Talous: Miesten työt, naisten työt

Kansakuntamme kansantalous perustuu sopimuskonsensukseen ja yhteistyöhön.

Tasavaltaisen hallinnon mahdollistuttua oppivelvollisuuden myötä, kansalaisten valveutuneisuus yhteisten asioitten hoitamiseen on vahvan tuntuinen.

Työstä maksetaan palkkaa, poliitikot omalla vaikutuksellaan ja toiminnallaan valvovat, että epäoikeudenmukaisuutta työelämässä ei tapahdu, lainsäädäntö ohjaa toimimaan oikeudenmukaisesti.

Suomi on itsenäinen maa, jolla  on oikeus hoitaa kansalaisten asioita lainsäädäntöä kehittämällä. Tästä huolehtii toimiva hallintojärjestelmä.

Kehitys maassamme on jatkunut tasaisesti.

Maamme elää luonnonvarojen ehdoilla taloudellisesti. Aikoinaan on ollut kaivoksia, joista on saatu metallia kolikoiden lyömiseen. Talous mahdollistui, kun kartanot saivat rahaa käyttöönsä maksaakseen työn tekijöille palkkaa. Täten rahaa levisi kansankunnan eri kolkkiin ja vähitellen markkinat saattoivat alkaa kehittyä. Tätä ennen oravakanta oli suuri, joten niistä saatiin oravannahkoja sopimusvälineeksi, rahaa markkeeraamaan.

Setelirahan hyväksynnän myötä puustosta ja metsistä on tullut arvoa arvaamatonta. Tuotetusta paperista saatiin seteleitä, jotka jopa suurempiarvoisina kuin kolikot, valloittivat ihmisten tuluspussit, joitten rahan kantajana oli aluksi, nykyään on lompakot ja kukkarot. Miesten lompakko ja naisten kukkaro oli pitkään normaalia ajattelua ja tämä oli konsensusta, jonka kaikki hyväksyivät.

Miehet vielä pari vuosikymmentä sitten kannattelivat kansantaloutta järeillä toimilla, joista saatiin sellua ja laivoja myyntii maan rajojen ulkopuolelle. Moni tuotantoala kehittyi siinä rinnalla ja ihmiset ovat nykyään monitaitureita ja osaajia talouden alalla. Miesten työt ja naisten työt on ihmisten taipumusten myötä sekoittuneet niin, että nykyään nähdään edelleen miehiä miesten töissä ja naisia naisten töissä, mutta usein myös naisia miesten töissä ja miehiä naisten töissä, tosin onneksi harvakseltaan.

Kullakin yksilöllä on palkkansa työstään ja pariskunnilla avioliitossa (ja myös avoliitossa) on perheen rahatulot työstä. Yhteiskunta säätelee työtä, työn teettämistä ja oikeudenmukaisuutta työmarkkinoilla.

Nykyään lompakko pursuaa kortteja. Sekä miehillä että naisilla on nykyään lompakko. Pikkurahakukkaro saattaa myös olla kolikoille esimerkiksi parkkirahaa varten. Tosin parkkirahaa ei enää tarvita, kuten ei puhelinkolikoitakaan. Nämä on korvattu maksuautomaateilla, joille kelpaa kortti. Anonyymi raha kolikoiden ja seteleiden muodossa on edelleen suosittua.

Siellä se kansakunnan raha nyt virtaa bitteinä pankeissa ja automaateissa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten jokaisessa kylässä, korttelissa, lähiössä ja kaupungissa oli pankkikonttoreita. Nämä ovat nyttemmin kadonneet kaupunkikuvasta, kuten puhelinkopit ja muutkin rahalaitokset. Rahasta on tullut vertauksellisesti bittisuonia, joissa se virtaa ja pitää miesten työt ja naisten työt käynnissä. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, että tilastotiede on tuonut palkin myös naisten työtä kuvaavaan talousgraafiin. En tiedä onko tämä maailmallinen ennätys, joka Suomessa on toteutunut.

En löytänyt graafia enää hakukoneella, mutta muistan sen hyvin.

Etsiessäni pylväsgraafia, joissa oli taloudellinen toiminta toimialoittain, katselin useita talouskatsauksia, ennusteita, budjetteja ja toteutumia. Näitä ilmeisesti lasketaan kiertävän rahan avulla, koska siitä saadaan graafien ruokaa, eli numeroita. Kun numeroita syötetään graafeihin, voidaan muodostaa tietokoneitten avulla näyttäviä katsauksia talouteen. Näitten taulukoitten ja graafien avulla taloutta on mahdollista esittää taloudesta kiinnostuneille. Yleisöön saadaan myhäilevä vaikutus nykyaikana vain harvoin, yleensä talouskatsauksilla tuotetaan huolestuneisuutta ja pelkoa.

Olen kuitenkin nyt muutaman kuukauden ajan ollut tyytyväinen aiemmin näkemääni talousgraafiin, jossa oli pylväs naisten taloudesta. Aikoinaan kirjoitin tavattoman huolestuneena – mitä nykyään pidän muinaisajan asenteena talouteen – siitä, että miehet tuovat maahan vientitoiminnallaan rahaa ja naiset kuluttavat hoiva- ja palvelualojen työnteettäjinä, yrittäjinä, ja työn tekijöinä tuota rahaa kansantaloudessa. Tällainen ajattelutapa joutaa historian romukoppaan. Kansantalous koostuu kaikesta taloustoiminnasta myös maan sisällä. Maan toimintoja rahoitetaan myös niin sanotun sisärahoituksen avulla. Kun eurooppalaisittain elämäntapa on muodostunut ihmislajille suotuisasti ja elämänlaatu on tasaisesti vuosikymmenten myötä parantunut (johon uskonto, kristillinen oppi taustalla vaikuttaa), kansantalous kehittyy ihmiselämää tukevasti ja tuottavasti, niin että nykyään voidaan jo ajatella elämän jatkuvan ja maapallolla olevan elämänalustana tulevaisuus. Tätä ajattelua vielä varjostaa rahan ja talouden käsittämisen suhde, jossa näitä pidetään käsitteinä verrannollisina. Tuolloin taloudelliset katsaukset, joita tuotetaan kansallisesti ja kansainvälisesti, ovat usein tavattoman hälyttäviä ja tuottavat huolta erilaisine numerosarakkeineen. Kun taloutta mitataan rahalla, eikä rahaa ole tuotettu talouden tarpeisiin kattavasti, huolen aiheet näyttävät ylivoimaisilta.

Tässä asiassa en luottaisi nykyään niin muotiin tulleeseen tekoälykäsitykseen, jos asian tasapainottamiseen talouden ja kansantalouden hyväksi ei käytettäisi normaalia ihmisjärkeä. Tekoälykoneita, teknoälylaitteita ja muita tietokoneita toki voidaan käyttää asioiden parantamisselityksissä ja myös todellisen rahoitusjärjestelmäkäytön kehittämisessä, joiden mallien avulla myös talousgraafi ja -tilastoharhat voidaan tasoittaa paremmaksi myös elämän jatkumisen toiveikkuuden ja mahdollisuuksien kannalta maan päällisessä ihmiselossa.

Raha asiana on pitkään ollut tabu ja lähes kielletty asia puhua tai näyttää. Rahasta on tullut vahva talouden fetissi, jonka näyttäminen aiheuttaa suuressa populaatiotilanteessa kateutta. Ihminen, joka tekee tärkeää ja tuottavaa työtä, saa työstään normaalisti palkkaa. Tämä tiedetään yleisesti, mutta rahasta puhuminen on kiellettyä. Tosin Suomessa urkkijat palkitaan ja lähes kenen tahansa yksityisen kansalaisen tulotaso, tulot, talous on julkista tietoa.

Onko raha ja rahasta puhuminen jonkinlainen kansakunnan yhteinen trauma Suomessa?

Uskon sen olevan.

Suomen talous on kunnossa ja toimii. Ihmiset tekevät työtä palkkansa eteen ja palkkojen maksatus tapahtuu nykyään joustavasti tietokoneverkkoihin luotujen pankkipalvelujen avulla. Rahamarkkinat ovat kuitenkin suljetut niiltä, joilla ei ole omaa työnantajaa tai eläkemaksajaa. Kun sellainen on työn haun myötä saatu, on osa kansantaloutta ja sen toimivuutta – rahoituksen piirissä oleva henkilö. Näin kansantalous näyttää melko hyvältä.

Muutama ongelma näyttäisi olevan kuin autoa ajavan autoilijan katvealueina. Kun jotakin ei näy, siitä ei pidä tietääkään? Kuitenkin talous tai auto kiitää moottoritietä huippunopeasti. Eikö aiheuta huolta tietämättömyys?

En kirjoita pidempään, jotta lukija ei väsyisi liikaa. Olen kirjoittanut kirjan Kansantalouden uudet mahdollisuudet, joten siinä on lisää juttua taloudesta ja rahasta. E-kirja Kansantalouden uudet mahdollisuudet Kansantalouden uudet mahdollisuudet: Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous | E-kirja | Ellibs E-kirjakauppa . Kun on hyvä talous, siihen voidaan tuottaa rahaa taloutta pyörittämään!

10.11.2023 Tarja Kaltiomaa

Aiempi kirjoitukseni aiheesta kansantalous Puheenvuorossa:

Talous: Sopimustalouden tuulahdukset – uutta talouskäsitykseen | Uusi Suomi Puheenvuoro