Valtio-opista Immanuel Kantin filosofiaa myötäillen

Kirjapinon päällimmäisenä arvokirja Ikuiseen rauhaan, Immanuel Kant. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Immanuel Kant ei ole päästänyt blogistia vielä otteestaan, vaan täällä nykyajassa ihmettelen ja ihailen hänen kirjojaan. Parhaat asiat elämässä perustuvat kirjoihin. Kirjoihin perustuu uskonto, nimenomaan Raamattuun, lainsäädäntö perustuu painettuihin ja hyväksi havaittuihin kirjoihin, lainsäädäntö, joka ei polje ihmisarvoa, filosofia ja sen tuntemus – ihmiskunnan ajallinen kehittyminen maapallolla – perustuu arvokkaisiin kirjoihin, joita eri aikojen kirjailijat ovat tuottaneet. Filosofit keskustelevat toistensa kanssa kirjojensa avulla.

Kevään ohjelmassaan Suomen Filosofinen yhdistys piti arvokkaan muistelmatilaisuuden (23.4.2024 Kant-paneeli), jossa hyvin inspiroivasti kerrottiin Kantin filosofian ja siis hänen kirjojensa monipuolisesta annista. Arvostan ihmisenä Immanuel Kantin syvällistä paneutumista siveysoppiin, valtio-oppiin ja hänen uskoonsa valistuksen voimaan ihmiskunnan luotsatessa tietään maailmassamme. Pian luentotilaisuuden jälkeen hankin antikvaari.fi-palvelusta Immanuel Kantin ehkä viimeiseksi kirjaksi jääneen Ikuiseen rauhaan (syksyllä 1795) ja tunnelmoin näkymässä, jossa Kant johdannossaan kertoo ruostuneesta majatalon kyltistä Clausula salvatoria ja sen vaikutuksesta häneen uskoa ihmiskuntaan. Hänen tapaansa minäkin ajattelen asian olevan vahva velvollisuus.

Niin kuin sysimustassa yössä yksinäinen avaruusluotain kulkee kohti kaukaista tähteä. Tähti ei sammu näköpiiristä. Mutta kulkijan usko sammuu toisinaan. Ja silti matka jatkuu.

On täysin käsittämätöntä kulkijalle saapua joskus perille iäisyyksien jälkeen.

Perille pääsyä on vaikeampaa uskoa kuin matkan jatkumista.

Siispä matka jatkuukin. Perillepääsyn tunnelmassa ja maisemassa kuitenkin. Ikuinen kulkija on ikuinen kulkija. Ja ikuinen toivoja.

Kaikessa kirjoitetussa ja painetussa kirjallisuudessa on tärkeää huomioida painopaikka ja painoaika, sekä tietenkin mahdollisuuksien mukaan tekijä. Tämä antaa lukijalle puitteet lukijan näkemykseen kirjasta.

Kant eli nykyfilosofien ihanneaikana 1700-luvulla. Silloin on virinnyt paljon keskustelua yhteiskunnasta ja ihmisestä maailmassa. Mutta ihmiset elivät – myös kirjailijat – samaan tapaan arkeaan ja elämäänsä kuin kuka tahansa muukin ihminen. Kohdaten arjen haasteet, ihmisen rajallisuuden ja usein kömpelyyden. Ajattelijan kömpelyys ihmisenä lisääntyy vanhetessaan oltuaan nuorena nopea ja ketterä jaloistaan ja tavoiltaan. Kömpelyys pakottaa yhä enemmän harkitsemaan tekojaan ja siten ihminen jalostuu kuin luonnostaan.

Ajatteleva ihminen – humanum filosoficum – ei luovu tovostaan.

Vaikka ympäröivä maailma, maailman ihmiset, toinen toisensa jälkeen luopuivat uskostaan ja toivostaan, valistusfilosofit jättivät meille tänne nykyaikaan viisautta, jonka olemme toteuttaneet käytännön elämässä. Oppivelvollisuuden lapsille.

Näin on nykyaika saavuttanut ennennäkemättömän sivistystason. Sivistystason, jonka kivijalkana on kristillinen uskonto. Tähän Immanuel Kant valistusfilosofina nojasi ja uskoi. Ja toivottavasti uskoo edelleen taivaassaan.

Viime viikkoina törmäsin käsitteeseen valtio oliona. Joskus ajatuksen juuri karkaa, niin minulle kävi nyt.

Valtio oliona -käsite on syntynyt 1700-luvulla, jolloin eurooppalaiset valtiot ja ruhtinaskunnat olivat kuin persoonansa hallitsija. En tyrmää tätä näkemystä tietenkään täysin henkisenä mietteenä, mutta nykyaika ei tällaista käsitystä tarvitse. Juuri niin. Valistusfilosofit ovat tehneet omilla ajatuksillaan ja yhteiskuntalääkkeillään tarpeettomaksi tuon käsitteen valtio oliona. Valistusfilosofit jaksoivat kannatella uskoaan kansan opettamisen aatteeseen ja siten kansalaisten yhteiskunta- ja valtiotaidot ovat nykyään oivalliset.

Ja siten on tapahtunut, että (yksinvaltiudesta) erillishallinto on parempi järjestely valtion hallintomuodoksi. Näin on tapahtunut mm. Suomen hallintojärjestelmän muodostamisen myötä. Kirjoitan aiheesta Valtio-oppi Mitä eroa on tasavallalla ja demokratialla.

Se, että valtio olisi olio, on Kant perustelemalla sitä niin myös kumonnut absurdina. ”Ikuinen rauha ei ole tyhjä aatekuva, vaan vähitellen ratkaistava tehtävä.” Tässä on taustalla ajatus, että asiat sinänsä voivat riidellä, mutta ihmisten kuuluu hakea sopuisa ratkaisu käsiteltäviin asioihin. Kahden toisiaan rakastavan tai vihaavan henkilön riita ei ole eikä sen pidä olla syynä valtioiden väliseen epäsopuun tai sotiin. Valtioiden ei pidä riidellä kuin ne olisivat olioita. Ihmisten asia on ratkaista kaikki ongelmat ja epäsopu valtioiden välillä.

Immanuel Kantin teoksia suosittelen mielellään luettavaksi. Niissä on runsas sivistynyt sanavarasto, joka jaksaa lukijaa hämmästyttää edelleen sen ajanmukaisuudella. Saattoivatko ihmiset olla jo noin kolmesataa vuotta sitten noin tietoisia ja sivistyneitä. Vastaus tähän kysymykseen mielestäni piilee myös Stephen Hawkingin myöhemmässä kirjallisuudessa, jossa hän nostaa käsitteiden joukkoon ihmiskunnan todellisuuden olevan aika-avaruudellinen laajemman käsityksen tuottamaksi ja tuottamana, tuotettavaksi. Ihminen sinänsä on maapallolla maapallon fysiikan lakien (todetut ja todistetut) alainen mietiskelijä ja pohtija, mutta filosofit usein nousevat työnsä myötä ajatuksissaan ja kirjoituksissaan sen yläpuolelle, mitä on maallinen elämä. Raamatussa jo on ennustettu filosofien elävän sekä maan päällä että taivaassa. Ei loppune koskaan sekään, että voimme pohtia hyvän elämän arvoitusta maan päällä – varsinkin kun sen puitteet ovat avaruudelliset.

Nykyaika on astunut askeleitaan tietämyksessä ja ymmärryksessä. 1970-luvun lukio-opetuksessa on ollut sekä psykologia että biologia. Avaruudelliset puitteet tarjosi tuolloin uskonnonopetus. Uskonnon opetus kouluissa on lapsille ja nuorille osoitettua ja tarkoitettua filosofian ja moraalin oppia. Kristillinen uskonto perustuu Raamatun opetuksille, tarinoille ja varoituksille. Väitän, että ihmiskunnan osalta totuudelle, koska tietomme portaat muutoin olisivat paljon huterammat kulkea.

23.5.2024 Tarja Kaltiomaa

Ps. Kantin filosofia on ollut omana aikanaan ajankohtainen ja humaani askel ihmiskunnan tiellä asuttaa maapallo. Kantin filosofisia teoksia luettaessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on vanha teksti, joka poikkeaa nykyaikaisesta yhteiskunta-ajattelusta.

Edellinen Puheenvuoro-kirjoitukseni: Ihminen luonnon puolella, luonto ihmisen puolella | Uusi Suomi Puheenvuoro

Samaa filosofista aihepiiriä: Sokrates ja aikalaiset | Uusi Suomi Puheenvuoro

Ja vielä: Filosofian harrastus Suomessa – omakohtainen kokemus | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu