Mietteitä ihmisarvosta aikanamme

Näin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden aikana nostatan esille erään arvoista: ihmisarvon. Miltä ihmisarvo näyttää nykyään? Ihmisarvo näyttää nykyään hyvältä, mutta siitä huolimatta nousee mietteitä asiasta sen käsittelyssä hyvästä ja myös pahasta. Käsittelystä aikanamme myös vain neutraalina asiana.

Muutaman vuosikymmenen ajan yleisessä keskustelussa keskeisenä on ollut seksuaalisuus ja siitä lyhennetty muoto seksi. Sanaa seksi ei esiinny Nykysuomen sanakirjassa vuodelta 1976, mutta nyt löysin sen Nykysuomen sivistyssanakirjasta vuodelta 1977 seksi sukupuolisuus, sukupuoliasiat; sukupuolinen vetovoima. Sanan käyttö julkisessa mediassa on yleistynyt tuosta lähtien voimakkaasti.

Avioliitto on tarkoitettu elämänikäiseksi kumppanuudeksi. Seksuaalisuuden vähitellen ottaessa valtaa ja otettaan ihmisistä seksuaalisen vapautumisen myötä, ihmisarvo on kärsinyt. Jos kumppani ei enää tyydyttänyt sängyssä, on ollut ihan tavallista, että hän sai lähteä. Tähän asiaan olemme kansalaisina jo niin tottuneet, että emme edes olkapäitä nosta sitä ihmetellessä. Ihmistä alettiin yleisesti arvioida hänen ulkoisten avujensa mukaan ja mittailla hänen seksuaalisuuttaan ja niin tuo arviointi hiipi myös läheisiin ihmissuhteisiin.

Mustavalkoisen putkitelevision aikaan oli tavallista, että ihmisen ollessa lihava, hänen ei itsensä annettu esiintyä omassa asiassaan televisiossa, mutta nyt taulutelevision aikaan myös lihavia ihmisiä on televisiossa nähty. Mielestäni käsitteeseen ihminen mahtuu lihavat ja laihat, pitkät ja lyhyet ja myös keskivertaiset, normaalipainoiset. Jonkun mielestä tässä ihmisarvokäsitteessä on painotettu liikaa normaaliutta, mutta hyvää on nykyaikana se, että julkisessa mediassa kaikkia on jo hyväksytty. Lihavuus tosin on neuvoryöpyn kohteena ollut vielä 2000-alkupuolen. Lihavuutta vastaan ”taistellaan” erilaisin dieettiohjeina eikä lihavia ihmisiä hyväksytä sellaisinaan – suurikokoisina persoonallisuuksina. Lihavuutta voi ihmisellä olla, vaikka hän söisi suunnilleen normaalimäärän normaalia ruokaa. Ihminen ehkä iän myötä täyttää oman potentiaalinsa sekä fyysisesti että psyykkisesti ja hänestä tulee tavallista keskivertoa suurempi ihminen. Muistan helpotuksena aikoinaan, kun eräissä naisten vaateliikkeissä alkoi olla osastoja, joissa oli vaatekokoja suurenmoisille naisille.

Nykyään mediassa, kun mies kohtaa naisen – siis julkisuudesta tunnettu mies – hän ei kohtaa jotakin yksilöä nainen, vaan hän kohtaa kaikki naiset. Lehdet saavat tulenpolttavia suurilla otsakkeilla ja kuvilla varustettuja juttuja tuosta tapahtumasta ja kaikki naiset ovat joko loukkaantuneita tai mielissään riippuen siitä, miten tapaaminen on sujunut. Jos tuollaisessa kohtaamisessa ei henkilökemiat ole kohdanneet, kaikki naiset ovat tuon yhden naisen – yleensä kaunottaren – puolesta loukkaantuneet ja miestä arvostellaan hänen julkeasta käytöksestään. Kun mies kohtaa naisen, hän kohtaa kaikki naiset. Eikö nainen ihmisarvoltaan ole vielä yksilö?

Kun Amerikassa poliisi on kohdannut mustan ihmisen ja on syntynyt ongelma, hän on kohdannut kaikki mustat. Kaikki mustat ympäri maapallon ovat loukkaantuneet, kun yhtä mustaa on esimerkiksi ammuttu. Näistä tilanteista on saatu kansainvälistä julkisuutta ja mellakoita aikaan. Kuitenkin ihmisarvo kärsii Amerikassakin vielä joka päivä: ihmisiä kuolee luoteihin paljon, sekä valkoisia että mustia. Aseet ovat maassa tärkeämpiä kuin ihmisarvo, ihmiselämä.

Suomessa on kehitys kehittynyt hyvään suuntaan ainakin osittain omien rotuvähemmistöjemme osalta. Mustalaisina aikoinaan pidetyt romaanikansa on maassa toteutetun oppivelvollisuuden myötä muuttuneet osaksi muuta kansaa eikä enää yhden romaanin kohtaaminen alkusuomalaisen kanssa mediassakaan ole ollut törmääminen koko vähemmistön kanssa. Sitä paitsi, kun romaanivähemmistö on kunnolla osallistunut koulunkäyntiin ja heillä on normaalia asumista, kuten muutkin suomalaiset, he eivät enää esiinny ongelmavähemmistönä, vaan täysivaltaisina kansalaisina. He ovat siis vähemmistönä omin avuin saavuttaneet hyvän ihmisarvon.

Meillä on Suomessa vielä ihmisarvon puolesta ”taistelemista” ja työtä siinä, että ihmisarvo hyväksytään kaikille. Televisiossa oli muutama viikko sitten ohjelma, jossa käsiteltiin niin sanottua vammaisseksiä. Siinä vammaiselle annettiin seksipalvelua parisuhteeseen kuulumattoman taholta. Tässä rikotaan yleisesti vammaisten oikeutta koskemattomuuteen. Ihmissuhteissa on normaalia koskemattomuus. Tätä ei pitäisi rikkoa ja siten aiheuttaa turvattomuutta ihmisille, jotka ovat vain vammaisia ja avion ulkopuolisia ihmisiä. Seksuaalisuutta on nykyään yleistetty kuin se kuuluisi välttämättä kaikille, vaikka kristillisten periaatteitten mukaan sellaisesta läheisyydestä on kyse vain keskenään avioituneiden miehen ja naisen välillä, heidän keskinäisestä lupauksestaan toisilleen ja uskollisuudesta toisilleen. Näin seksuaalisuus pysyy väestössä hallittuna ja sivistyksen piirissä. Muu käytös rikkoo niitä ihmisiä vastaan, jotka haluavat säilyttää ihmisarvonsa hyvänä ja koskemattomana. Jos seksuaalisuutta pidettäisiin yleisenä normina, rikottaisiin myös niitä ihmisryhmiä vastaan, joita se ei oikeasti koske: alaikäisiä, vanhoja ihmisiä ja vammaisia. Näille pitää yhteiskunnassa taata ihmisarvonsa ja koskemattomuutensa ja siten turvallisuutensa ihmisinä. Näin kuuluu olla, vaikka nämä ihmiset eivät itse voisi puolustaa koskemattomuuttaan.

Julkinen keskustelu lietsoo erilaisia mielipiteitä. Kun tarpeeksi kauan jotakin aiemmin kiellettynä pidettyä aletaan pitää tavallisena käytöksenä, yleisö alkaa tottua ja menettää oikeudentajunsa asiassa. Tämän vuoksi julkista keskustelua tulee valveutuneiden kansalaisten valvoa eikä hyväksyä siihen kuulumattomia asioita. Suomessakin on yleinen keskustelu johtanut muutamissa tapauksissa siihen, että lainsäädäntö on vääristynyt. Silloin palaaminen oikeaan ja normaaliin vaikeutuu, mutta ei sitä pidä pitää mahdottomana. Lainsäädäntöäkin voidaan korjata.

Ihmisarvon mukaista ei myöskään ole niin sanotun sodomian yleistyminen ja ”laillistaminen”. Osa jopa kansanedustajista puhuu niin sanottuja vähemmistöjä ja seksuaalivähemmistöjä puolustaessaan ihmisarvoa ja koskemattomuutta vastaan. Kun sodomiaa on laillistettu, kenellä on enää varsinkaan nuorena turvaa omassa koskemattomuudessaan. Normaalikäsitettä on rikottu lainsäädännössä ja siten on rikottu ihmisarvoa ja koskemattomuuden suojaa vastaan.

Nykyään, kun on ollut vallalla ihmisten kuolevaisuutena toivottomuus, on julkisessa keskustelussa vallalla ihmisen henkisyyden ohittaminen. Ennen tiedevaltaisuutta kristillisessä ja uskonnollisessa puheessa on ollut arvona myös toivo. Tiede on tappanut ihmisiltä toivon, elämän jatkuvuutta ei ole pystytty todistamaan kuin biologisena ilmiönä. Seksuaalisuuden valta rikkoo molemmissa tapauksissa ihmisarvoa, on ihmisellä henki tai vain fyysinen olemus. Toivottavasti sivistys voisi taas saada valtaa ja ihmiset voitaisiin hyväksyä sellaisina kuin he ovat. Ihmisarvo kunniaan! Uskonto ja toivo kuuluvat sivistykseen ja niitä on hyvä puolustaa rauhan aattein ja siten samalla pitää kunniassa ihmisarvoa.

Tosin rauhanaikana ei pitäisi pikkuasioista valittaa. Hyvää ihmisarvoa tunnustetaan joka päivä, kun rauha vallitsee maan päällä.

9.11.2020 Tarja Kaltiomaa

 

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu