Suurten ikäluokkien voimalla eteenpäin

Karhupatsas.

Suurten ikäluokkien voimalla eteenpäin.

Äly hoi, älä jätä!

Nyt on kohistu niin sanotuista boomereista, jotka ovat sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Taidan vuonna 1950-luvun alkupuolella syntyneenä kuulua vielä boomereihin, mutta olen päässyt ratsastamaan helpommalla jälkiaallolla. Suuret ikäluokat Suomessa ovat tuottaneet lasten päivähoidon kaikille tarvitseville, jolloin koko naisten ikäluokka on voinut osallistua työelämään. Boomerit rakensivat paljon taloja. Helsingin hellahuoneet alkoivat tyhjentyä ja niissä syntyneet ostivat ensiasuntojaan Helsingin ympäristökunnista. Lippulaivana aluekeskittymien joukossa oli Tapiola, joka aluksi oli hyvin raflaavasti puutarhakaupunki. Nykyään puutarhamaisuus lienee enemmän muisto, mutta esimerkiksi kesän ruukkuistutuksilla puutarhamainen tunnelma voidaan tuottaa tuosta vaan, milloin vaan.

Boomerit rikkoivat ahkerasti naisia työelämässä estäviä lasikattoja ja nykyään alalla kuin alalla on naisten johtomiehitys. Naiset ovat kouluttautuneet tohtoreiksi ja tuomareiksi, lääkärikunnassa naisia on myös runsaasti. Politiikan naiset ovat juuri nyt näkyvin ilmiö maassamme, kun politiikan johto näyttää toimivan naisrintama etukärjessä. Nyt siis voitaneen perustaa sanonta ”Kaiken takana on mies”, vai voidaanko?

No, tämä ei ole se aihe, josta aion kirjoittaa, vaan järjen käyttö.

Boomerit ja boomereiden pikkusiskot ja pikkuveljet ovat kärsineet monia sairauksia, epidemioita ja tartuntatauteja. Lapsuudessamme ei kysytty yleensä, että oletko sairastanut tuhkarokon, vesirokon, angiinan, vihurirokon tai sikotaudin, vaan lähes kaikki lapset sairastivat tuo taudit lapsuuden aikana. Kun tauti oli sairastettu, lapsi oli saanut tautia vastaan vastustuskyvyn eli tauti ei enää uusinut.

Rokotesuoja on sittemmin keksitty lähes kaikkiin näihin tauteihin.

Jos jotakin hyvää on nykyään riehuvassa korona-epidemiassa, niin se on parin tai muutaman metrin suojaetäisyys toisista ihmisistä. Monet taudit tarttuvat genitaaliyhteydessä eikä niin lähelle kuulu toisia ihmisiä mennä. Vasta vuosikymmenten mittaan on alettu ymmärtää, että samaa lusikkaa, hammasharjaa, purukumia tai karkkia ei saa käyttää kuin joku toinen ihminen. Samoin suukontakti, sukuelinkontakti tai näiden variaatiot eivät kuulu normaaliin ihmisten kanssakäymiseen.

Väestön terveyttä suojellakseen kristillisessä elämäntavassa on aina ollut sääntö, että rakastuneen nuoren parin, mies ja nainen, kuuluu astua avioliiton satamaan, ollakseen toisiaan niin lähellä, että rakastuneina suutelevat tai ovat keskenään yhdynnässä. Tämän säännön noudattaminen on pelastanut ihmisiä monilta taudeilta, mutta noudattamattomuus puolestaan on aiheuttanut kurjuutta sukupuolitautien ja sosiaalisten konfliktien myötä.

Ihmiset eivät täysin voi vältellä ilmassa leijuvia viruksia, pöytäpintojen bakteereja ja erilaisia muita näkymättämiä uhkia. Paras suoja suoajautua edellä mainituilta taudeilta, on noudattaa hyviä käyttäytymistapoja elämässä.

Uutena käyttäytymiskoodistona koronan myötä on ilmestynyt käyttöön kasvomaskit naamalle ja desinfiointiaineet käsien pesuun. Kannattaisi kuitenkin varoa liikaa hygieniaakaan. Ihmiselle kuuluu kehittyä vastustuskykyä altistumisessa normaaleihin elämän ilmiöihin. Kaikessa on hyvä käyttää järkeään. Terveiden ihmisten kättelyt ja poskisuukot eivät ole vaarallisia, joten etäisyyden pitämisessä ei pitäisi liioitellakaan.

Nyt THL:n tilastojen mukaan pelätään kaiken kaikkiaan altistumista ja sairastumista. Oma boomerien ikäluokkani kärsi monia tauteja, mutta niistä selvittiin jatkamaan elämää. Varmasti entistä vahvempina ja usko omaan jaksamiseen ja toipumiseen oli vahvistunut. Miten elämän läpi voitaisiin kulkea sairastumatta ja näkemättä omaa haavoittuvuuttaan ihmisenä? Miksi nykyihmiset niin kovasti näyttävät pelkäävän sairastumista, jolloin he eivät siis koe sairaudesta toipumista ja siten vahvistumista ihmisenä.

Korona-aikana kannattaisi liiallisen sairauden pelon sijaan kuitenkin, vaikka ei olisi suorastaan sairastunutkaan, levätä tarpeeksi. Osa meistä ihmisistä henkisesti jatkuvuudessaan on sellaisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet lepäämään päivän mittaan niin halutessaan. Kun jatkuvasti on työkykyisenä ja voimissaan ihmisenä, on vaarana, että tunteet ja tuntemukset turtuvat, eikä huomaa tärkeää levon tarvetta. Ehkä Luoja on varustanut maailmaamme myös sairauksia, jotta ihmiset joka tapauksessa ymmärtäisivät myös levätä. Tämän me boomerit osaamme. Osaavatko varata tarpeeksi lepoa itselleen tämän tehoyhteiskunnan voimanaiset ja voimamiehet, jotka torjuvat normaalin sairastamisen flunssa ja influenssa-aaltoineen.

Näin synkkänä syksyisenä myöhäisiltana pieni tarina maapallosta. Maapallo on äitinsä auringon lapsi. Onko ensin aurinko vai maapallo? Aurinko hyppäsi taivaan kivillä tuulen lailla, jälkiaalloissa pyyhkii tuulet puhaltaen avaruuden kivipalloille kipinöitä, synkkiä viruksia ja myös taivaallisia valonpisaroita. Ihminen katsoo itseään peilistä ja näkee paholaisen istuvan toisella olkapäällä ja toisella istuu enkeli. Molemmat kutsuvat ihmistä leikkeihinsä, miten ihminen selviää? Aina on haasteena kaatua tai nousta, ihmisen kulku avaruuden kiveltä toiselle. Avaruuden mahti pyyhkii ihmisten viljaa, elämän uudistuminen kaataa vanhat ja vaivaiset. Uudet sukupolvet syntyvät. Elämä jatkuu. Tuulet pyyhkii maapallon yllä, avaruustuulet voimistuvat taas keväällä. Syksy odottaa päälleen valkean totuuden peiton. Mikä on oikein? Mikä on väärin? Maapalloa ei koskaan saa asuttaa liian täyteen ihmisiä, luonnolle tulee aina olla tilaa.

Suomalaiseen yhteiskuntaan ei sovi maskit eikä kulkupassit. Terveiden ihmisten kuuluu saada kulkea vapaasti maassamme ja elää elämäänsä pelotta.

Sairaudet ovat osa normaalia elämää ja vahva ihminen pyrkii voittamaan pelkonsa, myös pelkonsa sairastua. Boomereille sairaudet ovat merkkejä selvitä elämässä, vastustuskyky on kasvanut kohtaamaan elämän haasteita. Vasta vanhana voi olla kyllin viisas näkemään elämän kokonaisuutena, siksi olisi hyvä nuorten kuulla myös vanhempia ikäpolvia.

5.11.2021 Tarja Kaltiomaa

+2
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu