Rahoituksen vuosisata
Olen useissa blogi- ja ajankohtaiskirjoituksissani kirjoittanut länsimaisesta taloudesta ja kansantalouksista. Sanonnalla ”Kun on kaikkea, mutta rahaa puuttuu, pitää keskittyä rahoituksen kehittämiseen” tarkoitan, että vaikka näyttää muulta ja epätodennäköiseltä, myös talous ja rahoitus ovat ihmisten toimialoja. Rahoituksen osalta näyttää siltä, että kaikki tulee ylhäältä annettuna ja että tavallisen ihmisen osa on vai nöyränä hattu kourassa odottaa nimettömän pankinjohtajan armoa osalleen. Tämä on ruohonjuuritason näkemys ja osa ihmisen todellisuutta. Pääomat näyttävät karkaavan jonnekin gaymansaarille, ihmisten tavoittamattomiin eivätkä poliitikkommekaan pääse niihin käsiksi.
Omissa ajallisissa mietteissäni 1800-luku on perheen ja suvun vuosisata, jolloin ihmiset opettelivat talouden ja perheen osalta luottamaan toisiinsa ja kehittämään hyvinvointia ihmisinä. 1900-vuosisataa on selvästi liikenteen kehittymisen vuosisata. Ehdotan 2000-vuosisataa rahoituksen kehittämisen vuosisadaksi.
En malta olla luonnehtimatta myös 1600- ja 1700-vuosisatoja. 1600- ja 1700-vuosisadat ovat olleet tieteen ja taiteen vuosisatoja, kun 1500-luvulla oli tiedettä pohjustettu tähtitieteessä (Galileo Galilei). Yhä edelleen nautimme tuolloin tehdyistä perustavaa laatua olevista tieteellisistä saavutuksista, ja ne ovat osa elämäämme meidän tarvitsematta erikseen niitä ajatella. Tieteellisistä saavutuksista on vähitellen tullut osa todellisuuskuvaamme. 1700-luvun taide, koriste-esineet, muoti ja sisustuselementit ovat kaihoisaa mennyttä aikaa, jota voimme edelleen ihailla sen rönsyilevän elämänilon vuoksi, mitä se ilmentää. 1800-luku toi vakavamman suhtautumisen perheeseen ja sukuun voimakkaasti kehittyvän talouden ja teollisuuden myötä.
Olen usein fiilistellyt kiertämällä suuria tavarataloja, kauppahalleja, kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia nauttimalla tavaramääristä, joita niiden myyntipöydillä on. Joskus lompakossa on ollut rahaa ja joskus kukkarossa vain muutama kolikko, mutta tavallisesti olen voinut tyydyttää ostohalujani hankkimalla jotakin tarpeellista niillä varoilla, joita on ollut käytettävissä. Naisen sisällä asuu pieni ostoksista nauttiva shoppailija, joka saavuttaa tyytyväisyyttä aina uudelleen näillä markkinatoreillamme. Tavarankierto ja rahan kierto ovat ne verisuonet, jotka pitävät länsimaisen markkinatalouden elossa ja liikkeessä.
Vertaan yhteiskunnassa liikkuvaa rahaa joskus ihmisen verenkiertoon, joskus kukkapenkin kasteluun. Markkinat pysyvät elossa, kun raha kiertää.
Ihmisen verenkiertoon verrattaessa huomataan, että jos verta on ihmisessä liian vähän tai se hupenee, ihminen voi huonosti ja jopa kuolee. Emme saa antaa talousmarkkinoille enää käydä niin. Seuraukset olisivat tuhoisat. Siksi on parempi, että pidämme toisen vertauksen mukaisesti kukkapenkkimme sopivasti kasteltuna, jolloin talous kukoistaa ja myös kukkaset. Yhteiskuntaa pitää rahoittaa sopivasti ihmisten toiminnallisuuden mukaan, jotta ihmiset jaksavat sekä ponnistella elämässään että myös viihtyä siinä. Liika kukkapenkin kastelu ei ole hyväksi kukille, eikä liika rahoitus ole hyväksi taloudelle. Voisimme ottaa haasteeksemme rahoituksen vuosisatana 2000 rahoituksen kehittämisen niin, että jokaisella kansalaisella on tulonsa, jokaisella on jotakin ja myös visionäärien ja pääomien omistajien elämä olisi hyväksyttyä. Tätä asiaa olen aiemmin käsitellyt kirjoituksissa Kerrostuneet markkinat.
Tätä kirjoitusta en olisi voinut kirjoittaa 1800-luvulla, koska ei ollut näille ajatuksille vastaanottajia. Nykyajan suomalaiset ovat kouluttautuneet ja ovat lukeneistoa. Näitä ajatuksia on mahdollista haudutella ja tunnustella. Kansantaloudet ovat toisistaan riippuvaisia. Sen vuoksi politiikassa ja diplomatiassa taloutta koskevia uusia tuulia pitää tuumailla kansainvälisissä yhteyksissä. Raha-käsitettä ei kannata pilata toimimalla holtittomasti. Talouden suhteen on olemassa lainalaisuuksia, joita pitää kunnioittaa. Kunnioitus on ihmiselämän hyväksi.
Kalevalan päivänä 28.2.2020 Tarja Kaltiomaa
(Kirjoitus on myös Vapaavuoro-puolella)
Lisäys 16.12.2020:
Talouden nousu- ja laskusuhdanteet eivät muuta ihmisen tarvetta asua ja syödä ruokaa. Siksi tarvitaan rahoitusjärjestelmiä paikkaamaan ihmisen taloutta nykyaikana sentään jo, kun rahoitusjärjestelmien tekninen toiminta on ratkaistu tietokoneiden avulla. Ihmisten talouden avustaminen rahoitusjärjestelmien avulla on mahdollistunut tietokoneiden avulla. Raha ei ole enää pelkästään absoluuttista rahaa (setelit, kolikot) vaan digirahana myös suhteellista rahaa. Kristillinen oppi tukea lähimmäistä myös silloin, kun näiden talous on heikolla kantimilla voi ulottaa uuteen talousmalliin, jossa rahoitetaan myös yksityisihmisiä ja yksityistalouksia. Ihmiset ovat arvokkaita myös rahoituskohteina, ei pelkästään velallisina, kuten nykyään enimmäkseen ajatellaan taloudessa.
Tarja Kaltiomaa
Talous: Kestävän kehityksen talousbarometri: Talous: Kestävän kehityksen talousbarometri | Uusi Suomi Puheenvuoro
Talouden nousu- ja laskusuhdanteet eivät muuta ihmisen tarvetta asua ja syödä ruokaa. Siksi tarvitaan rahoitusjärjestelmiä paikkaamaan ihmisen taloutta nykyaikana sentään jo, kun rahoitusjärjestelmien tekninen toiminta on ratkaistu tietokoneiden avulla. Ihmisten talouden avustaminen rahoitusjärjestelmien avulla on mahdollistunut tietokoneiden avulla. Raha ei ole enää pelkästään absoluuttista rahaa (setelit, kolikot) vaan digirahana myös suhteellista rahaa. Kristillinen oppi tukea lähimmäistä myös silloin, kun näiden talous on heikolla kantimilla voi ulottaa uuteen talousmalliin, jossa rahoitetaan myös yksityisihmisiä ja yksityistalouksia. Ihmiset ovat arvokkaita myös rahoituskohteina, ei pelkästään velallisina, kuten nykyään enimmäkseen ajatellaan taloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni on, että tällainen erimaailmallisuus, joka koskee taloutta, ja sen liittymän mahdollisuutta eri ihmisiä koskien, … olisi hyvin vaikea rakentaa tietoisesti.
Tähän ei olla oikein kyetty näin kattavasti, tosin ajanvaihe tällaisenakin, voi olla jonkin verran, joskin siivu ihmisen historiassa.
Tuo laittaa ihmettelemään, mikä on kokonaisuus.
Oletukseni on, että järjestelmä ei poikkea tavan diktatuureista, mutta eriarvoistavassa mielessä on niitäkin tehokkaampi.
Vaikea käsittää sitä, minkä perinteen varassa elämme. Jakoa syntynyt, ja sen jälkeen mahdollisuus viedä kulku tähän, jossa nyt olemme. Kaikki tuntuvat olevan isosti ottaen muuten, kuin kyseenalaisesti.
Kyse ei ole vain rahasta, ja toimeentulosta sen kautta.
Vaikka Suomi ei tässä olisi paras esimerkki, globaalitilanteessa Suomi ei voi poiketa muusta, pitkiä vaiheita.
Islannin pankkimaailma oli koettelemuksilla, mutta lokaalisuus voitti. Ei onnistu helposti, isommissa sidoksellisuuksissa. Siinä viimein varmaan pohja näille.
Sidonnallisuuksien kasvaessa laajemmalle, muuttuu ihmiset massaksi, ts tapahtuu de-humanisointia. Kyse on patologiasta, jota monissa yhteyksissä liitetään ihmisiin.
Se mitä emme lähimmille sallisi, mikäli tottumusta ongelmasuhteisiin ei olisi… sitä emme voi väistää, kun toimija on kaukaisempi.
Uskontojen perusta on tuossa kaukaistuksessa, tosin voi olla hyvä, tai huono. Substanssia ajatellen, uskonnot voivat olla enemmän, tosin ei takeita tästä.
Mitäpäs näistä tämän enempää ihmettelemään.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymykseen Mikä on kokonaisuus, vastaan että olen kirjannut tämän maailmatyypin luonnehdinnan ja selityksen kirjaani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022, Ellibs e-kirjoina 2022) . Kansantaloudet esim. Euroopassa ovat kehittyneet hyvin ja niiden talous on paisunut, siinä ollen jo liikenne, tietokoneet, kehittynyt infrastruktuuri. Ihmiset tarvitsevat rahaa siinä elääkseen. Kunnollinen elämäntapa tuottaa yhteiskuntarauhaa ja toiveikkuus elämän jatkumisesta tuottaa myös rauhaa ja elämäniloa ihmisille. Rahattomuus on suurempi vaara rikollisuuteen kuin se, että ihmisillä on rahaa elääkseen.
Ilmoita asiaton viesti
Rahaliittymät ovat … mitä ne ovat eri ihmisille, jos raha on tarpeellisen hankintaan välttämätöntä.
Näissä on tapahtunut siirtymiä, joihin ei olisi tullut mennä.
Arvelu on yleisluontoinen, ja vaikea kuvata sitä polkua, jonka päässä olemme.
Kyse ei toisaalta ole vain yksilöiden mahdollisuuksista toimittaa tarvittavia, ja olla osa sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tällä hetkellä rahoituksessa on kysymys siitä, että rahoitustoimiala on jälkeenjäänyt muusta yhteiskuntakehityksestä. Vaikka teknisesti rahoitusalan kehittäminen on jo mahdollista, siihen ei vielä ole osattu investoida tarpeeksi ideoita ja resursseja. Tämä ei ole liian myöhäistä kuitenkaan. Kun ihmiset saavat ideoista kiinni, he voivat toimia asiassa hyvinkin nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on ihmisten päätöksistä. Erilaisia malleja on käyty vaikka kuinka, mutta kallistumat tiettyinä, eivät ole noista vaihtuneet.
Enemmän on saatu aikaan lähinnä kiihdytystä kohden sitä, mikä nyt ilmenee.
Ei ole vaikea skenaroida taakse päin tilannetta, jossa jotain kasataan, oli oravannahkoja, kirjallisuutta, patentteja, ammatti-ihmisiä, asemaa, robotteja…
Aina ovat nuo päätyneet viimein jakoon tavalla, jonka verkosto mahdollistaa.
Kuvio ei taida olla vaikea. Verkosto kun kasvoton (=epädemokratia/elitismi/…), tarkoittaa tätä, ja skitsoismi päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyäänkin kuten ennenkin rahoitustoimiala on näkymätön ja kasvoton, siinä ei mitään uutta. Mutta vaikka niinkin, se voisi olla riittävää ja innovatiivista toimintaa kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun voi käsitellä ihmisiä, ja ihmisille tarpeelliseksi tehtyjä kuin esineitä… lopputulokseksi ei voi odottaa sitä, että menee kovin hyvin.
Kone on kone, ja väline väline, ja sen mukaan jos ihmiset menee,… tilanne on sitä, että joku on koneen takana, ja muut ulompana.
Liikaa yhtenäisyyttä sen alla, mistä ihmiset ovat vahvasti riippuvaisia, ts yksipuolisia liittymiä samaan, joskin eri lailla.
Ilmoita asiaton viesti
Rahoitus on osa sitä järjestelyä, jossa rahalle laitetaan merkitystä, ja johon liitetään mahdollisuus hankkia tarvittavia.
Kyse on viimein hankittavista asioista, joita joka tapauksessa tarvitaan, tai sitten ei niin paljoa.
Ihmisellä on reviirit, ja liikkuvilla kansoillakin on ollut resursseja ympäristöstä, ja oikeastaan paremmin kuin pysyväreviirisillä, kun reviiriä kannatti vaihtaa ajoittain, tai jokseenkin jatkuvasti.
Ihmisen nykyiset reviirit ovat myös geopoliittisia, mutta entistä enemmän tarvittavia saadaan jo luodusta, joita aiemmin kertynyt, ja joita ei voida välttää.
Se reviirikokonaisuus mahdollistavana, ja myös ottavana, on hyvin monipuolinen paraikaisesti, ja tällä kentällä tapahtuu paljon. Kyse ei ole kuitenkaan ihan samalla tapaa selkeän havaittavasta, mitä on maantieteellisyys.
Tästä voi ajatella niin, että vaikka rajoja pidetään fyysisinä, niitä on merkitysellisenä myös muussa. Osalle elinolot eivät oikein ole se juttu, jos tämän sanoisi tilanteen pahimmassa muodossa.
Ilmoita asiaton viesti