Talousutopia: unelma kansantaloudesta

Miten soppa keitetään? Soppa keitetään niistä aineksista, joita on.

Julkisuuteen on eri tahoilta silloin tällöin pulpahtanut näkemyksiä, että työn tekeminen ja työelämä olisi ihmisille tarpeellinen. Näin katsoen näyttäisi siltä, että työn teettämisen velvoite osuisi joidenkin ihmisten kohdalle ja vaatimus työstä yhteiskunnallisena elämäntapana olisi kaikilla. Käytännössä näin Suomessa onkin.

Aiemmissa kirjoituksissani olen puhunut käsitteen kansalaispalkka puolesta, nimitetään sitä sitten perustuloksi tai kansalaispalkaksi. Käsitteenä kansalaispalkka olisi näistä rahoitusmalleista sellainen, joka koskiksi kaikkia kansalaisia. Perustulon rinnalla on pidettävä voimassa, että myös palkkatyö on osa perusturvaa. Mikä puoltaisi yhteiskunnallisena rahoitusmallina kansalaispalkkaa verrattuna myös oivalliseen perustulomalliin? Hyvin kehittyneessä yhteiskunnassa kansalaispalkkamalli utopiana voisi myös olla perusteltu. Tällöin valtio osallistuisi täysipainoisemmin ihmisten elämän rahoittamiseen. Meidän kannattaa utopioita maalaillessamme aina katsoa myös kudelman nurjaa puolta: ihmiset tulisivat riippuvaisiksi tuloista ja se ohjaisi ihmisten käyttäytymistä jatkossakin.

Hyötyinä kansalaispalkkamallista, jossa jokainen aikuinen voisi hakemuksesta hakea säännöllisen perustulon huolimatta siitä käykö työssä vai ei. Tämä malli kattaisi yhteisvastuullisuutta siitä, että kaikilla olisi työpaikka, kun ovat aikuisiässä. Sekä työnantaja- että työntekijäosapuolet osallistuvat kansantalouden tuottamiseen. Eläkejärjestelmät (ja muut yhteiskuntaa vakauttavat rahoitusjärjestelmät) pidettäisiin kansantaloudessa vakauttamassa rahoitusmallia edelleen. Tällä mallilla voisi olla myös infrastruktuurin rahoittamiseen edullinen vaikutus.

Soppaa keitettäessä huomaamme, että näitä aineksia meillä on jo olemassa. Lukijalle herää kysymys, mistä rahat.

Tätäkin puolta olen aiemminkin nostatellut esiin. Rahahan kiertää. Nykytaloudessa rahan osalta on pyritty kasaamaan pääomia, joita pääomien omistavat voivat käyttää esimerkiksi sijoittamiseen. Tästä rahasta saattaisi osa olla (houkuteltuna) vapaata palaamaan yhteiskuntarahoitukseksi. Kun on jo tavallaan osoitettu, että kansalaisyhteiskunta on hyvä elämäntapa, myös raha siinä viihtyisi. Maa tuottaa rikkauksia. Kaivostoiminnan tuotot, metsäteollisuuden tuotot, työn tulokset toimivan yhteiskunnan hyväksi, hoivapalvelut ym. rahaa tuottavat toiminnallisuudet tulisi voida kirjanpidollisesti ja pankkitaloudessa voida muuntaa myös rahaksi. Vienti ja tuonti maiden välillä voisi edelleen jatkua, mutta pääomat, joita pidetään valtioiden velkalainoina, pitäisi voida myös tuottaa kiertoon kansantalouksien hyväksi. Tämä rahahan periaatteessa on niin sanottua syömärahaa, jota ”valuu” maiden ihmisten käytössä muodostaen taas pääomia. Pääomakierrosta ja pääomien liikkeistä lienee jo kirjoitettu useita talousteorioita nykyään. Lisäksi on varmaankin mahdollista tarvittaessa myös laskea rahaa liikkeelle. Tätä sanotaan mm. valtion obligaatioiksi. Yhteiskunnat ovat nykyään rahoituksellisesti niin vankkoja toimijoita, että myös käsite institutionaalinen raha voisi tulla kyseeseen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi pakenevien pääomien korvaamista yhteistalouden hyväksi.

Suomessa on toimiva kansalaisyhteiskunta. Suuret maat kuten Venäjä ja Amerikka voisivat löytää hyötyjä nähdessään suomalaisen toimivat rahoitusyhteiskunnan. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan juuri on eläkejärjestelmät. Jo nyt tämän mallin konsultoiminen muille maille voisi olla maallemme tuottoisaa valtioiden välistä konsultointitointa.

Venäjällä aikoinaan toteutettiin Karl Marxia mukaillen kommunismin unelma. Siitä on paljon opittu, pelätty ja sen jälkeisiä vaiheita naapurimaamme elää edelleen. Kommunismin pelko elää Amerikassa myös edelleen. Suomalainen talouskeitos olisi yhdistelmä kommunismia ja niin sanottua amerikkalaista unelmaa. Ihminen aikuistuttuaan ja jo opiskeluvaiheessa saisi nostaa kansalaispalkkaa, joka olisi minimitoimeentulo. Kun hänestä tulee yrittäjä tai työntekijä, hänellä tuo perustulo jatkuisi, eläkettä kertyisi joko kuten nykyäänkin eläkelaitosten toimesta ja myös omalla rahoituksella yrittäjänä. Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. Tässä kansalaisyhteiskuntamallissa säilyisi unelma rikastua, mutta säilyisi myös perusturvallisuus, jossa aina olisi jokin rahoitus, vaikka riskien ottamisessa ei aina onnistuisikaan.

Suomalaiset vartioivat aarteitaan. Toimiva kansalaisyhteiskunta on aarteemme. Yhteinen nimittäjä onnistumiselle on kristillinen elämänasenne. Kristillinen mielenlaatu ei ole vain nykyajan keksintö, vaan se on ollut meillä oppiaineena länsimaissa jo noin 2000 vuotta. Kristinusko hyvine ja huonoine puolineen on tuottanut meille ihmisille asenteen, että kaveria ei jätetä. Kansalaisyhteiskunnassa jokaiselle on paikkansa. Hyvä ja rauhallinen elämäntapa on mahdollistunut. Enää ei tarvitse välttämättä käyttää koko elämäänsä etsimiseen.

Nykyaikaisessa elämässä raha on välttämättömyys. Me ihmisinä voimme määritellä rahoitusmahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Rahoituksen ei kuulu nykyään enää olla pelkästään sattumanvaraista talousmenestystä, kun huomioon otetaan myös talouden ekologinen puoli. Tavaroiden tuottamiseen alkaa vähitellen hiipiä myös tarvitsemisen painotus. Pelkän talouden pyörittämisen sijaan tuottamisen ja kulutuksen tarveharkinnallisuus ohjautuu myös luonnonsuojelun ja tarvitsemisen painottamiseen.

Aiemmin aiheesta kirjoitettuna blogikirjoituksessa ”Miten raha pyörii Euroopassa?”.

23.1.2020 Tarja Kaltiomaa

PS1 Edellä mainittuun kirjoitukseen voisi lisätä jo aiemmin mainituksi tulleen tarpeen, jossa robotiikasta ja teollisesta tuotannosta liikenevää tuottoa ja voittoa pitäisi voida ohjata ihmiselämän rahoittamiseen. Edellä kerrottu talousmalli kattaisi myös tämän tarpeen.

PS2 Lisään edellä mainittuun kirjoitukseen myös, että kirjoituksessani käyttämästäni nimityksestä kansalaisyhteiskunta käytetään yleisemmin nimitystä hyvinvointiyhteiskunta tai pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli.

TarjaKaltiomaa

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu