi olla uusi tuore näkemys myös perinteisiin, kun elämää ja elämänarvoja hieman syvällisemmin tarkastellaan.

Jotta menestystekijät taloudessa eivät valu jonnekin sokkeleihin, meidän pitäisi ihmisinä paremmin kuin nykyään hyväksyä esivanhempiemme lahja nykyihmisille, perinteet ja kunnolliset elämänarvot: koti, uskonto ja isänmaa. Näille perusarvoille rakennettuna taloudesta ja myös kansantaloudesta tulee kestävää kehitystä ja uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen.

9.5.2022 Tarja Kaltiomaa

Linkki kirjoitussarjaan Toiminnallinen ajattelu: http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh8_tiedostot/tp8_2.htm

 

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu