Tiede: Mitä on seksi, mitä on sukupuoli?

Kirjoitinkin jo aiemmin aiheesta tunne blogikirjoitukseen Tiede: Mitä on tunne, mikä on tunnetila? Suosittelen lukemaan ennen kuin jatkaa tämän kirjoituksen lukemista.

Suomi on yhteiskunta, johon on luotu yhteiskunnan toiminnallisuutta tukemaan säännöt ja lait. Suomella on maana oma tarkoituksensa, josta kerrotaan maan yhteiskuntajärjestelystä kuvaavissa kirjoissa. Suomalainen lainsäädäntö on eurooppalaista anglo-saksista perua Magna Cartaan nojaten. Lainkirjoitusta on sittemmin laadittu ja vaalittu mm. Ruotsissa, josta lakikirjat on otettu myös Suomen lainsäädännön perustaksi. Yhteiskunta tarvitsee vahvat perustukset ja säännöt toimiakseen huvin.

Uskonto määrää alueen elämäntavan. Lainsäädäntöä on kehitetty alusta saakka kristillisen uskonnon mukaisesti. Näin on myös Suomessa ja näin Suomessa on jatkossakin. Kirkon pitää myös hyväksyä eduskunnan ihmislajia koskevat lait. Perustuslaki on erikseen: se on jo hyväksytty sellaiseksi kuin se on ja painettu arvokkaisiin lakikirjoihin. Nämä ovat itsenäisyyden alusta saakka painettuja lakeja. Eduskunnalle ei ole myönnetty oikeutta muuttaa lakeja, jotka koskevat ihmislajia ja ihmiskuntaa.

*

Suomen sana sukupuoli on englanniksi sex ja gender. Tuo englannin sex sana on eräissä yhteyksissä käsitetty seksuaaliseksi toiminnaksi, ja sen myötä yleiseen ja liiankin ahkeraan käyttöön julkisen median teknologisen kehityksen myötä on yleistynyt sana seksi tarkoittamaan seksuaalista toimintaa.

Jokainen yhteiskunta kuitenkin säätelee seksuaalista toimintaa, jotta on yhteiskunta, jotta on yhteiskuntajärjestys.

Löysin arkistosta seksuaalisuutta käsittelevän kirjoitukseni vuodelta 2005. Laitan sen tähän taustatiedoksi:

Lähettäjä: Tarja Kaltiomaa [tarja.kaltiomaa@kolumbus.fi]
Lähetetty: 19. elokuuta 2005 10:25
Vastaanottaja: ’hs.mielipide@sanoma.fi’; ’hs.artikkeli@sanoma.fi’
Aihe: Vieraskynä-palsta, vastine kirjoitukseen Mieskeskeinen ajattelu luo sukupuolisyrjintää, 18.8.2005

Helsingin Sanomat, Vieraskynä Mieskeskeinen ajattelu luo sukupuolisyrjintää, 18.8.2005

Tartuin mielenkiinnolla miehen ja naisen asemaa sukupuolisesti nyky-yhteiskunnassa käsittelevään kirjoitukseen (Vesa-Matti Salomäki, Mieskeskeinen ajattelu luo sukupuolisyrjintää, 18.8.2005). On miellyttävää nähdä, että mies asettuu puoltamaan naisten yhteiskunnallista asemaa. Hänen mielestään naisten emansipaatio on länsimaisen yhteiskunnan vaikutusvaltaisin muutosvoima länsimaissa noin sadan edellisen vuoden aikana. Olen hänen kanssaan sydämestäni samaa mieltä, että emansipaatio on ollut tärkeä naisten yhteiskunnallista asemaa kohentava kehitysvoima. Kirjoittaja pahoittelee, että emansipaatio on jäänyt kesken. Tässä kohden olen hänen kanssaan toista mieltä, minä siunaan ja kiitän, että se sentään on jäänyt kesken.

Kirjoittaja viittaa historiaan ja siihen taakkaan, että naiset historiallisesti ovat olleet alistetussa asemassa. Tämä on eräällä tavalla totta ja sen suhteen on hyvä, että emansipaatiokehitys on tapahtunut. Ihmiset usein unohtavat historiasta puhuessaan, että vanhaan aikaan meillä ei ollut näin hienoa ja nykyään itsestään selvää infrastruktuuria. Ihmiset tuntuvat todellakin unohtavan, että ruokaa ei haettu lähikaupasta, ei aina edes torilta, asunnot eivät olleet neljän tai viiden huoneen huoneistoja, joissa olisi ollut kodinhoitohuoneet ja kodinkoneet. Ihmiset todellakin elivät vanhaan aikaan niukoissa oloissa, kaikesta oli puutetta, myös rikkaimmissa kodeissa. Kaikki piti tehdä itse, myös vaatteet päälle kankaista alkaen. Kirjoittaja ei varmaan tarkoita, että vanhaan aikaan olisi ollut tarkoituksenmukaista, että isäntä neuloo vaatteita ja puhdistaa lasten pyllyjä sillä aikaa, kun emäntä ampuu lähimetsässä kauriita tai karhuja. Vanhaan aikaan todellakin kaikille oli oikeudenmukaisinta ja parasta se, että he saivat tehdä sukupuolelleen luonteenomaisimpia tehtäviä sen aikaisissa usein suurtalouksissa tai kylissä. Jokaiselle oli oma paikkansa jo lapsesta asti ja tytöt todellakin jo pienestä opetettiin olemaan tyttöjä ja tekemään naisia avustavia töitä oppiakseen naisten töitä. Pojat sen sijaan jo pieninä vietiin miesten töitä oppimaan. Tämä oli historiallisesti välttämätön selviytymiskeino.

Historiallisesti vanhaan aikaan naisilla oli aina kädet täynnä työtä. He eivät mitenkään ehtineet harrastaa filosofiaa, taiteita tai tieteitä sinänsä. Naisten tehtävänä oli pitää yhteiskunta käynnissä, synnyttää lapset, heidät hoitaa, hoitaa muonitus, vaatteet päälle kaikille, siinä oli toden totta koko ajan tekemistä. Miesten työ oli usein kausiluontoisempaa ja heille saattoi jäädä aikaa myös ajatteluun ja yhteiskunnallisiin asioihin. Onneksi oli jo varhain niin paljon sivistystäkin, että edes miehille jäi aikaa ajatteluun ja olojen kehittämiseen. Tietenkin eräällä tavalla jo ajallisesti miehillä oli paremmat mahdollisuudet tuottaa jopa tekstiä ja siihen aikaan ei ihmisestä kovin tarkkaan edes tiedetty. Vain harvalla oli sellainen rohkeus ja uskallus, että uskalsi edes tutkia ihmiskehoa tai saati sitten ruumista. Vanhaan aikaan todellakin noudatettiin käskyä, että ihmiskeho ja ihmisruumis on pyhä asia, ihmisestä ei yksinkertaisesti tiedetty kovin tarkkaan. Viisaimmatkin kertoivat filosofioissaan vain sen, minkä he tarkkailunsa ja pyhien kirjoitusten perusteella uskoivat todeksi. Sen vuoksi nykyihmisen ei mielestäni kovin tosissaan kannattaisi tutkia vanhoja filosofioita ja perustaa pelkästään niiden varaan käsitystään vanhan ajan ihmisarvosta. Naisia todellakin arvostettiin suuresti ja kunnioitettiin, koska he toimivat tavallisesti kuitenkin yhteisön hengellisenä ja kulttuurisina johtohahmoina käytännössä, vaikka he eivät voineetkaan paljon omaa tuotantoa julkaista. Tuohon aikaan tärkeämpänä ja arvostetumpana pidettiin kulttuurin seuraamista kuin sen tuottamista.

Naista ei oikeastaan nykyisin syrjitä millään lailla. Naiseutta ei vain oikeastaan sanallisesti ja kielellisesti osata vielä arvostaa riittävästi. Käytännössä nykyisinkin naiseus ja äiteys nähdään hyvänä ja arvostettuna, mutta käytännössä naiset eivät ehkä saa riittävää arvostusta sen suhteen, miten taloudellinen hyvinvointi yhteiskunnassa jakaantuu miesten ja naisten välillä siinä suhteessa, minkälainen ponnistus ihmisyyteen on tuottaa kuitenkin uusia jälkeläisiä ja näistä pitää huolta. Tämä on edelleenkin nyt ja tulevaisuudessa naisten hyvin arvostettu tehtävä siksi, että biologisesti mies ei tietenkään voi tuottaa jälkeläistä omassa kehossaan eikä siten voi pätevöityä äidiksi. Nykymiehet eivät valitettavasti oikein osaa pätevöityä isäksikään, kun monet miehet haikailevat jotakin muuta kuin sellaista onnea, että käyvät oman poikansa kanssa kalastamassa vaimon tehdessä ruokaa kotona.

Myönnän että nykyisin henkisesti naiset ovat tässä kovassa yhteiskunnassa miehistyneet luonteeltaan, mutta tämä ei ole sellainen asia, mitä pitäisi edistää. Samoin miesten naisistumista ei tule edistää. Arvelen, että tätä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että emansipaatio on jäänyt kesken. Tämä on minun mielestäni todellakin siunauksellista, että miehistä ei sentään vielä ole tullut naisia ja naisista ei vielä sentään miehiä. Naiselle on edelleen, kuten historiallisestikin, luonteikkainta tehdä hänen keholleen ja henkisyydelleen sopivampia töitä, joita nykyisin naisten töiksi luokitellut työt ovat. Miehen henkisyydellekin on kohottavampaa ja miehistävämpää, hänen itsetuntoaan ruokkivaa se, että hän tekee miesten töitä, reiluja miesten töitä parhaimmillaan.

Kirjoittaja miettii sitä, että niin sanotut naisten työt ovat taloudellisessa mielessä aliarvostettuja ja että naisille ei makseta riittävästi palkkaa työstään. Tähän on tällä hetkellä vaikuttamassa useita syitä, mistä ei mielestäni tulisi turhaan naisia syyttää, vaan oikeastaan kiittää. Naiset varmasti luonnostaan ovat niin järkeviä palkkansa suhteen, että kun he tekevät kunnan tai valtion palveluksessa hoiva- tai opetustyötä esimerkiksi, he todellakin näkevät, että verot nousisivat siinä suhteessa kuin heidän palkkaansa nostettaisiin. He voisivat tietenkin käyttää paljonkin aikaa siihen taisteluun, että saisivat suurempaa palkkaa, mutta minunkin mielestäni, kuten varmaan monien järkevien naisten mielestä se aika on järkevämpää käyttää tuottavaan ja hyödylliseen työhön. Kyllä naiset saavat kuitenkin suuremman palkan työstään ihmisyytensä takia kuin miehet. Ihmisten hyväksi tehtävä työ palkitsee ihmistä oikealla tavalla, hienosti ihmisyyttä korostaen ja tehden ihmisen todellakin paremmaksi ihmiseksi, kun työssään kokee onnistumista toisten ihmisten hyvinvoinnin kasvaessa. Kun työstä kuitenkin saa sen palkan, että sillä elättää itsensä ja perheensä hyvinvointia lisää, se on todellakin palkitsevaa, ei siitä tarvitsisi oikeastaan syyllistää.

Mies on täydellinen ihminen. Nainen on täydellinen ihminen. Sukupuoli-sana ei mitenkään rajoita kummankaan ihmisyyttä. On biologinen tosiasia, että suvun jatkamiseen tarvitaan (onneksi vieläkin) mies ja nainen. On sivistynyttä ja oikeudenmukaista perustaa länsimaisen ja kristillisen ajattelun mukainen perhe, jossa mies ja nainen yhdessä huolehtivat jälkikasvustaan. Perheessä on voimaa, koska perheeseen lahjana tulee miehen hyvät ominaisuudet ja naisen hyvät ominaisuudet. Yhdessä he selviävät nyky-yhteiskunnankin haasteista ja paineista paremmin kuin kumpikaan yksin. Raskain tietenkin on yksinhuoltajan osa, koska hänellä ei usein ole taloudellisesti riittäviä resursseja selvitä, kuten harvoin henkisesti ja kasvatuksellisestikaan.

Mielestäni kirjoittaja on oikeassa siinä, että kun yhteiskunnallisesti mietintään tulee ihmistä koskeva asia, hänen asiaansa tulee käsitellä yksilön oikeuksia korostavasti ja tietenkin mahdollisimman inhimillisesti. Ihmisyksilön kokemusmaailman kunnioittaminen tulee nykyaikana tietenkin olla ensisijainen ohjenuora ihmisten päättäessä asioistaan. Tästä seuraa kuitenkin selvä ristiriita sen suhteen, mikä on oikein yksittäisen yksilön kannalta ja mikä on oikein yhteiskunnallisesti ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. On huomioitava, että kun yhteiskunnallista kehitystä tarkastellaan normaaliuden perspektiivistä, yhteiskunnallinen kehitys kulkee normaaliuden rajojen sisällä. Jos yhteiskunnassa aletaan pelkästään tuijottaa erilaisten poikkeustapausten mahdollisimman oikeudenmukaisesti toteutuvia käytäntöjä, kärsii valitettavasti normaali yhteiskunnallinen kehitys, kuten nykyään on jo näköpiirissä.

Tästä syystä sivistyksellisintä olisi niin sanottujen epätavallisesti käyttäytyvien ja suuntautuvien ihmisten osalta, että he eivät nostaisi omaa asiaansa tai omasta mielestään syrjityksikin tulemista tietyillä yhteiskunnallisilla osa-alueilla julkisen tarkastelun kohteeksi tai kovaäänisesti hakisi yleistä oikeutusta normaalista poikkeavalle suuntautuneisuudelleen. Tämä takaisi mahdollisimman normaalin perhe-elämän kehityksen yhteiskunnan alueella.

Tällaisesta sivistyksestä ei nykyaikana näy jälkeäkään. Erilaiset poikkeusyksilöt, homoseksuaalit, lesboajattelusta kärsivät naiset tai muuten sukupuolisesti epänormaalisti suhtautuvat ihmiset ovat jatkuvasti julkisuudessa suuna päänä huutamassa niin sanottujen oikeuksiensa perään. Näiden poikkeavuuksien jatkuva käsittely julkisuudessa häiritsee normaalia yhteiskuntaelämää ja suuntaa sitä virheellisesti. Sivistynyttä olisi vaieta omasta vajavaisuudestaan ja kärsiä siitä siten, että sillä ei sotketa kaikkien elämään. Syvällisesti voidaan tietenkin sanoa, että tuon vajavaisuuden syy varmasti on eräällä tavalla johdatuksen tulosta, joten poikkeavan ihmisen tulisi oikeasti miettiä, että mitä olen tehnyt, että joudun tämän kärsimään.

Puollan kirkon kantaa siihen, että nais- tai miespareille ei voi antaa kasvatettavaksi lapsia eikä missään tapauksessa heille saa antaa mitään ”hoitoja” lasten tuottamiseksi. Lainsäädäntö on tämän asian suhteen tehty virheelliseksi ja yhteiskuntaa haittaavaksi. Ihmisellä tulee olla oikeus elää mahdollisimman normaalissa ympäristössä, normaali ympäristö lapselle on elää rakkaudellisesti solmitun avioliiton myötä syntyneessä perheessä, jossa on isä, äiti ja mahdollisia sisaruksia. Tämä ajattelu on edelleenkin inhimillisesti tarkastellen tärkeä yhteiskunnallinen tukipilari. Ihmiset eivät vielä ole heränneet havaitsemaan, että muunlainen perhemalli on lapselle vaarallinen ja häneen helposti voi kohdistua epäsiveellistä, rikollista käyttäytymistä. Tämän pelon pohjana on esimerkiksi todennäköisesti tilastollisesti näkyvissä oleva seksi- ja pornoelokuvien ja väkivaltaelokuvien vuokrauksen ja oston lisääntyminen viimevuosina. Tutkimusta en tiedä tästä vielä tehdyn, mutta asiaa voidaan tarkastella esimerkiksi yleisesti näkyvissä olevan tarjonnan perusteella. Muissa kuin normaaleissa perheissä (niissäkin voi nykyään jo olla vaikeuksia) on todella vaikeata vastustaa yleistä suuntausta, jossa korostetaan seksismin lisääntymistä kaiken inhimillisen kanssakäymisen alueilla. Suurimmassa vaarassa tässä todellakin ovat lapset ja heihin kohdistuva seksistinen käytös. Lapsella tulisi olla täysin seksivapaa ympäristö eikä heihin millään tavalla saa kajota seksuaalisessa mielessä.

On varmaankin helposti tarkasteltavissa yhteiskunnassa asia, jota en myöskään ole nähnyt otettavan julkisuudessa esille. Mitä enemmän yhteiskunnassa annetaan periksi normien vastaisen käyttäytymisen suosimiselle ja mitä enemmän sitä esitetään ja suositaan tiedotusvälineissä, sitä enemmän se lisääntyy. On matemaattinen tosiasia, että näin ei voi loputtomasti jatkua, jos normaaliperheet vähentyvät, ihmisten sukupolvien jatkuvuus vaarantuu. Tällainen kehitys on pisimmällä amerikkalaisissa yhteiskunnissa, heidän osavaltioissaan (osavaltioiden välillä varmasti on eroja tässä suhteessa). Normaali, etenkin valkoihoinen perhe alkaa olla harvinaisuus Amerikassa.

Ihmisyydessä perusasia on se, että meillä on mies ja meillä on nainen. Jatkuvuuden kannalta ja hyvän yhteiskunnallisen kehityksen kannalta meidän tulee vaalia molempia sukupuolia yhtälailla. Molempien tärkeysaste on yhtä suuri, vaikka miehen tehtävät ja toiminnallinen suuntautuneisuus on erilaista kuin naisen toiminnallinen suuntautuneisuus. Molempia tulee mielestäni kunnioittaa ja arvostaa samanarvoisina ja yhtälailla. Taloudellinen arvostus tietenkin on tärkeätä, mutta se ei ole ainoa arvostuksen muoto. Sukupuolten välillä on eroavaisuutta myös sen suhteen, mitä mies pitää palkitsevana ja mitä nainen pitää palkitsevana. Mainitsinkin jo aiemmin, että nainen helposti pitää palkitsevimpana jopa ihmisten välisissä suhteissa näkyvää hoiva- ja opetustyön ja tietenkin myös palvelualalla toteutuvaa laadullista onnistumista. On selvää, että koska taloudellinen ja tekninen ala ovat miehille läheisempiä, he kokevat palkitsevuuden juuri näiden alojen kautta itselleen tärkeänä, jopa siis korkeamman palkankin. Ei miesten ja naisten välisiä eroavuuksia todellakaan kannata hälventää, koska ne rikastavat ihmisyyttä ja kulttuuria. Sukupuolierojen hälventäminen tuottaa edellä mainittuja marginaaliryhmiin liittyviä ongelmia ja problematiikkaa pohdittavaksi, mikä on turhaa yleisellä tasolla kuitenkaan unohtamatta sitä, että yksittäisen ihmisen asia tulee tietenkin tarkastella parhaalla mahdollisella tavalla. On järkevää poistaa mätä omena korista, mutta ihmisen tietenkin epänormaalinakin on hyvä sopeutua hyvin järjestettyyn yhteiskuntaan, jokaiselle löytyy hänen oma paikkansa, vaikka yhteiskuntaa ei muutettaisikaan yksittäistapausten vaatimusten mukaiseksi.

Nykyaikana on selvästi sokeutta sen suhteen, että koska historiallisesti tärkeä selviytymiskeino on ollut korostaa sukupuolirooleja (miehen ja naisen), se nykyään on oikeastaan tullut korostuneen tärkeäksi jopa ihmiskunnan selviytymisen kannalta. On selvää, että yhteiskuntakehityksessä tapahtuu eräänlaisia aaltoliikkeitä eri saroilla, myös sukupuoliroolien kehityksessä. Naisten emansipaatio on ollut tärkeä asia, jotta naiset ovat saavuttaneet tasavertaisen aseman yhteiskuntaelämässä, mutta tätä asiaa ei todellakaan kannata viedä pidemmälle, siis liian pitkälle. Haluammehan säilyttää miehet miehinä ja naiset naisina kuitenkin. Tämä ei ehkä nyt näytä niin tärkeältä sen vuoksi, että infrastruktuuri on jo valmis, jolloin lyhytnäköisen tarkastelun perusteella näyttäisi niin sanotut miesten työt vähentyneen. Tosiasiassa luovalla ajattelulla sekä miehelle että naiselle löytyy sopivia työtehtäviä tulevaisuudessa, kun yhteiskunta kehittyy ja miehellä on oikeus tietenkin tehdä perinteisiä naisten töitä, ja hän voi niitä tehdä miehisen ajattelun mukaisesti. Samoin naisilla tulee olla pääsy perinteisiin miesten töihin. Normaaliudessakin yksilöissä on eroavaisuuksia sen suhteen, että osa miehistä on suuntautuneempia naisten aloille ja osa naisista teknis-taloudellisemmin. Yhteiskunnallisesti on siis tärkeätä vaalia miesten miehisyyttä ja naisten naisellisuutta edelleenkin, tasa-arvoisesti tietenkin. Näin itsestään selvältä tuntuva asia saatetaan huomaamatta tärvellä, jos sen tärkeyttä ei ajoissa havaita (ks. ns Ruotsin malli). Tiedotusvälineissä normaaliuden vaaliminen on järkevää, kun asian tärkeys ymmärretään. Koska tällä hetkellä naiseus näyttäisi olevan vähemmän arvostettua kuin miehisyys, tiedotusvälineissä olisi hyvä kertoa naisten normaaleista asioista enemmän ja arvostavammin.

*

Vaikuttaa siltä, että pitkän pidättyvyyden kauden ja siveyttä korostavan kauden jälkeen nykyaika on tuonut seksuaalisen toiminnan ja seksin kaikille sallituksi toiminnaksi, ja siten suvun jatkaminen, johon ihmisen anatomiassa on mahdollisuutensa, on jäänyt julkisessa keskustelussa syrjään. Samoin sivistyneen elämän perusteet ovat olleet pitkään pois julkisuudesta seksin työnnyttyä tilalle. Paluuta sivistyksen ja pidättyväisyyden atmosfääriin on kuitenkin ja toivottavasti jo nähtävillä.

Sodomistinen käyttäytyminen on niin sanotun vanhan maailman perua. Tämä seikka, että sodomiaa esiintyy biologisessa luontomaailmassa, tukee käsitystäni ihmisen henkisestä jatkumosta. Ihmisillä on piintyneitä käytöstapoja, joita sanotaan ihmisten tarpeiksi siinä, missä muitakin tarpeita, kuten nälkä, jano, suvun jatkaminen jne. Maassamme, jossa kristillisellä opilla ei vielä ole kovin pitkät juuret, ihmiset eivät ole vielä kasvaneet sodomiasta irti. Kirkon pitää tukea tuota irti kasvamista eikä hyväksyä sodomiaa. Samaa sukupuolta olevien seksi on sodomiaa. Sodomiaa on myös seksuaalisuus monen kesken, sadomasokismi ja avion ulkopuolella esitetyt vaatimukset seksiin. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa järjen käyttäminen on sallittua, ihmisten normaalin elämään kuuluvat asiat ovat sallittuja, mutta se, mikä ihmislajissa kuuluu hedelmällisen ikäkauden toiminnaksi, ei ole oikein muissa ikäluokissa tai sitä ei pidä vaatia kanssaihmisiltä. Aiheesta lisää kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022). Kirja käsittelee ihmiselämän jatkumista maapallolla.

19.3.2024 Tarja Kaltiomaa

Hyvää Minna Canthin päivää lukijoille!

NOSTO KESKUSTELUSTA: Normaalin yhteiskunnan yhteiskuntaoppia lienee, että suositaan normaalia sukupuolikäyttäytymistä. Jos poikkeavuuksien hyväksyntä menee normaalin sukupuolisuuden edelle, yhteiskunta joutuisi kohtaamaan niin sanotun biologisen kestävyysvajeen tulevaisuus-asiana. Tällainen yhteiskunnallinen ongelma olisi vielä vaikeampi korjata kuin poliitikkojen tunnistama taloudellinen kestävyysvaje. 20.3.2024 TK