Vastine Länsiväylä-lehden mielipidekirjoitukseen aiheena kouluopetus

To whom it may concern – avoin kirje – mielipide

Tarjosin kirjoitusta lehdelle, mutta merkkilaskurin mukaan sallittua merkkimäärää olisi ollut vain noin kolmannes, joten lähetän Länsiväylä-lehdelle linkin tähän kirjoitukseen. Paperi-lehti hyvä, verkkolehti toisinaan parempi. Ajatus on tärkein!

 

Etiikan ja moraalin opetus Suomen kouluissa

Länsiväylän yleisökirjoituksessa 17. marraskuuta 2021 Jorma Myyryläinen kirjoittaa mielipiteessään Kohti neutraalimpaa kouluopetusta, että kouluopetuksen tulisi olla tieteellisesti perusteltua ja neutraalia suhteessa uskontoihin ja poliittisiin suuntauksiin. Tiede ja tietoon perustuva järki pystyy selittämään poliittiset suuntaukset, mutta tähän mennessä en ole nähnyt tieteen selittävän uskontoa. Eräs tunnettu filosofi on nykyaikana kirjoittanut kirjan Hyvän elämän filosofiaa, jossa hän vuolaasti ja monisanaisesti kirjoittaa uskonnosta ja Jumalasta, mutta hän tieteen nimissä kieltää Jumalan olemassaolon hyvin Nietzsche-mäisesti ja samalla kertoo maailmanselityksenään hyvinä asioina kaikesta hyvästä, mitä maailmassamme on uskonnon ja Jumalan ansiosta. Tosin emmehän me ihmiset sinänsä tiedä Jumalasta, mutta maan päällisessä elämässä nimenomaan kirkko on se laitos, joka kertoo Jumalten ihmetöistä ja rakkaudesta meitä ihmisiä ja tätä maailmaa kohtaan.

Olen omissa pohdinnoissani, joita minulla on ollut kirjoittaessani kirjaa Kristillinen filosofia (e-kirjana vuosina 2013 -2019) ja sen jälkeen yrittäessäni tuottaa kirjaa kirjahyllyihin, todennut uskonnon olevan elämäntapaoppia elämästä toiseen elettäessä. Elämäntapaoppia. Kirkko ja uskonto luo pysyvyyttä yhteiskuntaan ja määrittää ihmisten tärkeimmät heidän elämäänsä koskevat rituaalit, jotta ihmiset pysyisivät oikealla tiellä maailman monien risteilevien aatosten poluilla. Kirkko luo pysyvyyttä elämäntapaan ja siten järkeä ihmiselämän kuohuihin.

Suomen suhteen on niin, että esivanhempamme maata perustaessaan ovat kirjanneet sille muutamia ohjeita noudatettavaksi. Yksi näistä ohjeista perustuslakien lisäksi on, että maassamme on noudatettava evankelis-luterilaista uskontotraditiota ja myös ortodoksinen idän kristillisyyden traditio haluttiin tunnustaa. Noin viisisataa vuotta sitten hallitsijat ja kirkkoisät loivat pohjoisia maita varten evankelis-luterilaisen uskontotradition, jotta pohjoiset maat voivat elää kristillisen opin mukaan ilman liiallista henkilöpalvontaa ja siten keskittyä maan päälliseen elämään ja siten toivoivat ihmisten hyväksyvän maanpäällisen elämänsä tavoittelematta liikaa jotakin tuntematonta tuonpuoleista, jossa sitten heille koituisi kaikkea hyvää ja pelastusta. Esi-isämme ja esiäitimme siis toivoivat meidän jälkipolvien viihtyvän elämässämme täällä maan päällä ja saavan kirkolta lohtua ja opastusta, jonka avulla myös henkisesti voisimme tyytyä maanpäälliseen elämäämme.

Elämää elämästä toiseen elettäessä. Poliitikot vaihtuvat, heidät valitaan tehtäviinsä vaalilupauksiaan täyttämään ja hoitamaan maan ja ihmisten käytännön asioita. Filosofit ja tiedemiehet ovat ikään kuin iäisiä omissa keskusteluissaan, mistä milloinkin on kysymys, mutta he tavallisesti pysyttelevät omissa ylhäisissä oloissan tarttumatta teorioineen käytännön tasolla oleviin asioihin. Kirkko on laitos, joka pitää oviaan avoinna tavallisille ihmisille. Kirkollinen moraali on Raamatun mukaan rakennettua moraalioppia, joissa nykyään jo parin tuhannen vuoden ajan on keskitytty oppimaan lähimmäisen rakkautta sankarimme Jeesus Nasaretilaisen neuvojen mukaan. Lapsille ja koululaisille kirkolliset tarinat alkavat tietenkin kahden tuhannen opin jakson jälkeen olla kovin tuttuja, mutta ne ovat tuttuja ja turvallisia lasten kannalta. Ne ovat palaamista turvalliseen piiriin, turvalliseen tarinaan, ihmisten pariin.

Lapset eivät voi vielä kehityksensä ollessa kesken alkaa muodostaa omaa käsitystä tieteestä, erilaisista uskonnoista tai filosofisista suuntauksista. Heille riittää pitkään lapsuuden aikana enkelten siipien kosketus ja turvallisuus, ja sen vuoksi he ovat vastaanottavaisia tuttujen evankelisten tarinoiden suhteen ja sen moraaliopin ja etiikan suhteen, mitä nuo tutut tarinat opettavat. Käytännössä Jeesus, Neitsyt Maria ja muut tutut Raamatun kertomusten hahmot hyvine ja vähemmänkin hyvine tapoineen antavat lapsille sellaisen opin, jonka mukaan he itse jo oman lapsuutensa aikana pystyvät ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

Kirjoituksessaan Jorma Myyryläinen kertoo, että koulussa sentään edelleen opetetaan uskontoa. Olen viime vuosina ollut huolissani lapsista ja nuorista, kun monesti lehdissä on kirjoituksia näiden levottomuudesta, perheiden hylkäämisistä ja joutumisesta syrjäytyneiksi nuoriksi. Lehdissä sinänsä terveen elämänalun jälkeen koittaakin syrjäytyminen, huumeet, luokittelu ongelmanuoriksi tai jonkin oireyhtymän kannattelijaksi lääkityksineen. Tulevaisuuden odote näyttäisi hyvin monen nuoren kohdalla olevan kovastikin tieteen parissa elämistä, vaikka kirjoituksessaan Jorma Myyryläinen tätä asiaa perää ja toivoo.

Mielestäni yhä edelleen on näiden suomalaisten lasten kohdalla, että moraali ja etiikka voidaan selkeimmin, tutummin ja turvallisimmin opettaa heille valtioomme tarkoitetun uskonnon perusteisesti. Jotkut ihmiset, aikuiset ihmiset, ovat nykyään mielestäni tekopyhiä kieltäessään pikkulapsilta uskon esimerkiksi joulupukkiin. Joulupukki tuo lapsille lahjoja. Joulupukkia pelätään. Myöhemmin, kun lapsi tietää, että joulupukki on ollut joku tuttu enosetä tai pukki, joka saa eteisessä setelin palkakseen, hän kestää tuon asian, koska hän on jo varttunut pikkulapsi-iästään. Hän on saavuttanut ikäriitin tason, jossa vain häntä pienemmät lapset uskovat joulupukkiin ja hän jo isompana leikkii aikuisten kanssa, että joulupukki oikeasti on olemassa. Onko joulupukki oikeasti olemassa? Onko Jumala oikeasti olemassa? Olen nyt tosi tosi aikuisena alkanut palauttaa mieleeni sellaista uskoa, jossa uskon noiden hahmojen olevan olemassa. Tahdon uskoa hyviin asioihin. Hyvin kiireisenä aikuisena, kun elämän täyttää tienestin hankkimisen vaivat ja monet elämän tuomat huolet, harva meistä aikuisista ehtii miettiä asioita kovin uskonnollisesti tai filosofisesti, jolloin voisi pitää helpotuksena, että lapsia varten on paljon valmista tarinointia uskonnon ja erilaisten perinteiden muodossa. Tuntien itseni ruuhkavuosiaikuisena (ruuhkavuosi = parisuhde, lapset, kissat ja koirat ja vähitellen omat vanhemmat huolehdittavana), että en olisi juurikaan ehtinyt paneutua siihen henkisen kasvatuksen vaatimukseen, jonka pieni ja vähän suurempikin lapsi tarvitsee. Siksi olen kiitollinen, että lapseni sai koulussa uskonnon tunneilla moraalisen ja eettisen kasvatuksen, joka kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.

Koulun ei pidä luopua uskontokasvatuksesta. Lapset tarvitsevat turvallisen alun elämälleen ja sitten, kun omat voimat alkavat kannatella, he voivat syvällisemmin alkaa tutustua erilaisiin filosofisiin suuntauksiin, tieteen tarinoihin ja maailmanselityksiin. Kaikkea tuota voi silloin peilata siihen, mikä on saatu lapsuuden lahjaksi ja elämän evääksi jo koulussa. Usko, toivo ja rakkaus. Lähimmäisenrakkaus.

 

Espoon Kivenlahdessa 21.11.2021 Tarja Kaltiomaa

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu