Rahoitusjärjestelmät – pankit palveluksessa V

Pyykkinarukirjeitä elikkä blogikirjoituksia. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Olen huomannut omakohtaisesti, että pankit eivät oikeastaan ole palveluksessa – siis niille, joilla ei ole rahaa muutoin. Pankki ei tuota pankkina ihmiselle tämän legimiteettiä tuloihin, omaisuuteen, sijoittamiseen tai muuhun pankkiasiakkuuden tilanteisiin. Tuo legimiteetti ihmisen pitää ansaita muualla. Suomalainen yhteiskunta on työtätekevien kansalaisten yhteiskunta. Ihmiset näyttävät talouden puolesta jakautuvan yrittäjiin ja työssäkäyviin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vastaa koko kansalaiskirjon kuvaa – ei nykyään eikä ennenkään ole vastannut.

Tuo talouden ilmalaiva puksuttaa omaa tahtiaan eteenpäin kuitenkin. Ihmiset pyrkivät sen kyytiin kaikin keinoin.

Tuo talouden ilmalaiva – yrittäjät ja työtä tekevät ihmiset – on suomalaisen yhteiskunnan runko. Työtä tekevien ihmisten asema on turvattu perustuslaissa, nämä ovat valtion suojeluksessa. Hämäryyteen jää, kuka tuon perustuslain lupauksen on antanut. Kun suomalaista hallintojärjestelmää on aikoinaan noin sadan vuotta sitten alettu kehittämään, puhuttiin hallintojärjestelmässä vielä aatelistosta ja näiden parlamenttiedustuksesta. Kun esimerkiksi eduskunnan muodostumisessa sittemmin alkoi näkyä vahvasti lukumäärältään enemmistöjen tahtipuikkojen mahti, aatelisto ja talousylimystö on jäänyt pienemmälle äänelle yhteiskunnassamme. Yrittäjinä näitä ihmisiä varmasti edelleen on, mutta on luultavasti käynyt niin, että he toimivat oman varallisuutensa turvin ja ovat hieman vieroittautuneet valtaväestön tarvitsemasta yhteiskunnan tuesta. Toki äitiyspakkaus lienee edelleen kaikkien haettavissa ja toivottavasti se edelleen kelpaa kaikille äidiksi tuleville suomalaisena innovaationa.

Ihmisiä, jotka jäävät tuon talouden määritelmän ulkopuolelle on melko paljon, jossa talouden määritelmänä on yrittäjyys ja työssä käynti. Ja tuosta seuraava vakaa verotus.

Toinen oivallinen suomalainen ja luultavasti myös pohjoismainen innovaatio on rahoitusjärjestelmät. Olen tästä talousaiheesta kirjoittanut aiemmin mm. kirjoituksessa Yhteiskuntaa vakauttavat talousjärjestelmät. Tämäkin näyttää palvelevan parhaimmin ja enimmin nykyään työssä käyviä ihmisiä. Tärkein näistä on työeläkejärjestelmät. Muitakin rahoitusjärjestelmiä on – ja kun ihminen on rahoitusjärjestelmän piirissä ja asiakkaana – hän on myös oivallinen pankin asiakas ja silloin hänelle on pankki palveluksessa.

Mitä syytä ja tarvetta on sille, että olisi tuloja, vaikka ei ole palkkatyöntekijä? Nykyaikainen länsimainen yhteiskunta rakentuu sille, että jokaisella on tuloja. Näitä ei vielä ole hoksattu kaikille järjestää.

Olen aiemmissa kirjoituksissani kirjoittanut erilaisista rahaliikenteen perusteista, joista mainitsen mm. tyhjenevän arkun omistus ja kiertävän säkin talous. Nykyään vallitsee vielä kiertävän säkin talous ja varmasti edelleen myös tyhjenevän arkun yksityistalouksia on olemassa. Näissä on laillista rahaa, joka niiden omistajilta uudelleen ja uudelleen vääjäämättä hupenee pois kuin herkullinen juusto jääkaapissa hämärissä ja yön pimeydessä. Juusto on asukkaalle vastustamaton ja hän käy siitä murustelemassa tuon tuostakin ja ahaa – yhtäkkiä surku sentään – juustoa ei enää ole. Kerrostuneet markkinat -kirjoitussarjani kertoo siitä, miten sitten käy – hyvässä yhteiskunnassa. Jokaiselle jotakin, kun downsiftaa, niin jonkin turvaverkon yhteiskunta siis varmaankin tarjoaa. Vai tarjoaako?

Taiteilijan ideapussi -kirjoituksessa kerron nuorista, jotka alkavat ideaalisuutensa vauhdittamina taiteilijoiksi ja kirjailijoiksi jo nuorena. Miten työeläkejärjestelmä vastaa näiden nuorten elämänhaasteeseen nykyään?

Elämän pelikortit kirjoitus tuottaa idean, miten se voisi vastata. Rahoitusjärjestelmiä voidaan yhteiskunnassa kehittää vastaamaan kaikkien kansalaisten tarpeita.

Ei riitä, että on pankit palveluksessa, pitää myös kehittää edelleen rahoitustoimialaa.

Jokainen ihminen tarvitsee tulot ja elantonsa. En yhtään tarkoita vähätellä työssä käymistä tulon lähteenä, sille olkoon aina suomalaisessa retoriikassa ja parlamentaarisuudessa oma kunniapaikkansa – ja miksi ei olisi. Nykyaikainen työelämä on motivoivaa ja virkistävää, on työsuojelua, lomia, virkistyspäiviä jne. ja kaikesta työnantaja huolehtii. Työterveydestäkin.

Mutta yrittäjällä on riski.

Yrittäjäkin on ihminen. Ihminen joka riskillään vastaa kymmenen, sadan jopa tuhannen ihmisen edellä mainitusta hyvinvoinnista. Tai vain omastaan ja perheensä hyvinvoinnista. Vilkaisin verkossa olevaa Virallinen lehti– julkaisua tänään. Lehti palvelee yrittäjiä – he voivat tehdä konkurssihakemuksensa virallisesti nähtäväksi sen avulla. Tämä on sen riskin palkka yrittäjälle, jonka yhteiskuntamme tarjoaa. Lehden mainoslauseena vielä tänä aamuna oli, että tämän lehden sivuille ei kannata pyrkiä. Virallinen lehti on itselleni 1970-luvulla ollut kuulutus avioliittoon ja sittemmin myös perheemme nimiasiassa se on palvellut. Tärkeä lehti siis – se oli kadonnut verkon siimeksiin, mutta on oikeastaan helpommin luettavissa kuin aikoinaan vain paperisena ilmestyessään.

Meillä suomalaisilla on aarre hyppysissämme. Rahoitusala voi kehittää edelleen rahoitusjärjestelmiä ihmisten hyväksi ja siten voi toteutua yhteiskuntaturva kaikille suomalaisille. Lukija voi kommentillaan ja kysymyksillään täydentää tätä kirjoitusta, koska kirjoittajana en ehkä näe kaikkia pimeitä kulmia (vanhana autoilijana termi, jossa peilinäkyvyyden ulkopuolelle jää katvetta). Rahoitusjärjestelmiä ja pankkitoimintaa voidaan kehittää. Voidaan luoda uusia palveluja. Esimerkiksi yrittäjän ja lottovoittajan avuksi voisi olla uusia vakuutusluonteisia palveluja, joissa sijoittamalla rahoituslaitokseen, saa hyväkseen eläkeluontoisen tulon siitä lähtien. Digitaaliraha on tullut tullakseen ja tietokoneiden avulla digiraha voi joustaa paremmin kuin setelit, kolikot ja shekit kuluttajien ja ihmisten hyväksi. Ja myös rikkaiden ihmisten hyväksi. Aiemmin mainittu tyhjenevä arkku jättäisi sen omistajan puille paljaille, jos ei ole keinoa tuottaa rahasta tuloa jatkossakin. Kiertävällä säkillä voidaan luultavasti tuottaa suuria busineksia ja pilvenpiirtäjiä, mutta niidenkin omistajat jäävät kilpailuyhteiskunnassa ilman tuota säkkiä, kun se siirtyy toiselle omistajalle.

Perusajatus tässä kirjoituksessa on, että jokaiselle jotakin. Vähintään yhteiskuntatueksi kansalaispalkka. Se on teknisesti jo mahdollinen tuottaa. Meidän kuuluu tässä asiassa kohdistaa katseemme mainittuihin talousylimyksiin. Jospa he omasta maallisesta taivaastaan kurkottaisivat tänne työtätekevien kansalaisten ja yrittäjien puoleen ja auttaisivat hallintoamme luomaan näitä talouspalveluita ihmisille. Nimittäin olen omassakin elämässäni havainnut, että teen paljon työtä, josta en maksa veroa. En maksa veroa työstä, jota teen, koska siitä työstä ei ole tuloa. Ei ole kirjailijalla omaa palkanmaksajaa ja silti teen paljon työtä. Nimittäin työeläkkeen varassa. Ennen kirjailijan uraa olen ollut tavallisessa palkkatyössä 33 vuotta ja siten eläkekertymäni riittää vaatimattomaan elämiseen. Näinkö tahdomme neuvoa muillekin kirjailijoille ja taiteilijoille jatkossa? Mielestäni kaikkia hyödyttää enemmän rahoitusjärjestelmien kehittäminen ja kansalaispalkkajärjestelmä. Tekniset mahdollisuudet ovat jo olemassa. Minkälaisia ovat nykyään kansalaisasenteet näissä talouskysymyksissä?

28.5.2022 Tarja Kaltiomaa

 

Edellinen Pankit palveluksessa – blogisarjan juttu on

Konsultointi ja voitelu – pankit palveluksessa IV | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu