Rahaa eri aikoina

Länsimetron aita kuin talouskäyränä osoittamassa kokonaistalouden kasvua.

Joskus luolamiesten aikaan mies käveli rannalla, hiekkaosuudella, joka tuohon aikaan oli vain kapea kaistale ja poimi ajatuksissaan käteensä sileän pyöreän kiven, jossa oli kauniita värejä, vihreää, vaaleanpunaista ja sinistä. Hän jatkoi kävelyään ja saapui majalleen, joka nojasi rannan töyrääseen. Vaihdantataloudessa tuollainen erikoinen kivi voisi olla arvokas, sillä voisi saada itselleen juurien kerääjiltä koko syksyn juurakset. Rahaa ei vielä ollut keksitty, mutta tämä kivi voi edustaa tässä jutussa alkurahaa. Tuo alkuraha oli puhtaasti luonnon tuottama ja sille vasta aavisteltiin käyttöä ja merkitystä.

Vaihdantatalouden aikaan ihmisiä oli siellä täällä heimoina ja kylinä. Eri heimojen ihmiset kohtasivat toisiaan harvoin ja ihmiset saattoivat olla hyvinkin hermostuneita näissä kohtaamisissa. Yhteistä puhuttua kieltä ei ollut, toisen ihmisen mielenliikkeitä tulkittiin tämän käytöksestä ja eleistä. Ihmiset saattoivat oppia, että kohtaamisessa toiselle annettu pieni lahja liennytti pelkoa ja teki tilanteesta helpomman. Alkoi yleistyä sellaisten pienten luonnon tuottamien esineiden keruu, joista kohtaamistilanteissa saattoi olla hyötyä. Sittemmin, kuten tiedämme historiaa ja muinaisajoista kertovien romaanien lukijoina, ihmiset alkoivat tuottaa sepän työnä tärkeitä vaihtoesineitä, ja tuosta sitten alkoi tuntemamme rahan historia.

Rahassa on siis sisäsyntyisesti ominaisuus lieventää ihmisen kohtaamisia. Kun kaksi ihmistä kohtaa, he tiedostaen tai tiedostamattaan käyvän keskinäisen neuvottelun. Kun vaihdantataloudessa kaksi suurretta, esinettä tai palvelua, eivät ole pidetty täysin samanarvoisina keskenään, kuvioon on tullut raha helpottamaan esineen tai palvelun vaihdantaa. Nykyään tunnemme nämä asiat kaupankäyntinä ja toisaalta palvelujen tuottamisena ja käyttämisenä.

Heimotalouksien aikaan kylät olivat yleensä yhden suuremman talouden kyliä, jossa ihmiset saivat elantonsa osallistumalla talon töihin. Historiallisesti säännöllinen tulo, palkkatulo, on vasta ajallisesti noin minuutin ajan kestänyt. Säännöllinen palkkatulo ja sittemmin myös eläketulo ovat meidän ihmisten maailmassa uusia asioita, joita on hyvinkin tottuneesti alettu käyttää itsestään selvyyksinä ja saavutettuna etuna ja asiana. Eräässä suomalaisessa dokumenttityyppisessä elokuvassa aiheesta oli tuotettu elokuvakohtaus, jossa nainen, joka oli aiemmin ollut täysin tuloton ja siten riippuvainen osallisuudestaan talon töihin, ensimmäisiä palkkoja nauttiessaan alkoi heti moittia palkan suuruutta.

Raha on kiinnostanut minua elämässäni myös siten, että jo heti päästyäni ylioppilaaksi, hain töihin Kansallis-Osake-Pankkiin. Työskentelin pankissa muutamia vuosia ja siten olin hyvin läheisessä tekemisissä rahan kanssa. Tuohon aikaan – mikä oli huippuhyvää ja huippuhienoa – palkka maksettiin tilille ja tiliä vastaan työntekijöillä oli shekkivihko. Palkka ei ainakaan aluksi ollut suuren suuri, mutta riitti elämiseen ja menoihin mainiosti. Kaupan kassalla oli jonoa tai ei, siinä kirjoitettiin shekkiin summa ja allekirjoitettiin se, kiireestä ei mitään tietoa. Shekkivihko sisälsi kirjanpitolehtiä, joihin merkittiin summa, jolle shekki oli kirjoitettu sekä myös kenelle se oli osoitettu. Kuukauden mittaan alkuperäinen palkkasaldo hupeni, mutta tilipäivänä sai lisätä palkan summan loppusaldoon ja niin oli taas shekkivihkon käyttäjä iloinen.

Jossakin aiemmassa kirjoituksessani vertasin kolikko- ja setelirahaa absoluuttiseen rahaan ja digitaalista rahaa suhteelliseen rahaan. Nykyaika on avaamassa uusia rahoitusalan mahdollisuuksia, joissa rahan suhteen voidaan olla joustavampia ja jopa inhimillisempiä kuin länsitalouden tähän mennessä on voitu olla. Jo nykyään verrattuna noin kaksikymmentä vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen rahoitusmarkkinat ovat paljonkin monipuolisemmat kuin ennen, mutta lainsäädännön ohjauksella rahoitusmarkkinoita ei kannata irrottaa perinteisten pankkien ja keskuspankkien hallinnasta.

Nykyinen länsimainen talous, taloudet, kansantaloudet, liike- ja yrityselämä, toimii ja pyörii rahan avulla. Rahoitusmarkkinat kannattaa pitää vakaina.

Olen monissa aiemmissa kirjoituksissani kertonut huomioistani rahoituksen alalta. Olin havainnoivani, että ihmisten melkoisesti lisääntyneeseen toiminnallisuuteen ja työntekemiseen nähden rahaa on ollut liian vähän liikkeellä tuottamassa sitä joustavuutta, josta tämän kirjoituksen alussa puhuttiin ihmisten kohtaamisten liennyttäjänä. Ihmiset ovat kireitä ja jopa vihaisia, jos heillä on liian vähän rahaa. Ihmisten jo vaihdantataloudesta tuttu liennyttäjä raha, on sisäsyntyisesti tärkeä tekijä elämässä. Ihmisten suhtautuminen rahaan vaihtelee. Moni yrittää tehdä parhaansa ja kaikkensa hienostuneesti rahasta puhumattakaan ja moni vaatii kaikista palveluksistaan tunnollisesti maksettavan. Tietokoneiden myötä luulisi tulevaisuutta kohden mennessämme rahavaihdannan edelleen kehittyvän nykyisestään ja jo nykyisellään siinä on paljon kehittyneitä muotoja, uusia muotoja.

Seurasin rahoituskeskustelua ja siitä tuotettuja uutisia. Mielestäni on kummallista, että esimerkiksi Euroopan rahoituskriisien sanottiin usein johtuvan siitä, että pankkien vakavaraisuus oli kärsinyt ja että pankeissa ei olisi ollut tarpeeksi rahaa yritysten ja ihmisten tarpeisiin. Taustalla lienee erilaiset pääomien liikkeet ja pääomittumisen vaihtelut. Rahaa sanottiin vietävän myös rahoitukseen erikoistuneisiin maihin erilleen Euroopan alueen rahakierrosta. Tässä ikäisteni ihmisten silmien alla on tapahtunut rahamaailmassa suuria mullistuksia ja liikkeitä. Jo palkanmaksun yleistyminen on tuottanut niin sanottuja rahoituspumppuja, jotka pakottavat rahaa liikkeelle. Muita rahoituspumppuja ovat eläkelaitokset, tavaratuotanto, kulutus, palvelujen kehittyminen jne. Tätä kaikkea pyörittämään tarvitaan sitä ainesta, joka pitää pumput käynnissä, nimittäin rahaa.

Mikään muu elinaikanani ei ole tuottanut ihmisen puheisiin ja uutisiin niin paljon ihmisarvostusta kuin nykyinen koronakriisi. Todistetusti mielestäni ihmiset pitävät nykyään ihmistä arvokkaana olentona. Nykyaikaisessa taloudenpidossa tarvitaan rahaa, joten rahoitusjärjestelmien, joita nykyään pitkälti ohjataan tietokoneiden avulla, pitää siis kehittyä tuottamaan jokaiselle rahaa. Tässä asiassa vielä tällä kirjoitushetkellä kompastellaan vanhoissa asenteissa.

Vanhojen kylien keskiössä sijainneet kartanot ja linnat ovat eläneet usein niin sanottua tyhjenevän arkun rahataloutta. Linnaan usein saattoi muuttaa rikastunut mies, jolla oli omaisuutta jopa kokonainen arkullinen rahaa. Mies kosi naista, he saivat yhteisiä perillisiä ja sukulaisia, arkun sisältö alkoi huveta. Kun arkun pohja alkoi näkyä, mies oli jo melko vanha sen ajan elämänpituuden mukaan, eikä hän enää jaksanut täyttää talouden rahavaroja arkkuunsa. Mies kuoli, linnan väki jäi jäljellä olevien lanttien varaan ja heidän keskinäinen rakkautensa ja elämäntaitonsa näyttivät kuinka kauan linnan väen elämä siinä ”ylellisyydessä” jatkui. Tavallisesti perikunta sai kokea vararikon velkojineen, jotka tuohon aikaan eivät olleet tavallisesti kovin hienovaraisia. Väki sai lähteä (parhaassa tapauksessa).

Tuon ajan talouteen, joka tavallaan vaikuttaa myös meidän ajassamme taustalla (kirjoitan vuoden 2021 alussa), vaikutti talousasiana myös niin sanottu kiertävä säkki. Joku rikastui, käytti rahansa, rahat loppuivat. Sitten samalla joku toinen rikastui. Ihmiskohtalot ovat rikkaiden ihmisten parissa olleet usein nopeita nousuja ja liukumalaskuja. Kiertävä säkki ja hupeneva säkki. Tavallaan kaikki liikenevä raha keskittyi ja valui sitten toiseen paikkaan, toiselle omistajalle, kuin juoksuhiekka. Ihmisten suosio siltä ja tältä ajalta on samanlaista kuin tenniskatsomon suosio: se kääntyilee siihen suuntaan, mihin raha juoksee.

Vastuu, meillä ihmisillä on vastuu toisistamme.

Moni asia nykyään on paljon paremmin kuin koskaan aiemmin. Ihmiset ovat kuitenkin niin työteliäitä ja työnteossa ja kiireessä usein jää huomaamatta jopa vallitseva hyvinvointi. Rahan liikkeitä pidetään mystisinä ihmisille laskevina osoituksina samaan tapaan kuin sääilmiöitä. Niihin ei voi vaikuttaa ja jossakin pilven päällä lienee istuu joko Soros, joka sormellaan osoittelee rahalle kulkuja ja ihmisille suosioita, jolloin rahakin sinne kulkee, ja säätä tietenkin säädetään myös tv:n uutisissa.

Julkinen tiedotus, elokuvat, televisiosarjat ja monenmoiset kirjat antavat maailmaa seuraaville ihmisille sen käsityksen rahasta ja rahan liikkeistä, joka on vallitseva käsitys. Televisio saattaa kertoa ja antaa näkemyksen, että rikollisuus tuottaa rahaa ihmisille. Tämä on todellakin totta. Länsitaloudet ovat kehittyneet vahvojen rikollisperheiden usein kovakouraisessa ohjauksessa. Kuitenkin samaan aikaan silmiemme alla on kehittynyt myös ihmiselämää vakauttavaa lainsäädäntöä, jonka mukaan kaikkia pitää kohdella hyvin ihmisinä.

Moraali ja moraaliteetti, moraalin vaatimus, pitää ajattelevan ihmisen ihmisenä sentään. Yhteiskunnallinen moraalikeskustelu on silloin hyvällä tasolla, kun yhteiskunnan moraliteetti pysyy hyvänä. Moraliteetti on näkemys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Yhteiskunnan toimielinten vastuulla on huolehtia hyvästä moraliteetista.

Rahalla on hyvää vaikutusta ihmisten elämään ja länsitalouden kaltaisessa markkinamaailmassa se on välttämättömyys jo nykyään. Rahalla on myös turmelevaa vaikutusta ja jos rahaa syydetään vääränlaisiin kohteisiin, tapahtuu mädännäisyyttä. Ihmiselämä menee pilalle.

Muistaakseni kirjoitin jossakin aiemmassa kirjoituksessani maan sisäisestä rahoitusbalanssista, jota maan sisäisen rahan kierron ja niin sanotun syömärahan osalta pitäisi voida pitää yllä ja voimassa. Jos alueelta lähtee rahaa, raha pitäisi voida alueen sisäisenä kiertorahan kompensoida huolimatta ja huomioon ottaen maan tuottavuudesta tavaramarkkinoiden tai muun tuottavuuden suhteen, muun muassa viennin suhteen. Tämä ehkä on uutta tai vanhaa ajattelua, mutta kansantalouden suhteen tuntosarvien kuuluu olla herkät. Tuottavuuden, yrittäjyyden motivaatiota ei pidä alentaa kuitenkaan. Ruuan tuottaminen tai tuonti ovat välttämättömyyksiä, moni muukin talousasia nykytaloudessa ovat niin ikään välttämättömyyksiä, rahan arvon vaihtelut vaarallisia talousasioita. Talous- ja rahoitussektorilla nykyaikaisen talouden ohjaamisessa on otettava huomioon monia asioita ja kansainvälisyys, globaalitalous keinahtelee mittareiden kiikkulaudoilla. Ihminen on arvokas, ihmiselämä on arvokas. Sitä pitää kunnioittaa myös pitämällä maan talous ja rahoitustalous kunnollisena.

Maanpäälliseen elämään on tuotettu välttämättömyys myös kansainväliseen kaupantekoon. Eri puolilla maapalloa on erilaisia luonnonvaroja, joita eri maissa tarvitaan. Yksi tällainen välttämätön hyödyke on vanhastaan suola. Suola on todennäköisesti vanhin välttämätön kauppatavara, joka on saanut ihmiset liikkeelle ja siten myös rahatalouden kehittymään ja kehittyväksi.

Euroopan maat kunnioittavat ja noudattavat kristillistä elämäntapaa uskontonaan. Uskonto on meille nykyihmisille esivanhempiemme meille tuottama lahja. Kristillisyyden perusperiaatteita ovat lähimmäisenrakkaus ja yksiavioisuus. Nämä ovat ne kulmakivet, jotka ovat tuottaneet länsitalouden ja nykyisen taloudellisen hyvinvoinnin. Taloudellinen hyvinvointi mahdollistaa myös hyvän elämänlaadun ja elämänlaadullisen hyvinvoinnin.

4.2.2021 Tarja Kaltiomaa

 

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu