Ruoka, ravinto ja elintarviketeollisuus

Luonto näyttää taas runsautensa. Lämmin kesä on tuottanut satoaan – mutta tuottaako luonto satoa turhaan?

Kuulin naapuruston keskusteluissa, että kerrostalon pihan koristeomenapuut olisivat jotakin herkullista paratiisiomenalajiketta. Lajikkeesta saataisiin hyvää hilloa tai hilloketta, kun sato kerättäisiin talteen. Pihapuut tuottavat muutaman vuoden välein tavallista suuremman sadon. Omenapuut näyttävät toimivan Suomessa samaan tapaan näillä leveysasteilla. Kun sää on suosiollinen omenalle, satoa tulee liian tuntuisesti ja kaikkea satoa ei käytetä hyväksi.

Muutamia huomioita sadoista:

Runsas omenasato voitaisiin käyttää elintarviketeollisuudessa ja tuottaa säilöön ruokia. Näitä suomalaiset ostavat kuitenkin liian vähän, jotta toiminta olisi taloudellisesti kannattavaa. Omenoiden osalta pitäisi saada neuvoa jostakin muusta maasta, jossa omenoiden hyödyntäminen ruokana on kehittyneempää.

Omenasta voitaisiin tehdä ruokajuomaa. Kaikki sato varmaankin tulisi käytettyä paremmin hyväksi. Hyvästä ruokajuomasta voisi ehkä saada ajan mittaan myös vientituotteen.

Ruokajuomana omenasta tehdyt kuplivat ja muut juomat ovat terveellinen vaihtoehto ruokapöytään ja siinä saattaisi olla suuri markkinarako.

Internetistä löytyy koristeomenapuista tietoa: ” Voiko Koristeomenapuun omenoita syödä?

Koristeomenapuut eivät kasva kovin suuriksi ja kestävät ainakin eteläisimmässä Suomessa, jotkut jopa Oulun korkeudelle saakka. Hedelmien maku on niin kirpeä, että niitä ei voi syödä sellaisinaan. Niistä voi myös valmistaa herkullisia hyytelöitä, marmeladeja ja siirappeja.”

Omenasta on moneksi, kertoo myös Wikipedia: Omena – Wikipedia

Kirjassa Kansantalouden uudet mahdollisuudet pyrin erottamaan rahan tuotannon muusta tuotannosta. Rahaa maassamme voitaisiin tuottaa palkkojen ja muun tuotannon järjestämiseen, jotta luonnon tuottama sato voitaisiin hyödyntää paremmin kuin nykyään. Koristeomenapuiden sadon korjuuseen voitaisiin ehkä ottaa mallia oliivipuiden sadon korjuusta. Siinä puiden alle levitetään pressuja, ja siten sato saadaan käyttöön melko helposti.

Metsät ovat tuottaneet marjasadon, jonka poimimiseen saattaisi löytyä suomalaisia kerääjiä ulkomaisten lisäksi, kun heillekin järjestettäisiin kunnollisia poimintamatkoja, jotka olisivat tuottoisia järjestäjille ja poimijoille. Lähimetsiin tehtävät poimintamatkat saattaisivat paikkakunnilla tulla kysytyiksi, mutta suomalaiset ovat hieman hitaita syttymään uusiin ideoihin. Tätä ehkä kannattaisi kokeilla, kun ensin kunnolla lobataan. Yksinäinen ilmoitus paikkakunnan ilmoitustaululla – saisiko vielä ketään liikkeelle?

Rahaa ei voi syödä, mutta omena- ja marjahilloa voi!

Raha pitäisi siis voida muuttaa hilloksi tietyin toimenpitein.

Pihlajapuut näyttää käyttäytyvän samaan tapaan kuin omenapuut. Satoa tulee toisinaan runsaasti ja joinakin vuosina pihlaja ei kanna marjataakkaansa – tällä kansa tietää olevan yhteyttä lumitaakkaan. Joka tapauksessa runsaasta sadosta saa säilykettä – Sorbusta – väkevää viiniä, mikä olisi hieno suomalainen ryyppyvaihtoehto. Sorbukseen saa upotettua myös sokerin ylituotannon. Vuonna 2019 Iltalehti kertoi Sorbuksesta näin: Legendaarinen Sorbus palaa Alkoon kausimakuna (iltalehti.fi)

Luonto tuottaa myös lannoitetta. Heristelemme kultahippujen tuottajille hanhille nyrkkiä. Emme heristelisi, jos ottaisimme käyttöön nuokin kultahippuset ja tekisimme luxus-lannoitetta teollisuudessa ja siten saisimme paljon nostetta ihmisten ja luontoeläinten välisen riidan rauhoittajina. Samalla hyötyisimme maana imagon puolesta ja myös talouden hyväksi. Idea on löytänyt palstatilaa mielipidekirjoituksena Länsiväylä-lehdessä: Lukijalta: | Aletaan kerätä hanhien kikkareita | Pääkirjoitus & mielipide | Länsiväylä (lansivayla.fi)

Kakkakikkareet pitäisi voida muuttaa rahaksi ja hyväksi imagoksi joinenkin toimenpitein.

Nämä muutamat nostot ovat luonnon luonnollista kiertoa – runsas sato tulee vain joinakin säiden puolesta hyvinä vuosina, ei tasaisesti joka vuonna. Hyvien säilytysmenetelmien ansiosta tämä voisi toimia – kun raha elementtinä tasoittaa toimintaa. Kun sato on vähäisempää, rahoitusta tuotetaan niihin tarpeisiin, joita tuolloin on, rahoituksella tasoitetaan ihmisten vaivaa ja tuetaan tuottajien ja palkollisten elämää silloinkin.

Utopiaako?

19.8.2024 Tarja Kaltiomaa