Satelliittikaupungin puut, metsiköt ja metsät

Tämä kirjoitukseni on sarjassa ’Mä lehden luin’. Tällä kertaa luin Länsiväylä-lehden numero Keskiviikkona 18.9.2024 ja tarkemmin sanottuna Mielipide-osastoa. Viime vuosina lehtien lukijana ja median seuraajana on näyttänyt siltä, että Etelä-Suomen suuret kaupungit ovat unohtaneet olevansa Suomi-nimisen maan kaupunkeja vaan. Kaupungeille on alkanut tulla itsenäiskäytöstä kuin ne olisivat irtonainen yksikkö maassamme. Merkkejä tästä käytöksestä Helsingin kaupungin ruokaloihin tuotettu maitokielto, liharuokien vähentäminen ja niin sanotun vegaaniruuan suosiminen. Mainitsemassani Länsiväylä-lehdessä Mielipide-osastolla on lukija Minna Fagerlundin kirjoitus ”Espoo kaavoittamassa asukkaille tärkeitä lähimetsiä rakentamiseen”. Jutussa ilmenee, että kaupungin yleiskaavaluonnoksessa lähimetsiä vuoteen 2060 mennessä kaavoitetaan asutusrakentamiseen  lisääntyvässä määrin, koska väestön kasvuennusteena pidetään 100.000 asukasta lisää kaupunkiin.

Mielestäni näissä skenaarioissa ja monissa toteutuneissa elämäntapamuutoksissa jätetään koko Suomi huomioimatta. Suomessa on maatalous edelleen tärkeä laillinen elinkeino, vaikka tehostuneen maanviljelystoiminnan ja karjanpidon osittaisen automatisoinnin vuoksi maataloudessa ei enää ole niin paljon väkeä työssä kuin on ollut vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suomen väestö on voimakkaasti kaupungistunut, vaikka elämäntapatoive monilla olisi asua maaseutukaupungissa ja maalla ainakin osan vuotta.

Suomessa on onnistuttu erinomaisen hyvin väestön työllistämisessä. Onnistuminen perustuu oppivelvollisuuteen ja sitä myöten myös ammattikoulutuksesta korkeakouluihin ja hyviin maamme yliopistoihin. Väestön valmiudet osallistua työelämään on nykyään erinomaiset. Jopa niin hyvät, että koulutettujen ihmisten pääsy ulkomaille työhön on nykyään houkutteleva mahdollisuus.

Miksi emme suomalaisina suosisi ihmisten toivetta asua omassa kotimaassamme Suomessa ja silti osallistua jaksamisen, taitojen ja kunnianhimon mukaisesti myös työelämään. Koko Suomi asuttuna pitäisi olla maata johtavien poliitikkojen sydämenasia.

Onko tämä toive mahdollinen?

Voisivatko koulutetut suomalaiset tienata rahaa tarpeeksi Suomessa asuen?

Mielestäni saparaatiopyrkimyksiä pitää hillitä. Tämä nykyaikana onnistuu vain ja ainoastaan rahalla.

Kun Suomella on varaa kouluttaa väestöä korkeakouluihin ja tohtorintutkintoihin saakka, edes maalla asumisen mahdollistava rahoitus kuuluu olla mahdollinen järjestää.

Mahdollisuudet rahoitukseen ovat sormituntuman päässä.

Samaan aikaan, kun suomalaiset perinteiset rahoituskeinot vienti ja tuonti, puuteollisuus, sellun keittäminen, laivateollisuus jne. tuottavat maan perusbudjetin rahoitustäydennyksen verojen keruun lisäksi, meillä on noin vuodesta 1980-saakka ollut nousevana tuotantoalana tietotekniikka, tietoliikenne ja nykyään myös digitekniikka rahoitusalalla. Näitten avulla kaikki suomalaisten toiveet asua omassa maassa voidaan toteuttaa. Rahoitustoimialan ja tietoteknisten uusien ratkaisujen liitto ja kättä päälle -sopiminen ovat vasta alkuvaiheissaan, koska vaikuttaa siltä, että maan asioista tiedottava hallitus ja presidentti-instituutio ei näitä vielä tiedosta eikä ota huomioon edes tulevaisuusskenarioissaan. Koulutustarjonnan ja toteutuman hedelmät menevät nykyään paljolti ulkomaille, kun yhtä helposti voisimme käyttää Suomessa koulutetun työvoiman huippuosaamista koko maan ja koko kansan eduksi.

Maailmassa piiloenergiana vallitsee virtaukset, jotka ulottuvat sukupolvien yli. Aiemmin maatalouden piirissä rankasti työskennelleet maaseudun väestö ansaitsee jopa korvauspalveluna itselleen hyvityksen tietokoneitten ja niiden haltijoiden tuottamana kansalaispalkkana. Vuoroin vieraissa -sanonta tarkoittaa muuta kuin nykyajan atmosfäärissä parinvaihto-operaatiot. Vuoroin vieraissa -sanonta on maksaa velkansa niille, jotka aiemmin ovat auttaneet. Maassamme ei pitäisi enää luoda vastakkainasettelua maaseutu vastaan kaupunki, vaikka televisiossa tietenkin on asiasta hauska visailuohjelma. Valtakunnan suojeluksessa kuuluu olla koko väestö ja siten rahoituksellisesti koko maaseudun väestö.

Onko satelliittikaupunki Espoon tulevaisuusskenaario täyttää eteläinen kaupunki maalta muuttajille täysin realistinen? Onko se realistinen, jos ihmisten unelmia ja toiveita kuunnellaan ja kehitetään rahoitustoimialaa edelleen, niin että asuminen koko maan alueella olisi edelleen mahdollista ja kannattavaa?

Toiveita herättävää satelliittikaupunki Espoon kannalta tuottaa kompensaatiota koko maan hyväksi nähdään edelleen Länsiväylä-lehden jutussa ”Espoossa alkaa Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen koulutus”. Asiat etenevät, mutta toivottavasti asioiden etenemisessä palvellaan koko Suomea. Raha on välittäjäaines, jonka avulla haaveet ja unelmat on mahdollista muuttaa kestäväksi kehitykseksi ja pysyväksi omaisuudeksi.

Valitan, että olen julkaissut kirjani Kansantalouden uudet mahdollisuudet vain e-kirjana, koska vaikka suomalaiset ovat tietotekniikan käyttäjinä kansainvälisesti monella tavalla edelläkävijöitä, kirjojen lukeminen sähköisesti ei ole vielä tullut muotiin. Olenko itsepäinen kirjailija, kun en ole halunnut kirjojani luettavan äänikirjoiksi? Kyse on muustakin. Tärkeää tietokirjaa luettaessa on tärkeänä luetun ymmärtäminen, muistiinpanojen kirjoittaminen ja nopea palaaminen jo luettuun kohtaan. Tähän paras väline on tavallinen painettu kirja, mutta kirjailijana julkaisumahdollisuudet rahan puolesta ovat rajoitetut ja olen yltänyt kirjoittamaan ja julkaisemaan e-kirjoja. Toki painettuna löytyy pääteokseni Kristillinen filosofia, joka tuottaa perustan kaikelle tässäkin blogikirjoituksessa tuottamilleni visioille.

19.9.2024 Tarja Kaltiomaa

Ps. Aiempia tällä palstalla julkaistuja blogikirjoituksiani näkee kirjoittajan nimilinkistä jutun yhteydessä.

Pps. Länsiväylä-lehden artikkeleita löytyy lehden digiversiosta internetistä.

Lisää Hölmöläistarinoissa satelliittimaisemista: Tmi Tyhjäpaperi | Julkaisijat | Ellibs E-kirjakauppa