Mihin Suomen aatelisto on kadonnut?

Valokuvassa kansalliskirjailija Minna Canth 1884. Lähde Finna.fi

Kirjoitettuani vuosina 2001 – 2005 kirjaa Kristillinen filosofia tulin ajatelleeksi myös Suomen ylhäisväkeä. Kirja oli käsikirjoituksena vuodesta 2005, jolloin vuoteen 2013 saakka pyrin saamaan sille kustantajaa. Tein kirjasta kuin johdatuksen voimalla lyhennelmän, jonka Elisa Kirja julkaisi vuonna 2013 elokuussa Kirjoita itse -osastossaan. Elisa Kirja on e-kirjojen ja sittemmin myös äänikirjojen kauppapaikka. Kirjani Kristillinen filosofia (pääteokseni) myöhemmistä vaiheista lyhyesti. Vuonna 2021, 2022 sain kirjalle pahvikannet, joiden sisältönä on vuonna 2005 valmistunut käsikirjoitus. Kirja julkaistiin Mediapinta-nimisessä tamperelaisessa kustantamossa ja on käsittääkseni myynnissä ja ostettavissa kirjakaupoissa ympäri maan. Aiemmin julkaistu lyhennelmä e-kirjana 2013 on myynnissä muiden e-kirjojeni tapaan Ellibs.com palvelussa julkaisijanimeni Tmi Tyhjäpaperi alaisuudessa.

Miten tämä aloitus, tämän kirjoituksen ensimmäinen kappale, liittyy otsikon aiheeseen? Täysin.

Kansakuntaamme ja sen tilaa kirjoituksissani ja kirjeissäni käsitellessäni olen havainnut erilaisia kansalaisryhmiä, jotka muodostavat kansan koko kuvan kaikki suomalaiset. Jokainen kansalainen samaistuu johonkin kansanryhmään ja tästä voi olla ylpeä. Jokainen voi olla tyypillinen suomalainen ja lisäksi kuulua johonkin ryhmään tai joihinkin ryhmiin. Selvää on, että useimmat suomalaiset ovat syntyjään suomalaisia ja siten he kuuluvat omaan perheeseensä ja sukuunsa. Sen lisäksi suomalainen voi kokea henkistä kuuluvuutta niihin itseään henkisesti lähellä oleviin ihmisiin ja ryhmiin, jotka tuntevat itselleen läheisiksi edellä mainitun sukulaisuuden myötä ja / tai myös käsityksensä mukaan myös henkisistä syistä. Puhutaan niin sanotusta sukulaissieluisuudesta. On ihmisen syntyperä Suomessa mikä onkaan, voi ajatella kuuluvansa johonkin vanhaan sukuun, joka tuntuu omalta, vaikka olisi syntynyt tuon suvun ulkopuolella.

Ihmiset ovat olemuksensa ja itsetuntemuksensa varassa tässä maassa. Luonnehdin kansankerrostumia blogikirjoituksissani (pyykkinarukirjeet) myös sanonnalla kerrostuneet markkinat, joita mielestäni on kolme: alin kerros – pienituloiset, halpiskaupat, kierrätystorit, kirpputorit, ostotarpeeseen löytyy alimman hintaluokan tuote, keskikerros – lapsiperheet, marketit, supermarketit, suurostajat ja ylin kerros – kalliin luokan tavaratalot, erityisliikkeet, eksklusiiviset erikoistuotteet. Täältäkö jostain tuo Suomen aatelisto löytyy? Väittäisin, että juuri täältä ja väittäisin, että kaikista kerroksista.

Suomessa ennen itsenäisyyttä 1800-luvulla ja sitä ennenkin on ollut näkyvämmin kuin nykyään omana kansanryhmänä aatelisto. Mietin kirjoittaessani kirjojani – ajatella, kirjailija miettii kirjoittaessaan – sanaa aatelisto, aatelinen. Aatelinen = aatteellinen. Aatteellisuus on henkinen ominaisuus ihmisessä. Sain vaikutelman, että suomalainen aatelisto sukuperimän mukaisena kansalaisryhmänä olisi vähenevää porukkaa. Olisi ja on ehkä vaikeata pitää sukuperimää ja aateliston asemaa yllä aina vain pelkästään syntyperäisenä ominaisuutena. Tiedä häntä, onko tämä vaikeus erityisesti suomalaista perää, vai onko kyseessä vaikeuden suhteen myös eurooppalainen aateluus ja kuninkaallisuus.

Eurooppalaiseen perinteeseen aateluuden ja ehkä jopa tiukemmin vielä kuninkaallisen perheen jäsenyyteen kuuluu (on kuulunut?)  oman yhteiskuntaluokan (säädyn, ylimmän säädyn) mukainen avioituminen. Yleisessä katsannossa kansakunnan tilan suhteen ja lehdistön tuottaman näkemyksen mukaan Suomessa eurooppalainen aateluus ja kuninkaallisuus on hyvin suosittua ja hyväksyttyä.

Suomalaiset museot pitävät yllä suomen alueen ennen itsenäisyyttä tuotettua vaurauden ja aateluuden kuvaa arvorakennuksineen ja museorakennuksineen. Kirjallisuuden myötä olenkin voinut nähdä, että mm. Sinebrychoffin suku teki sellaisia hankintoja rakennuksiinsa, joiden mukaan Suomeen oli saatettu silloisia eurooppalaisten ylhäisön jäseniä asumaan ja elämään perhe-elämää. Hieman leikillinen näkemykseni biologisesta ihmisestä on (vaikka tähän nykyään olisi vain harvoin tarvetta), että yksikin pari, pariskunta, voi perustaa kansan alueelle, johon muuttaa. He muuttavat henkilöinä, he tuottavat jälkeläisiä, hengessään kokoontuvat, syntyvät ja elävät. Tästä on tehty jopa koe, jossa ei edes pariskunta vaan yksi nainen oli leikillisessä kokeessa laitettu asumaan ainoana ihmisenä pienehkölle saarelle, ja jälkipolvien todistusten mukaan saarelle oli syntynyt perhettä ja sukua. Tuo saari on Pääsiäissaari eteläisellä Tyynellämerellä. Saarelle oli syntynyt ihmisiä, jotka halusivat todistaa meille jälkipolville siellä eläneensä. Toki biologisessa luontomaailmassa tavallisempaa ja paremmin järkeen käypää on, että mies ja nainen parina perustavat kolonnansa.

Kuva 1: Pääsiäissaaret Tyynellä merellä. Kuva on otettu tietokoneen ruudulta ja löytynyt hakukone Googlen avulla. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Suomi on nykyään tasavaltainen maa, jolla on määritetty hallintojärjestelmä, jota on sen piirissä toimivien ja siihen vaaleilla valittujen ja siihen virkamieskuntaa valittujen henkilöiden noudatettavat tarkasti. Täten on saatu syntymään kansalaisyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunta pitää huomassaan kaikki kansalaiset näiden varallisuusasteen kattaen. Vaikuttaisin katsantoni mukaan, että suomalaiset tosiaan elävät taloudellisessa mielessä mainitsemani kerrostuneiden markkinoiden mukaisesti, kuitenkin omaa harkintaa käyttävinä nykyaikaisina kuluttajina. Sanoisin vielä, että valistuneina kuluttajina, onhan maassa koulukäynti kaikille lapsille ja nuorille oppivelvollisuutena.

Arvotan ja arvostin paljon mainostelevision hanketta lukemisen ja kirjallisuuden tukemisessa, jossa Jörn Donner mainostauoilla iskosti katsojien mieleen, että lukeminen kannattaa aina. Tämä kuulosti ja kuulostaa edelleen todelta väittämältä ja kehotukselta.

Vaikka olisi syntynyt perheeseen, jossa vanhemmat tekevät työtä, lukemisen myötä lukija voi oppia itsestään enemmän kuin vain perheen ja suvun jäsenenä oppii omasta itsestään.

Monilla kansanryhmillä on omat perinteensä, jotka kulkevat suvussa tai paikkakunnalla tuttuina toimina ja yhteiskuntaosallisuutena. Missä tuntee olevansa kuin kotonaan, siinä ympäristössä ja niiden ihmisten parissa on luultavasti myös menneisyyden juuria. Tästä aiheesta kirjoitan syvällisemmin kirjassa Kristillinen filosofia, joten en tässä yhteydessä pureudu siihen syvemmin.

Kun on menneisyys, voi olla myös tai on myös, tulevaisuus.

Suomalainen yhteiskuntamalli samoin kuin eurooppalaiset yhteiskuntamallit perustuvat uskontoon, joka vahvimmin Euroopan maissa on kristillisyys ja kristilliseen oppiin perustuva oppimalli. Uskontoa opetetaan Raamatun avulla, siis kirjallisen tiedon avulla. Perinteisesti suuri syy ja motivaatio oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, on ollut oppia uskontoa ja sivistystä Raamatun avulla, aluksi luostarilaitoksissa ja sittemmin alueellisesti usein lähimmin myös kirkon oppipiirissä. Ihmiset ovat eurooppalaisessakin menneisyydessä pärjänneet suurimmaksi osaksi ilman lukutaitoa, puhumattakaan kirjoitustaidosta tai juuri laskemattakaan tavallisesta työtä tekemisen ja asumisen arjessaan. Kuitenkin jo koko eurooppalaisen historian ajan lukutaito on opetettu vauraissa perheissä tytöille ja pojille. Kodin ulkopuolelle oppia saamaan lähetettiin erityislahjakkaita ja pappisvirkaan opetettavia poikia.

Kuva 2: Espoolainen maisema, Kivenlahden alue, betonikerrostaloja kadun varrella, nykyaikaista suomalaista asutusta – linnojen pihat talojen reunustamia. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Ennen nykyaikaa Euroopan alueella vallitsi säätyläisyhteiskunta, jossa kuninkaalliset elivät aateliston ympäröiminä ja näitten palvelevina (palvella, palvoa?) hallitsijoina. Hallitsijat kuitenkin vähitellen soivat hallintotoimiin perehtyneiden yhä enemmän ottaa valtaa lähemmäs kansalaisia itselleen ja siten olemme vähitellen päätyneet hallintomalleihin, joissa valtaapitävät valitaan vaaleilla.

Nykyaikana ei vielä kysymyksen kuin kysymyksen osalta juuri ajatella tai puhuta ihmisen henkisestä jatkumosta, joka on kirjani Kristillinen filosofia kolmas luku ja kirjan laajin luku, jota muut kirjan kolme lukua tukevat. Eurooppalainen elämäntapa on kehittynyt vähitellen kristillisen opin myötä ja ihmisillä on tuntumaa uskonnon vaikutuksesta omissa henkisissä juurissaan. Tämä on niillä ihmisillä, joilla on pitkät tai pitkähköt henkiset eurooppalaiset juuret. Suomeen Ruotsin hovin piirissä asunut Pyhä Birgitta perusti Naantaliin aikoinaan luostarin ja sen myötä myös uskontoa kannatteleva kirkko on saanut jalansijaa tässä Ruotsin kannalta itämaaksi nimitetyllä alueella. Suomi on pitkään ollut henkisessä mielessä Ruotsin hovin silmäterä omassa itsenäiseksi maaksi kehittyvänä alueena. Ruotsista piti siis irrottautua kuitenkin ja Suomineito lennähti venäläiseen syleilyyn, Venäjän maan kainaloon. Omaa itsenäisyyttään ja itsepäisyyttään on suomalaisten kehittyminen yhteiskuntakelpoisiksi omaan maansa kansalaisiksi. Suomalaisuuden ydintä on oma kieli, suomen kieli, jonka kehittyminen myös kirjallisuuden kannattajaksi on historialtaan vielä lyhyehkö tarina. Sille on omat kertojansa.

Kuva otettu tietokoneen ruudusta, kuvassa hakusanalla ”suomalaiset” löytynyt näkymä. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Mitä suomalaisesta aateluudesta siis tämän valossa voidaan sanoa. Sanoisin, että suomalainen aateluus voi hyvin. Se on kuin pellosta ponnistautunut virkeä vanha voima, jossa vastuunkanto istuu kuin itsestään. Suomalainen aateluus ei ole kovin vahvasti rokokooaateluutta, vaan se on kansanaateluutta, jossa sitä rohkaisemaan on tullut eurooppalaisten sukujen sukuperinteen kantajia sitä vahvistamaan. Aateliset ovat perustaneet maahamme teollisuutta, koululaitoksen kaikkine opinahjoineen ja opintasoineen, maanviljelystä maan tarpeisiin ja jopa vientiin ylettyen, monenlaisia tuotantolaitoksia ja yrityksiä. Suomalainen aateluus näyttäisi siis olevan kuin koko kansan aateluutta. Niin se näyttää olevan ja toivottavasti pysyy sellaisena. Suomalaisen luonteen näkyvin piirre on rehellisyys. Kaikella hyvällä on kolikon kaksi puolta. Liika rehellisyys saattaisi näyttää höynäytettävyydeltä. Käytöstavat saattavat vaikuttaa kömpelöiltä ja töksähteleviltä, mutta suomalaiset ovat kuin hiomattomia timantteja ihmisinä, siis. He jopa varjelevat hiomattomuuttaan, ja karttavat rokokoomaisuutta. Rantojen kivet säilyttävät särmiään ja joillakin rannoilla killuvat rantavedessä pyöreät siloiset kivet. Nuo saattavat murskaantua ja taas silostua. Iäisyyksien virrassa myös ihminen omassa henkisessä kulussaan saa välillä enemmän särmää ja taas silostuu.

Itsenäinen Suomi vuodesta 1917!

Ihminen maan päällä. Sitä suomalainen aateluus ja kuninkaallisuus mielestäni on.

Lisää tietoa lukemalla kaikkea kirjallisuutta!

4.4.2024 Tarja Kaltiomaa

 

 

Aiheen tiimoilta aiemmin: Vähemmistöt talouden piiriin | Uusi Suomi Puheenvuoro

Ja aiemmin myös: Taiteilijana Suomessa – elävän taiteilijan elävää elämää – tutkimus | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu