Suomi ja naapurit

Tein lyhyen katugallupin kotipaikkakunnalla ja kerronpa heti sen tuloksia.

Kysyin naapurustossa seuraavaa: Mikä käsitys sinulla on siitä, että missä Tsernobyl sijaitsee. 50 % vastaajista sanoi heti, että Venäjällä, toiset 50 % ei tiennyt heti, mutta kun olimme keskustelleet, asia palasi mieleen.

Tsernobyl sijaitsee nimittäin Ukrainassa.

Wikipedia-tutkimukseeni perustuvaa tietoa asiasta menneiltä vuosilta, on että Tsernobylin ydinonnettomuus tapahtui vuonna 1986. Muistan tämän, koska olin raskaana vuoden 1987 ja pelkäsin tietenkin kaikkien kansalaisten tapaan, että miten raskauden käy. Onneksi syntyi terve tytär!

On oikea vastaus Wikipedia-tutkimusteni mukaan myös se, että se olisi ollut Venäjällä. Ukraina on itsenäistynyt vasta 1990-luvulla, joten Ukraina juuri nyt kärsii niitä synnytystuskiaan, mitä on itsenäistyminen maana. Suomi kärsi samantyyppisiä tuskiaan heti itsenäistymisvuoden 1917 jälkeen sisällissotien muodossa. Vasta nykyään monet kirjailijat purkavat viime vuosisadan tuntojaan sotaisan menneisyytemme vuoksi. Sodat tuottavat kansalle kaikkein traagisimmat tapahtumat ja muistot, siis myös voimakkaat muistot. Jos kansakunnassa kärsitään yleisesti muistamattomuudesta, traagisetkin muistot silloin kelpaavat hyvin. Usein ihmisillä on kyse myös niin sanotusta sukumuistista, joka on elämäniän ylittävää muistia. Jos tämä aihe kiinnostaa, tarjolla on lukemista aiheesta mm. kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022, painoksen sanotaan olevan jo myyty).

Nyt me suomalaisina hallituksiamme ja eduskuntaamme myöten myötäelämme Ukrainan kansan kärsimyksiä, jotka ovat tosiaan tuon maan omia kärsimyksiä. On hämmästyttävää se, miten tahdomme myötäelää tuossa heidän kamppailussaan.

Suomi on rauhallinen maa ja olemme tuottaneet tähän metsäiseen jääpeltoomme jo niin sanotun hyvinvointivaltion Ruotsin tapaan. Tähän meidän kuuluu nyt tyytyä ja antaa muiden maiden voittaa omat pelkonsa ja sotansa, ja alkaa rauhoittua eurooppalaisten maitten kulttuuripiirissä toimivaksi kansantaloudeksi. Ajattelin Ukrainan sodan sytyttyä, että siellä ollaan tekemässä samaa talousihmettä kuin jo monissa muissakin maissa: nimittäin jälleenrakennustoimintaa tuettuna muiden maiden pääomilla. Monet maat ovat kokeneet sen ihmeen ja ovat saaneet nykyaikaisen infrastruktuurin nopeammin kuin omin voimin rakentamalla saisi. Ukrainan sodan alussa televisio näytti hökkelikyliä, joista ihmisiä oli häädetty pois. Sitten sotaharjoitusten tyyliin alueita pommitettiin alas. Nämä väitteeni voi toimittajat itse käydä toteamassa paikan päällä tai osoittaa vääräksi. Eräissä uutisissa näytettiin paikallisen miehen Ukrainan länsipuolella kertovan, miten heitä pommitettiin Ukrainan itäpuolelta, jossa on Ukrainan venäläisperäistä väestöä. Mikä on totuus, kun Ylen näyttämä kartta osoitti, että sotatoiminta oli vain Ukrainan rajojen sisäistä toimintaa.

Suomi rauhoittui sodistaan uskonnon avulla. Suomea koskeviin hallintojärjestelmäkirjoihin on merkitty Suomen valtion uskonnoksi kristillisen opin evankelis-luterilaisen tradition ja myös ortodoksisen opin traditio (koska irtauduimme Venäjästä). Tämä on yhtenäistänyt Suomessa asuvien eri heimojen elämäntapaa ja siten rauha maahamme on ollut mahdollinen. Kirkko on tehnyt omaa hengellistä työtään maan ihmisten hyväksi.

Me suomalaiset emme usko Jumalaan, vaan me uskomme lehtitietojen ja toimittajien artikkelien mukaan Putiniin. En soisi, koska kunnioitan naapurimaan johtoa, että hänelle perustettaisiin maahamme omaa uskontoa sentään, vaan soisin suomalaisten hyväksyvän maallemme tarkoitetun Raamattuun perustuvan uskonnon, kuten edellisessä kappaleessa kerron.

Kristillisessä opissa keskeistä on yksiavioisuus ja lähimmäisen rakkaus. Tämä on tuotettu uskonnoksi noin 2000 vuoden ajan, joten moni moni sukupolvi ennen meitä on jo sen tunnustanut ja pitää tärkeänä ja hyvänä elämäntapana. Ennen tuota ajankohtaa saatettiin miehelle määrätä useita vaimoja, mutta naiselle ei sentään varmaankaan useita miehiä!

Suomi on melko sotainen maa menneisyydessään. Täältä on sen oltua osa Ruotsia nostettu sotaväkeä eri puolille maapalloa yleensä puolustamaan kristinuskoa elämäntapana. Siksi sotien euforia ja jännitys on suomalaisilla verissä. Ja siksi on ihan ok, että suomalaiset osallistuvat maailman konflikteja liennyttämään rauhanturvaamistehtävissä. Se on monien suomalaisten yleensä miesten sukupolvien osaamista. Aihe on minulle nyt tuttu, koska luin kesän aikana kirjan Armfeltin lähetti, kirjoittanut Aarno Karimo (WSOY 1933). Kirja on silkkaa suomalaisten elävää historiaa, josta on todisteena myös Suomenlinnan museon 1700-lukua koskeva näyttely. Suomalaista elävää historiaa olen aiemmin maininnut olevan Fredrika Runebergin kirjoissa. Koska nämä kirjat on kirjoitettu melko lähellä ajankohtia, joita tapahtumat koskevat, ne ovat autenttista historiakerrontaa Suomenniemen alueelta.

Meissä suomalaisissa asuu vihainen sotahirmu ja sitä meidän kuuluu hillitä kaikessa käytöksessä ja normaalissa yhteiselossa naapurimaana naapureillemme.

Siten hyvä sopu säilyy naapurimaitten välillä ja voimme jatkaa tuottoisaa hyvää kaupankäyntiä hyvillä mielin. Kauppa se on, joka kannattaa, on Suomessa aina sanottu.

Minun mielessäni on aina kolahtanut sanonta ”on Suomi köyhä, ja siksi jää”. Olen mielessäni koettanut selittää asiaa paremmaksi. Ei maamme köyhä ole, vaan se on monen suomalaisen mielenmaisemaa, köyhyys. Antaa sinänsä olla, mutta me voimme hieman jo raottaa silmiämme myös nykyajalle, jossa on liikennettä, kauppoja, hyvää infrastruktuuria asua ja elää. Ja tietokoneet. Ja pankit tietokoneella. Edellisessä blogikirjoituksessani Kansantalouden uudet mahdollisuudet, joka kertoo e-kirjasta ”Kansantalouden uudet mahdollisuudet, Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous” yritän virittää talouteen parempaa taloustunnelmaa. Kansantaloudessa kuuluu jokaisella olla jotakin, tulot, joten muun muassa kansalaispalkan järjestelyt ovat paikallaan. Koko Suomi kuuluu pitää asuttuna, joten on jopa maan vastaista, jos kansalaispalkkaa ei järjestetä maan hallinnon toimesta.

15.8.2023 Tarja Kaltiomaa

Aiemmin aiheesta kirjoitus: Kirja: Kansojen historia – hakusana Ukraina | Uusi Suomi Puheenvuoro