Muutama sana rahasta ja resursseista

Kun rahaa ja rahoitusta suunnataan rahoitusjärjestelmien avulla ihmisten sosiaalisiin tarpeisiin, inflaatiopelko jää alhaiseksi, vrt. pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli. Kirjoituksessa sanallinen selitys tästä talousgraafista. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Niin. Pitää selvittää mitä raha on? Tuleeko raha suoraan Jumalalta? Jos tulee, voiko Hän ohittaa ihmisten kansanrintaman, joka estää rahan tulemisen ihmisten tileille? Vai pitääkö hänen tehdä vuosikausien asenteiden pehmittämistä rahan suhteen? Kaikki eivät voi tehdä työtä, voiko näillä ihmisillä silti olla rahaa elämiseen? Moni tekee työtä, jossa ei ole työnantajaa ja palkan maksajaa, mikä nyt on yleinen tapa tienata rahaa. Voisiko kehittää uusia tapoja rahoittaa näitäkin ihmisiä? Jos raha tulee ihmisiltä, miksi sitä ei voi tulla kaikille? Missä raha syntyy? Kvartaalitalous tuotti pääomia. Onko tuo raha jotakin olemassa olevaa rahaa, joka on kertynyt tuon talousmallin vuoksi vain joillekin harvoille ihmisille? Voisiko pääomaosaamista lisätä? Jos voi, voisiko rahaa sen osaamisen avulla toimittaa kaikille tarvitseville? Päättääkö asiasta Jumala vai jumalat? Jos jumalat ovatkin ihmisiä, voisivatko he tuottaa kaikille eurooppalaisille rahoitusjärjestelmiä, joiden avulla saataisiin kansalaispalkka jokaiselle tarvitsevalle ja haluamalle ihmisille tekevät nämä työtä tai eivät, mutta tarvitsevat elämiseen rahaa? Ihmiselämä on arvokas asia, tämän korona-virus todisti, vaikka muuten on vaivalloinen asia. Turvavälit kannattaa edelleen pitää. Koronatauti taitaa olla pohjimmiltaan käyttäytymissairaus, ihmiset tarvitsevat rahaa toipuakseen siitä. Pienyrittäjät, omaishoitajat, yksinhuoltajat, opiskelijat, elävät ihmiset jne hyötyisivät kansalaispalkasta. Poliitikkojen yrityksistä huolimatta palkkaaminen työhön ei ole 100 % kaikille, mutta kaikki ovat hyödyllisiä ja arvokkaita ihmisiä. Niin jatkossakin pitää olla, jokainen ansaitsee ja tarvitsee länsitaloudessa rahaa elämiseen. Nyt ei pidä puhua muista maista, vaan länsitaloudesta. Muut maat hoitavat omia asioitaan. Moni taho paremmin kuin länsitalous nykyään ihmisiä siis. Vai hoitaako? Jospa Suomi ja Eurooppa voisivat olla edelläkävijöitä pääomarahoittamisessa. Suomessa on jo onnistuneita rahoituslaitoksia. Niitä vain pitää edelleen kehittää.

 

Tärkeä aihe keskustella. Asia liittyy muuhunkin elämisen kokonaisteemaan kuin raha ja työ. Nimittäin käsitteeseen aika. Jos, kuten vaikuttaa nykyään, ihmisten aikakäsitys on hyvin rajallinen sekä yksilö että yhteiskuntatasolla (johtuen ihmisten henkisistä rajoitteista) tulee niin sanottu tosiasiallinen ruuhka, jota kutsutaan kansan kielellä rivitanssiksi. Siinä koko kansanrintama toimii rivinä. He eivät antaisi kenkään astua omia polkujaan ajallisesti, aikojen myötä, tehdä työtä, kun voi ja levätä, kun voi, vaan kaikki velvoitetaan samaan. Näissä kysymyksissä riittää paljon asenteiden rukkaamista tässä kuitenkin ihan kelvollisessa maailmassa ja hyväksi todetussa maassa.

(Blogikirjoituksen kaksi ensimmäistä kappaletta ovat olleet kommentteina aiemmissa muiden blogistien kirjoituksissa.)

 

Rivitanssiajattelussa ei annettaisi helposti myöskään yksilöllisesti kenenkään toimia hyvillä tai edes tarpeellisilla resursseilla. Meillä on kuitenkin Suomen alueen varhaishistoriallisia esimerkkejä, miten (hienosti) maassa on suhtaudutta hyvin niukkojen resurssien aikaan luovan ja lahjakkaan ihmisen resursseihin. Muistetaan edelleen kansamme suuruuksia ja johtajia, jotka olivat saaneet tuohireppuunsa varustusta, kun heidän on kuulunut käsky lähteä matkalle eteläisempään Eurooppaan tapaamaan jotakin siellä vaikuttavaa suuruutta. Yksi tällainen suomalainen suurmies on ollut Mikael Agricola. Liikennettä ei vielä ole ollut. Matkustaminen Eurooppaan on sujunut hevoskyydillä tai apostolin kyydillä (jalkaisin) nykyisen Venäjän alueen kautta tai mahdollisesti Itämerellä liikkuneella laivalla. Kaunis yhteisöllinen tapa suomalaisilla on varustaa esimerkiksi luovaa työtä tekevä ihminen siten, että hänen tuohireppuunsa annetaan ruisleipää, kuivakalaa tai kuivalihaa matkan ravinnoksi. Tästä perinteenä lienee nykyäänkin tunnettu tapa tarjota lentokoneessa pieni ateria lentomatkan aikana. Moderni eväs matkalaiselle, metsästäjälle tai kalastajalle on ollut pitkään kalakukko. Taitava emäntä on pyöräyttänyt matkalaisen tuohireppuun kalakukon. Mikä onkaan ollut kiertävän ja matkustelevan matkalaisen enemmän tunteita ja koti-ikävääkin nostattava asia kuin kaivaa oman vaimon leipoma kalakukko repusta iltanuotiolla susien ulvoessa kaukana. Sudet ulvoo kaukana, koska eiväthän ne herraskaisen ihmisen uhkaksi nouse, eikä muuten muunkaan kunnollisen ihmisen uhkaksi.

Taloudellisessa rivitanssissa on sekä puoltoa että estoa yksittäisen ihmisen talouden pidon kannalta. Suomi nousi itsenäisenä maana kansanvaltaisena valtiona. Jo muistellakseen ennen varsinaisen itsenäisyyden julistamista herraskaiset johtajat olivat laatineet hallintojärjestelmän, jota maassamme noudatettaman. Tähän tietenkin tuolloin vallassa olleet kansanjohtajat ovat laittaneet omat puumerkkinsä turvatakseen oman selviämisen aina hämärässä ja epävarmassa tulevaisuudessa.

Rahan luonne on olla niin sanottu talouden välittäjäaine tai -aines. Talous on se toimiva talous, joka on rakennettu ja luotu ihmisten yhteistyöllä. Talouksia ovat esimerkiksi kansantalous, perheen talous, yrityksen talous, maatilatalous, tehdas, kirjankustantamo jne. Yleensä taloudeksi asti noussut taloudellinen yksikkö on jo sen nousuvaiheen ja kehittämisvaiheen aikana hyväksytty, monella tavalla hyväksytty, taloudeksi. Valtio hyväksytään tietyn oman prosessinsa myötä itsenäiseksi valtioksi ja siinä oleva maa-alue ihmisineen kansantaloudeksi. Perheestä tulee oma taloudellinen yksikkönsä, kun mies ja nainen avioituu ja alkaa tuottaa yhteistä elämää ja taloutta keskenänsä. Tähän on yhteisöllisesti ja perinteisesti historian myötä muodostunut kristinoppiin perustuva käytäntö, jonka kirkkolaitos eurooppalaisessa sivistyskäytännössä siunaa. Suomen sata vuotta sitten tapahtuneen lähtölaukauksen aikana oli kaukaa viisaasti kirjattu valtion perustuslakiin, että työväestö on valtion suojeluksessa. Tämän on tuon aikainen aatelisto ja maan johtaja hyväksynyt. On tietenkin pidetty itsestään selvänä, että kaukanakin olevassa ajallisessa tulevaisuudessa noilla hyväksyjillä on valtuudet, resurssit ja oma taloutensa kunnollinen. Työväki kuitenkin on ottanut maassa valta-aseman tuon jälkeen ja ovat lienee hämärän peitossa nuo hyväksyjät omine talouksineen nykyään. Mistä tämä johtunee? Muistista.

Ihminen eläessään nykyään melkoisesti pidentynyttä elämän kaartaan (elämänkaari!), pitää omaa tietoisuuttaan niin sanottuna ikitietoisuutena, jolloin helposti ajattelee muistavansa, osaavansa ja omaavansa aina vähintään kaiken sen hyvän, mitä on siihen mennessä saavuttanut. Kuitenkin kirjassani Kristillinen filosofia olen voinut melkoisen vaivan nähtynäni todeta, että ihmisen muisti ei ole ollenkaan itsestään selvyys. Vanhuuden aika ihmisellä on palaamista uudelleen henkisessä mielessä vauvan asteelle. Kun ihminen henkisesti on vauvan tai pikkulapsen asteella, jopa pikkuinen luontoavustajan toimiva varpunen voi saattaa tuon herttaisen hengen uuden perheen huomaan äitinsä rintamaitoa juomaan. Poissa on uho ja usko omiin voimiin. Ihmisen alku lilluu kadehdittavan tyytyväisenä ja onnellisena äitinsä lämmintä rintamaitoa imemässä. Kun ihminen nykytietämyksessä ja kulttuurissa kasvaa lapsuuden, nuoruuden, aikuisen ruuhkavuosien ja työntäyteisen rahanhankinnan vaiheen ohi kypsään aikuisuuteen ja vapaaseen ihmisyyteensä, hän yleensä vasta silloin alkaa saavuttaa vanhaa muistiaan. Tämä riippuu siitä, miten hän osallistuu maansa kulttuurielämään ja -rientoihin. Muistaminen aikuisiässäkään ei nimittäin ole mikään itsestään selvyys. Kirjoitan muistamisen ja itsensä löytämisen haasteista kirjoituksissani Elämän peilikortit ja Taiteilijan ideapussi.

Nyky-Suomessa kollektiivinen eduskunta päättää asioista. Eduskunta toimintayksikkönä muistuttaa koululuokkaa. Siinä pyöritetään ajankohtaisia asioita ja jos ajanmukaisena johtajana kulloinkin toimii moraalittomuus, eduskunta on helposti siihen ollut vedettävissä ja lainsäädäntö sitä myöten muuttunut moraalittomaksi ja kansantalouden tilanne yhtä vaappuvaksi kuin entisellä tytöllä, joka astui harhapoluille.

 

27.9.2021 Tarja Kaltiomaa

 

  1. allekirjoittanut ei ole harhapoluille astellut

 

 

+1
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu