Onko CD ja DVD vain nostalgiaa?
Olen vinyyliajan alun nuori. Nuoruudessani naapurin ikkunasta kuului Yellow Submarine Beatlesien laulamana aina uudelleen ja uudelleen. Se oli toistamisen riemuvoitto. Osasin arvostaa tätä, koska minun musiikin tallennusvälineenäni oli ollut isän työpaikaltaan poistolaitteena tuoma vanha kelanauhuri. Kyllähän silläkin saattoi toistaa radiosta äänitettyjä pop-musiikkikappaleita, mutta se vaati uudelleen kuulemista varten tarkan takaisinkelauksen oikeaan kohtaan. Oikean kappaleen aloituskohdan löytämiseen oli tosin laskuri, jossa piti tietää kappaleen aloituskohta tietystä numerosta. Ei. Numeroita ei tarvinnut painaa mieleensä, vaan kullakin kuuntelukerralla laskurissa oli omat numeronsa.
Sitten muutamien vuosien päästä, kun minulla ja miehelläni oli oma koti, siellä oli hieno lp-levysoitin, jolla kuunneltiin vinyylilevyjä. Meillä oli myös C-kasettisoitin, jolla voitiin toistaa C-kasetilla olevaa musiikkia.
Vinyylikausi osaltani meni ohi, kun eron jälkeen oli liian vaikeata kuunnella niitä levyjä enää. Myös levysoitin sai lähteä.
Hankin laitteiston, jolla saatoin pyöritellä ensimmäisiä CD-levyjäni. Ensimmäinen ostamani CD-levy oli Tina Turnerin no… käyn tarkistamassa. Minulla on se CD-levy tallella, mutta nopeammin tarkistin asian Spotifyllä: levy on Simply the Best. Sitä oli sitten kiva kuunnella nostalgisissa tunnelmissa, kun olin jäänyt yksinhuoltajaksi. Levystä lienee ollut apua, koska vähäksi aikaa perhe palasi kokoon.
Nostalgiaa ja uuden uutta musiikkitallenteiden parissa. Spotify musiikkigramofonina on ylivoimainen. Sieltä tuntuu löytyvän ihan kaikki, mitä vain keksii tahtoa kuulla. Spotify oli ollut minulla jo jonkin aikaa, kun keksin, että lemmikkini varmaankin kuuntelevat mielellään lastenlauluja. Hakusana ”Mörrimöykky” tuotti tulosta. Sillä löytyy lasten musiikkia vuoren varmasti.
Vinyyliaikana eräs tärkeimpiä viihdyttäjiä kotona oli lapsen pieni ollessa Valittujen Palojen Lasten Toivekonsertti -vinyylilevysetti, jossa on 100 lastenlaulua. Setissä on 6 lp-levyä ja kaipasin sitä kuunnella itsekin, mutta levysoitinta ei enää ollut. Lasten Toivekonsertti levysetti on tallella sanoitusvihkoineen alkuperäisenä.
CD-levyn toistamiseen ja siihen tallentamiseen oli aikoinaan levylautanen kaikissa kannettavissa tietokoneissa, mutta nykyään sellainen pitää ostaa erikseen. Hinta on muutaman kympin ja sen voi liittää USB-liittimellä.
Olen musiikin kuuntelijana siis vanhakantainen ihminen. Arvostan käsin kosketeltavaa mediaa eli tallennetta, jossa on artistin tai genren tarjoama kokonaisuus alusta loppuun tunnelmineen. Tähän samaan yltää myös Spotify niiden musiikkitallenteiden osalta, jotka on tehty aikana, jolloin tuotettiin kokonainen albumi musiikkia.
Tämä on kirjoitustyylini mukainen johdatus eli aasinsilta, jossa voisi kuvitella nykyaikaisenkin artistin tuottavan musiikkia hitti kerrallaan ja kymmenen vuoden uran alun jälkeen sinkkuja on kertynyt jonkinlainen määrä. Näistä sinkuista voisi kuvitella artistin ja levytuottajan haluavan jotakin konkreettista ja käsin kosketeltavaa? Vaan jäävätkö nuo kaikki musiikkisuoritukset elämään vain joillakin pilviaalloilla koskaan tavoittamatta niihin osallistuneitten ihmisten kätösiä kosketella työnsä tulosta?
Nykyään ei luulisi olevan sinänsä taas vaiva eikä mahdottomuus tuottaa tuotoksistaan CD-levy tai CD-levyjä. Mutta se aika on ohi? Vai onko? Toivoisin, että edes pienehkölle piirille voitaisiin hypätä muutama askel taaksepäin ja tuottaa taas konkreettisiakin tallenteita musiikista.
Miten tämä liippasee laulutaidotonta kuuntelijaa, jolla on jokainen hankittu CD-levy tallella, ja joka ostaa joka kerta vanhoja (halpoja) CD-levyjä, missä niihin törmääkään?
Tämä edellä puntaroitu asia koskee minua kirjailijana. Olen tuottanut näitä blogikirjoituksia kymmenen (10) vuoden ajan ja nyt olen saanut niistä albumiin verrattavan kokonaisuuden myyntiin eli e-kirjan. Muodostin tietokoneella kirjoituksista e-kirjan ja se on myynnissä (ne ovat myynnissä) Ellibs.com-verkkokirjakaupassa e-kirjaosastolla.
Haaveilen, että saan joskus kirjan (kaikki e-kirjani) käteen pahvikirjaversiona, mutta miksi niistä ei voisi tehdä myös CD-levyä, joka sisältäisi Tarja Kaltiomaan kaikki kirjat, koko kirjatuotannon? Onko näin joku tuottaja tai kustantaja jo tehnyt. No tein pienen koepläjäyksen asiasta ja näyttää tuo toimivan.
Minulla on koko pilvitallennusajan ollut pieni huolen kipinä ajatuksissa, että konkretian ei pitäisi kulttuuritallenteista kokonaan kadota. Miksi maailma ei tallenteiden osalta voisi ottaa askelia myös taakse päin, ja siten kehitys jäädä siihen, standardisoitua. Kaikki maailman ihmiset ovat nyt juosseet sen perässä, että mikä on uuden uutta teknisesti ja vaikutelmaksi jää, että olemme tulleet asiassa jyrkänteen reunalle. Askeleet taakse päin ovat terveellinen teko nyt.
Tuotetaan suurella vaivalla elämäntyö, joka katoaa vain pilviin… ja kauas pilvet karkaavat….
Lisäksi kaikki tubettajat, joka minäkin olen vähän. Tallenne pitäisi tallentaa DVD-levylle, jossa sen voi toistaa omalla soittimella. Kaikki oma tuotanto pitäisi mielestäni olla artistilla tai tuottajalla myös itsellään. Ei pelkästään internetissä.
23.4.2023 Tarja Kaltiomaa
Olen ollut ahkera musiikkiäänitteiden kuuntelija jo kouluiästä alkaen. Muistan hankkineeni kotiin pöydälleni isokokoisen radion, joka oli stereolaitteisto. Sen kautta soivat myös äänilevyt erillisellä soittimella. Laite oli niin iso ja leveä, että vasen ja oikea kanava erottuivat selvästi musiikissa. Piti vain ostaa erikseen stereofonisia LP-levyjä eli vinyylilevyjä.
Olen pitänyt jatkuvasti yllä sekä laajaa vinyylilevykokoelmaa että cd-kokoelmaa ja uusinut tarvittaessa käytämäni soittimen toimivaksi. Nytkin niitä on kaksi eri huoneissa. Sen sijaan c-kasettien soittaminen on loppunut, enkö kaipaa niitä. Autossa on cd-soitin radion lisäksi.
Kirjoituksessa oli hyvin kuvattu alan kehitys. Olen itse valinnut suoratoistoksi youtuben ja ollut siihen tyytyväinen. Maksan siitä kohtuullisesti, kun ensin huomasin siinä olevan kalliimpi ja halvempi vaihtoehto. Olin maksanut aluksi ”turhaan” tuota kalliimpaa maksua.
Mielestäni sekä vinyylilevyjä että cd-levyjä on kaupoissa runsaasti tarjolla. Uusia julkistuksia tulee koko ajan ainakin cd-levylle. Olen käyttänyt myös musiikin verkkokauppoja hyväksi. Sieltä löytyy harvinaisempaa musiikkia mm. muulla kuin englannin kielellä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavaa, että uusia CD-levyjä tulee markkinoille koko ajan. Missä niistä on tietoa nyt, kun kotiin ei kanneta Anttilan markkinointitiedotetta?
Ilmoita asiaton viesti
Se oli iso setti se, tarkoitan 30 vuotta sitten hankittua n. 10 000 mk maksanut Yamaha-setti, jossa oli 5 erillistä yksikköä; perinteinen levysoitin, 2 C-kasettiasemaa, amplifider, vahvistin ja ”valintakone”. Koko oli 40 cm x 40 cm x 35 cm ja painoi pirusti. Ja tietenkin ämyrit huoneen sivuille ja yksi taakse.
Tuolla varastossa ovat niistä vielä muut tallella paitsi C- kasettiasema, johon ei saanut enää varaosia, kun ruttasi solmuun nauhan.
Mutta savikiekkoja ja muita levyjä on muutama banaanilaatikollinen Beethovenista Virtaan. Koskemattomia C- kasetteja tornillinen. En hävitä, vaan rakennan tuon tavalla tai toisella sen toimivaksi työhuoneeseen.
… no nyt ovat nuo nykyvehkeet, jonka merkkiä en viitsi mainita ja, jossa pienellä kaukosäätimellä venkuroit, mitä isoilla sormilla satut löytämään. Radioasemia saat etsiä ja hieno-hieno- säädöillä ja muut mikroskoopilla.
Pyynikin rantapoluilla tulee noita ”äänikirjan” lukijoita napit korvillaan, jotka eivät kuule mitään, ei peipposen viserrystä, joutsenen huutelua, risun rasahdusta jalkansa alla, lapsensa jokeltelua vaunussa, saati tervehdystä moi ! ” – Ai mitä, emmää kuullu mitää ! ” Hän on poissa, irti elämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niitä uudempia levyjä tulee kuten uudenlainen tallennuslevy, johon mahtuisi 1000 Gt ja suojattu EMP-iskuilta sekä kestää yli 100 vuotta, jos on varastoitu oikeaoppisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen hyvän musiikin ystävä, joten on ollut kaikki mahdollinen ja mahdoton: Pienemmät avokelat, 10-tuumaiset avokelat (ja kalliit nauhurit), C-kasetit, hyvä levysoitin, CD-soitin ja levyjä.
Jotakin roinaa on edelleen, mutta käytännössä mukavinta on kuunnella joskus kauan sitten itse äänittämiäni kipaleita tietokoneelta, tai autossa muistitikulta.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys muistitikkuja koskien: mitä tiedostotyyppejä voi kuunnella muistitikulta?
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin käytän vain MP3 tiedostoja, aiemmin oli WAV, varmaan muitakin riippuen soittimesta. Minulla on autossa Sony.
Laptopissakin taitaa olla vain MP3:a. Tornitietsikassa vanhoja WAV.
Ilmoita asiaton viesti
Muistitikku on tallennustilaa. Audiolle on useita tallennusmuotoja joista osa standardoituja, ja niiden toistokyky riippuu ohjelmasta (tai soitinlaitteesta) millä niitä soitetaan.
Osa tallennusmuodoista on häviöllisiä, että hävittävät tietoa, että saa pienempiä tiedostoja ja osa taas ei hävitä tietoa.
Häviöttömistä paras on FLAC muoto mutta häviöllisistä suosituimpia Mpeg-3, Vorbis ja AAC audiopakkaukset ja tiedostomuodot näillä tavallisesti.mp3, ogg ja .aac
Häviöllisessä pakkauksessa voi laatuvivusta kääntää mieleiseksi halutulle siirtokaistalle (nettiyhteys tai jokin muu).
Ilmoita asiaton viesti
”Nykyään ei luulisi olevan sinänsä taas vaiva eikä mahdottomuus tuottaa tuotoksistaan CD-levy tai CD-levyjä.”
Ei kukaan oikein halua raahata mukanaan mitään ylimääräistä kun musiikit löytyvät kännykästä. CD-levyn kapasiteetti on myös hyvin pieni kun pienelle muistikortille menee 1500x määrä.
Itseasiassa nykypäivänä ihminen ei saa elämänä aikana tuotettua mielenkiintoista informaatiota sellaista määrää että sitä viitsisi kuljettaa erillisellä medialla. Joku Raamattu esimerkiksi menee CD-levylle vähän pakattuna tuhansia kertoja.
Nykypäivänä tuotetun tekstin arvo on laskenut rajusti kun tekoäly generoi sitä miten paljon vaan.
Taitaa mennä siihen, että arvokkaammaksi menee se kuka onnistuu tiivistämään olennaisen asian kauniiseen minimalismiin, matemaattiseksi kaavaksi vaikka.
”Kaikki oma tuotanto pitäisi mielestäni olla artistilla tai tuottajalla myös itsellään. Ei pelkästään internetissä.”
Onhan ihmisillä ihan normaalisti omat varmuuskopiot, vaikka kiintolevyillä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää keskustelua, kun ei yleensä tiedä kuin omista asioistaan 🙂
Olen löytänyt kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista kauniita kovilla kansilla varustettuja musiikkialbumeita. Niitäkin hyljeksitään kaiken helppouden tiimellyksessä. On jäänyt siis ilmeisesti harvinaiseksi lajiksi esineitä arvostavat ihmiset. Arvokkaat ja pidetyt esineet olivat aikoinaan suvun muistia kannattelemassa, ja niiden avulla nuorikin polvi osasi arvostaa sukuaan ja perhettään.
Miten kauan suuret yhtiöt jaksavat motivoitua palvelemaan suurta yleisöä näiden yksilöllisissä digitarpeissa ilmaisohjelmillaan?
Ilmoita asiaton viesti
Minä ostan kirpputorilta kirjoja, joitakin lehtiäkin. Uskon että jodenkin fyysisten kirjojen arvo voi nousta. Yleisesti ottaen kaiken irtaimiston ja roinan arvo laskee koska sitä on ihmisten kodit, kirpputorit ja kaupat täynnä ja lisää tuotetaan kaiken aikaa.
Pari DVD-levyä olen ostanut kun ollut sellainen elokuva mitä ei suoratoistona löydy mutta siirrän ne sitten tietokoneelle.
Yhtiöitä kiinnostaa vain tehdä rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on kehittynyt mielenkiintoiset vanhojen tavaroiden markkinat vasta nykyään muiden länsimaiden tapaan. Tavaroita tuotetaan vähitellen vain tarpeen mukaan, ei vain rahaa tienatakseen. Yhteiskunta tarvitsee rahaa yhteiskunnan pyörittämiseen, joten sitä ehkä alettaisiin tuottaa erikseen.
Ihmisillä on luontaista arvostaa omistamaansa tavaraa. Jos tavaraa on ikään kuin liikaa, sen markkina-arvo laskee. Silti kansalaisia saattaa edelleen kiinnostaa omistamansa tavara ja joillakin tavaroille esimerkiksi niiden harvinaistuessa saattaa tulla lisää arvoa ja hintaa.
Markkinat voivat muuttua myös niin, että massatuotannosta siirrytään jälleen arvotuotantoon, mitä on ollut runsaasti ennen teollistumista. Teollisuudessa tämä myös voidaan huomioida. Mielestäni tästä näkyy jo merkkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä ajattelen niin, että jos olisin rikas niin en välittäisi omistaa mitään roinaa kun voin vuokrata kaiken mitä tarvitsen tai käyttää palveluja.
Roinan omistaminen on tällaista köyhien puuhaa kun on halvempaa asua rojuläjässä ja pitää tarpeellista roinaa ympärillä kun kaiken vuokraaminen on kalliimpaa.
Ei tosin ole tavatonta myöskään sekään jos pinkka kunnossa, että ostetaan uutena ja myydään pois käytön jälkeen että ei tarvitse raahata. Taisi olla Steven Spielberg joka elokuvia tehdessään ostaa kasan vaatteita jossain paikalla, myy sitten pois kuvauspaikkaa vaihdettaessa, että ei tarvitse vaivautua pesemään tai kuljettamaan.
Ei ole mitenkään tavatonta että joillakin kuuluisuuksilla on useinkin samanlaiset vaatteet päällä kun ostavat samaa mallia kenkiä, paitoja, housuja jne. mitä ottaa mukaan ja myyvät sitten pois ettei tarvitse kuljettaa mukana kun vaihtaa hotellia.
Ilmoita asiaton viesti
Toytassa on vain CD-asema ja kasettisoitin. Paria kasettia olen sillä kuunnellut, ja CD:ltä sitten Irwinin kokoelmaa. Soittimessa ei ole paikkaa muistitikulle, jolle tallentaisin kaiken mahdollisen musiikin, jolloin sen selaaminen kävisi työlääksi.
Autoon saa myös tupakansytyttimeen liitettävän fm-lähettimen, jonka kautta voi soittaa musiikkia puhelimesta. Sellaista käyttäessä olen kyllä huomannut jotain radioaaltojenvinkumista taustalla. Parasta olisikin, jos olisin audion sisääntuloportti auton soittimessa, mutta kun ei, niin ei.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hienosta blogista. Takavuosina vaimoni kanssa ostimme vinyylilevyjä mutta sitten CD-oli minulle mieluisampi. Ostamani CD-levyt olen ripannut yleensä FLAC-muotoon, myös MP3. Kotona on vielä pino vinyylilevyjä ja toimiva levysoitin mutta vaimo ei halua itse touhuta vinyylimusiikin kanssa, minun pitäisi soittaa hänelle vino pino Finnhits-levyjä mutta olen itse ostanut ne kaikki CD-muodoissa joten niillä mennään.
Kaikista olen tehnyt DVD-varmuuskopiot ja joskus on kyllä tietokoneen kiintolevy tiltannut joten varmuuskopioille on käyttöä. Myöhemmin täydensin kalustoa ulkoisella BluRay-asemalla
Vuonna 2018 ostin sellaisen back-up-laitteen joka tekee tiedostokiintolevystä kopion (lienee ”mirror”?) mutta kun sillä jo ikää ja hajoaa todennäköisesti kohta. Ostin USB-hubin johon kytkin 6 SSD-laitetta ja niihin siirsin tiedostot ja asiat nyt kunnossa.
Olin kiinnostunut M-DISC-tekniikasta mutta löysin ulkomaan jutun että kyseisellä mineraalipinnoitteella tehty levyaihio ei enää saatavilla. Kävin chat-keskustelua Verkkiksen kanssa mikä on tilanne tässä asiassa? Eivät ikinä vastanneet eikä kyseisiä aihioita ole vähään aikaan ollut siellä esillä.
Mielelläni lukisin lisätietoja tästä asiasta paremmin tietäviltä!
USB-tikku on kyllä verraton kapistus autossa jonka soittojärjestelmä osaa lukea monen gigatavun tikun eikä enää CD-soitinta varusteena. Ennen vanhaan autostereossa oli irrotettava ohjauspaneeli joka laitettiin taskuun autosta poistuessa ettei rosmot vie, ja välillä oli peräloosterissa tai penkin alla monen CD:n boksi josta sai stereoiden nappuloden avulla valita soitettavan levy. Minulla oli aurinkolipan päälle kuminauhalla kiinnitetty kankainen CD-levy pidike, ne levyt oli itsepoltettuja varakappaleita ettei rosmo vie aitoja…….
En ole käyttänyt Spotifytä tms.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu on alun perin tekninen ja niin edelleen. Mielenkiintoista on aiheena tietokoneella olevan datan tallennus ja säilytys. Ja että sitä voi edelleen lukea ja nähdä vuosien päästä.
Mutta en tiedä onko muilla musiikin harrastajilla sama kuin minulla. En tunne uusia artisteja lainkaan, vaan tunnen edelleen ne artistit, joilla on joko vinyylilevyjä tai CD-levyjä julkaistuna. Nuo tallenteet ovat konkreettisempia ja ne ovat esineitä sen sijaan että olisivat vain dataa.
Ilmoita asiaton viesti
”Keskustelu on alun perin tekninen ja niin edelleen. Mielenkiintoista on aiheena tietokoneella olevan datan tallennus ja säilytys. Ja että sitä voi edelleen lukea ja nähdä vuosien päästä.”
Säilyvyys perustuu kopiointiin.
Kaikki millä on vähänkään merkitystä on kopioina useassa paikkassa.
Kopioimalla ja siirtämällä uudempiin muotoihin huolehditaan myös siitä, että ne saa avattua. Helpommin ne standardoidut tiedostomuodot saa auki kuin omituiset laiteformaatit joiden valmistus lopetettu.
Ilmoita asiaton viesti