Oppimisen ilo takaisin kouluihin

Koulun ruokasalin kuvitusta Meritorin koulussa Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Nyt hyppäys suomalaiseen mystiikkaan.

Hyppään suomalaiseen mystiikkaan, kieleen, alussa oli sana. Tämä ei pidä täysin paikkansa – tässä mystiikkaosuus. Alussa ihan ei sanakaan, vaan tavu. Suomen kielellä maailma on luotu, ihmisille suotu. Olin onnellinen kansakoululainen aikoinaan, kun opin lukemaan ja tavaamaan. Minä en myöhemminkään ole ajatellut tavaamista muuna kuin tavaamisena. Tavaamisen avulla suomen kieltä oppii lukemaan. Tavaamisen avulla suomen kieltä oppii.

Tämä mystiikka ei ehkä ole täysin välittynyt nykyisille opettajille, mutta uskon, että vielä Topeliuksen oppikirjojen lukijoilla sitä on ollut.

Koko alakoulu, alaluokat, pitäisi mielestäni rauhoittaa oppimiseen vaan.

Nykyään lehdistö ja opettajakunta synkistelee, kun lapset eivät osaa lukea vielä yläluokillakaan.

Mistä tämä johtuu – siis synkistelykö? Siis oppimattomuus.

Kiireestä.

Suomeen rantautui kiireessä kiirettä, jonka nimi on kvartaalitalous.

Kvartaalitalous tunkeutui kaikkialle, kaikille toimialoille, kouluun ja jopa lastentarhoihinkin.

Kvartaalitalous tuotti paljon työtä.

Piti standardisoida, jotta työt voitiin virtaviivaistaa ja siten lisätä tehokkuutta.

Tämä tapahtui kouluissakin.

Lasten ilmeissä on hämmennystä, opettajien puheissa pettymystä. Ei olla osattu tarpeeksi, mikään ei ole riittänyt, ei riitä. Tulokset on huonoja.

Nykyään käytetään sanaa avata  moneen. Voitaisiin sanoa kuten ennenkin, että tarkastellaanpa tätä lähemmin.

Koulun tarkoitus on, että lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Samalla koululaisilla on turvalliset olosuhteet kouluissaan, kun vanhemmat käyvät töissä tai hoitavat omia asioitaan.

On alettu tässä samaan aikaan mitata kaikkea.

Usein mitataan tehokkuutta rahalla. Tämä sopii hyvin pahikselle, jonka nimi on kvartaalitalous.

Pahis voi syyttää kaikkia tehottomuudesta, kun rahapinot ei kasva.

Koululle kuitenkin budjetoidaan rahaa ja koulu saa aikaa, opettajat saavat työpaikat, koulurakennukset on sijoitettu asuma-alueille. Koulua ei pidä koskea rahalla mittaaminen eikä taloudellinen tehokkuus.

Ehkä tavaaminen ja ehkä kaunokirjoitus on näyttäytynyt kvartaalitalouden ja standardien valossa tehottomalta ja turhalta. Joten siinä on oikaistu, ei tavata enää, ei kaunokirjoiteta, vaan mennään opetussuunnitelman tahtiin tehokkaasti. Arvelen, että vuosien ja vuosikymmenten myötä opetussuunnitelmia on koulun ylähierarkioissa tehostettu edelleen, joka vuosi tiiviimmäksi tai muulla ajatuksella tehokkaammaksi. Opettajat yrittävät pitää koulun ohjelman opetussuunnitelmien mukaisena.

Alaluokkien opetus pitäisi kokonaan rauhoittaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppimiselle. Muita aineita on lähes turhaa opettaa, jos näissä edellä mainituissa aineissa ei itsenäisty oppilaana.

Kiire pois kouluista, ylimääräiset kansainväliset mittaukset (PISA) pois koulusta. Eri maiden oppilaat eivät edes kulttuurinsa puolesta ole yhteismitalliset, joten on silkkaa kidutusta mitata kaikkia samoilla mittareilla. Rehellisyys puuttuu. Eri maiden kulttuureissa ei tulokset tuota juuri mitään tulosta oppilaiden osaamisen osalta, vaan ne tuottavat kansainvälistä meriittiä mittaajille ja sitä myöten ”voittajille”. Sillä aikaa suomalaisissa kouluissa on alettu yhä enemmän puhua siitä, että oppilaat eivät osaa lukea.

Palauttaisin kouluille opettajan työkaluiksi numeroarvioinnin tueksi Gaussin käyrän. Tämä on fatalistinen luokitelma siitä, että kaikki ihmiset eivät ole lahjakkuudeltaan samanlaisia, eivätkä vaikka on ikäluokat ikäluokkansa mukaisia täysin. Koululaisten ja vanhempien pitää saada rehellinen tieto osaamisen tasosta.

Vielä tärkeämpää kouluissa on (ei mikään oikeasti rehellisyyttä tärkeämpää ole) ilo, oppimisen ilo. Sitä koulun ja vanhempien pitää suoda lapsille, oppilaille. Koulun piirissä olevat aikuiset ovat puskurina ja muurina suojaamassa lapsia aikuisten maailmalta ja muulta yhteiskunnalta näiden kasvun aikana. Aikuisten asiana on pitää ilo oppia lasten oikeutena.

Jokainen oppii lukemaan suomeksi tavaamalla.

Jokainen oppii kirjoittamaan kaunokirjoituksella.

Jokainen oppii laskemaan, kun ensin oppii yksinkertaisten esimerkkien mukaan laskemaan.

8.3.2024 Tarja Kaltiomaa

 

Edellinen kirjoitukseni Puheenvuorossa: Tekoälyn vastauksia taiteilijoitten asemasta Suomessa | Uusi Suomi Puheenvuoro

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu