Seurakuntavaalit ovat lähestymässä

11Avasin espoolaisen ja pääkaupunkiseudun seurakuntalehden Kirkko & Kaupunki. Ensimmäisellä sivulla on monia mielenkiintoisia asioita, jotka houkuttelevat kirjoittamaan. Tähdennän, että en nyt kirjoitushetkellä ole vielä lukenut kuin ensimmäisen sivun, joka on heti kansilehden takana. Nyt kissa istuu lehden päällä ja nyt se hyppäsi pois. Kun luen tätä lehteä, ensimmäisenä luen lyhyet muiden seurakuntalaisten poiminnat eilen, tänään ja iänkaikkisesti. Eilen-kohdassa sanotaan, että rakkautta ja merilevää ei voi paeta – ne aina palaavat. Rakkaus on henkinen voimavara. Sen siivitykseen tarvitaan myös sivistys ja hyvät käytöstavat. Tänään-kohdassa sanotaan rakkauden olevan metafyysistä, joten tähän kommentoin samoin kuin Eilen-kohtaan. Iänkaikkisesti-kohta on monimutkaisempi. Ihmisiä on myös Raamatun ja Uuden Testamentin kirjoitusten aikaan ollut sekä myönteisesti että kielteisesti elämään ja elämän ilmiöihin suhtautuvia – aivan kuten nykyäänkin. Raamatussa on useita kohtia, joissa ihmisiä kehotetaan elämään kuin huoleton taivaan pikkulintu. Nykyaikana ihmiset voivat järkensä avulla huomata ja ymmärtää, että se ei ole ihmisen osa. Ihminen tarvitsee talot ja tavarat, joten tuo kohta ei ole ihmisiä kohtaan oikein.

Seuraavaksi lehden Kirkko & Kaupunki Espoo ja Kauniainen (numero 13, 8.9.2022) ensimmäiseltä sivulta luen kohdan, jossa on joku vaihtuva piirustus ja sen ohessa tekstiä. Koska seurakuntalaiset eivät tuohon rukoukseen tähän hätään saa ehkä kovin taivaallista vastausta, voin yrittää auttaa, koska olen lukenut ihminen. Jos emme voi katsoa omia virheitä, siihen on olemassa apukeinoja. Apukeinot ovat hyvin yksinkertaisia ja toivottavasti ne kelpaavat. Ota esille paperia ja kynä. Piirtele paperille mieleen tulevia sanoja ja piirroksia. Laita paperi johonkin talteen. Ota paperi esille noin viikon kuluttua ja katso, mitä olet piirtänyt. Tämä on yksinkertaisin ja helpoin tapa katsoa omia virheitä. Nyt hieman huumoria: onko paperi siis virheetön, vai onko siinä omia virheitä? Harjoitus voi jatkua niin, että hankit kokonaisen vihon tai kokonaisen tyhjän kirjan näitä raapusteluja varten. Ajan myötä virheet alkavat (ehkä) vähetä ja vihko täyttyä yhä mielenkiintoisemmista omista asioista ja havainnoista. Laita vihko välillä syrjään ja selaile sitä aina, kun niitä ”virheitä” tekee mieli katsoa. Aluksi ei kestä katsoa omia virheitä, mutta niihin voi myös ajan myötä ihastua. Omiahan ne ovat. Lisäksi voi nousta esille taitoja, joista ei ole tiennyt.

Tällä kertaa Jaakko Heinimäen pääkirjoituksessa kirjoitetaan lähestyvistä seurakuntavaaleista. Siinä kaivataan valtuustovaaleihin osallistuvilta selkeämpiä toimintatavoitteita äänestäjien nähdä. Kirkkomme on erilainen laitos kuin eduskunta, joka tuottaa meille kansalaisille tarvitsemiamme asioita käytännön elämän järjestelyinä ja lain säädännöillään. Kirkko kannattelee uskontoa, joka on elämäntapaoppia elämästä toiseen elettäessä. Eduskunnan odotetaan olevan toimelias ja tuottelias. Kirkkovaltuusto luonteeltaan – näin olen seurakuntalaisena ymmärtänyt – on enemmän papiston tukena näiden paimenvastuussaan. Kun papiston eteen nousee kysymyksiä, joihin he haluavat kuulla maallikkonäkemyksiä, valtuustossa on valmiiksi valittuina seurakunnan edustajia, joilta he voivat kysyä. Näin seurakuntalaiset ovat lähempänä kirkon opetusta kuin ennen seurakuntademokratiaa. Toki kuulostaa hyvältä pyytää asialistoja valtuuston toiminnan ajaksi. Miten olisi esimerkiksi seuraavanlaiset listaukset. Yritän valtuustossa vaikuttaa koulukiusaamisen vähenemiseen. Yritän valtuustossa vaikuttaa, että roskaaminen vähenee. Yritän valtuustossa vaikuttaa, että kaikenikäisillä yksinäisillä olisi mahdollisuus kohtaamisiin seurakunnassa. Valtuustossa tuen kirkon tilaisuuksien kahvinkeittoa ja muuta tarjoilua. Valtuustossa olen tukena kirkon henkilöstölle kuunnellen heidän ongelmiaan työssä. Pyrin valtuustossa tuomaan seurakuntalaisten huolia pappien tietoon. Pyrin valtuustossa tutustumaan kirkon työhön ja kertomaan siitä seurakunnassa. Paljon listoille on näitä yhteisiä seurakunnan asioita laitettavaksi. Seurakuntatyössä tärkeää on olla läsnä ihmisenä ja hyväksyä kaikkien muidenkin läsnäolo. Elämää tämä vain on.

Olen surullinen oman vakioehdokkaani Helenan vuoksi, kun hän siirtyi taivaalliseen seurakuntaan. Hänen laisiaan vaikuttajia seurakunta kaipaa.

7.9.2022 Tarja Kaltiomaa