Mittausvirhe IX – ruoka ja ravinto

Perhe on paras. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Joka päivä oppii jotakin – kuuluu vanha sanonta.

Elämän oppikoulussa me ihmiset olemme kukin omalla suoralla, omassa kohdassa opintiellä. Jo opittua unohtuu ja opittua tietoa voidaan palauttaa mieleen lukemalla kirjoista tai kuulemalla toinen toisiltaan.

Ravinto on tärkeä aihe tässä ihmisten luontomaailmassa, maapallolla.

Kukin alue on tarkoitettu siinä oppia saaneen maan kulttuuriksi ja elämäntuottajaksi. Maa tuottaa ruuan työn avulla luonnosta. Kauppaa ihminen on käynyt maapallon alusta saakka ja kaupan avulla eri maat voivat täydentää ihmisten ja eläinten ruokavaliota maassaan. Kauppa käydään kansainvälisten valuuttojen avulla.

Kultakalasammiota eli akvaariota pitävät ihmiset tietävät, että on hyvin tarkkaa, miten paljon kaloille kerralla annostellaan ruokaa. Jos ruokaa annostellaan liian vähän, kalat jäävät nälkäisiksi ja saattavat olla aggressiivisia toisiaan kohtaan. Jos ruokaa laitetaan liikaa, kalat passivoituvat ja vesi tulee sameaksi ja elinkelvottomaksi.

Kotieläinten eli lemmikkien ruokinta opetellaan tarkasti pentuvaiheessa kasvattajan eli kennelin ohjeiden mukaan. Lemmikki pysyy virkeänä ja leikkisänä, kun sitä ruokitaan oikein.

Maatalouskarjan ruokinta on tavattoman tärkeätä tehdä oikein, koska siinä on kysymys myös elinkeinosta. Karjanpidossa ei pitkään pärjää, jos ruokinnassa ei onnistuta karjan parhaaksi ja myös taloudellisesti hyvin.

Neuvolat antavat ruokintaohjeita pikkulapsia kasvattaville vanhemmille. On hyvin tärkeää, että ruokintaohjeet ovat oikeanlaisia ja että niitä noudatetaan. Sillä tavalla saadaan terve pohja myöhemmälle kasvulle.

Mistä johtuu, että pikkulapsia joudutaan viemään liian paljon sokeria saaneina sairaalaan? Diabetes-taudiksi sanotaan tautia, joka alun perin on ollut sokeritauti. Ottaako sairaalahenkilöstö selvää, mitä on tapahtunut ennen kuin lapsi on tuotu sairaalaan? Ennen taudin tuomitsemista krooniseksi, pitäisi lyhyehköllä tutkimuksella tai muistiin perustuvalla selvityksellä tuoda esiin, miten pikkulapsia on ruokittu.

Nykyaika hyvinvointeineen saattaa olla vaarallinen, jos toimitaan vain sen mukaan, mitä ruokakaupoissa on tarjolla. Teollisuus tuottaa pikkulasten ruokia ja noudattaa luultavasti ohjelmaa, jossa suosittuja ruokia tuotetaan enemmän kuin niin sanottuja vain terveellisiä. Jossakin kohtaa tässä ketjussa on karannut terve järki. Pikkulasten ruokintaan ei suhtauduta yhtä huolellisesti kuin kultakalojen ruokintaan nykyään. Lastenneuvoloista vastuussa olevien tahojen kuuluu selvittää, mistä pikkulasten tautimäärityksissä on kyse. Medikalisaatio menee liian pitkälle, jos ihmisiltä karkaa tai heille ei ole tarjolla tietoa siitä, mikä on ihmisten normaali ruokavalio.

Normaali ruokavalio perustuu niin sanottuun lähiruokakonseptiin. Koska Suomen alueella ei ole ympäri vuoden lämpöä ja auringonpaistetta, alueella on luonnollista ja oikein täydentää ihmisten ruokavaliota eläinperäisillä tuotteilla, joita ovat maataloustuotteet, maitotuotteet, liha ja kala. Kasviksiakin on jo opittu pohjoisilla alueilla syömään, mutta peruselintarvikkeista ei kannata luopua – ei kansantaloudellisista eikä terveydellisistä syistä.

Aikuisen ihmisen normaali ruoka Suomessa on niin sanottu lautasmalli, joka koostuu yksi neljännes lihaa tai kalaa, yksi neljännes perunaa, riisiä tai makaronia ja puoli lautasta vihanneksia. Tämä on aikuisen pohjoismaisen ihmisen terveellinen päiväruoka.

Pikkulasten ruokkimisohjelma on hyvin määritetty myös Suomessa. Noin puolivuotiaaksi lapsen kuuluu saada vain äidinmaitoa, mielellään imetyksen avulla. Neuvola määrää yleensä myös vitamiinitippoja pikkulapsille, tästä vanhempien pitää kysyä neuvolasta. Puolivuotiaalle lapselle voidaan antaa lisäruuaksi myös velliä pullosta ja vähitellen vihanneksia myös. Vihanneksia voi keittää ja soseuttaa kotona pakasteannoksiksi, jolloin kaikkea pikkulapsen ruokaa ei tarvitse ostaa kaupasta.  Terveydestä vastaavien viranomaisten kuuluu seurata teollisuustuotteiden sisältöä ja sitä, että niissä ei ole liikaa esimerkiksi sokeria. Sokerista ei lapsen kasvaessa kuulu kokonaan luopua, mutta kohtuus kaikessa, minkään ravinto- tai ruoka-aineen ei pidä antaa olla liian hallitseva ruokavaliossa.

Kysymys myös lapsen koliikista. Onko selvitetty, mistä pikkulapsen koliikissa on kyse? Oma kokemukseni noin kolmenkymmenen vuoden takaa on, että jos lapsi ei saanut pikkuvauvavaiheessa tarpeeksi äidin rintamaitoa ja jäi nälkäiseksi, tämä itki iltaisin – siis nälkäänsä. Istuin muutaman kuukauden tai viikon ajan tämän vaiheen aikana iltaisin jopa useita tunteja lasta syöttämässä. Kun lapsi oli syönyt kylläkseen, hän nukkui yönsä aamuun saakka.

23.5.2022 Tarja Kaltiomaa

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu