Voima ja vastavoima

Maa on kaiken perusta, maatalous on maan perustaloutta. Kuva: Tarja Kaltiomaa

Olen Voima-lehden vakituinen lukija. Nyt lehtihyllyssäni on voima 8/2022, lehden teemana on Ruoka. Aamutuimaan, kun koko seutukunta on vielä uneksissaan ja marraskuun pimeyden syleilyssä, hiljainen, nousin nauttimaan teetä ja voileipiä. Tartuin seurakseni ja juttukaverikseni yllä mainittuun lehteen ja avasin sen pääkirjoitussivun kohdalta. Teetä ja ruisleipää, jonka päällä on hyvää Arki-juustoa, tällä kertaa edamia. Tässä on poliittinen, voimallinen ja vallallinen kannanotto ruuan puolesta. Tee on suomalaisittain kauppatavaraa, jota tuodaan ulkomailta. Tee on tuontitavaraa. Saatan kuvitella jonkun jossain heräävän ja sanovan, että olisi myös suomalaista teetä. Tämä on mahdollista, mutta tee, jota nautin Arabian mukistani on Suomessa ulkomaalaiskaupasta ostettua mustaa teetä, jota ei tuoteta Suomessa. Ruisleipä saattaa pitkälti olla suomalainen tuote, vaan onkohan täysin. Ruista muistaakseni on joskus sanottu myös tuotavan maahan muualla viljeltynä. Onko Fazerin ruisleipä leivottu Suomessa, vai onko leipominen tapahtunut jossakin muussa maassa, jossa palkkataso on alhaisempi. Leipähän nykyaikaisin kuljetusvälinen voitaisiin melko helposti tuoda tuoreena Suomeen tukkuliikkeisiin ja sieltä kuluttajalle lähikauppoihin. Oikeastaan en ole tutkiva journalisti, joten tässä blogikirjoituksen avausjutussa on monia selvittämättömiä väitteitä. Olen kuitenkin ihmisenä tyytyväinen aamuiseen hetkeeni sekä teehen ja voileipiin.

Teestä minulla on muistoja lapsuudesta saakka. Olen aiemmin johonkin kirjaani tai blogikirjoitukseeni kirjoittanutkin, että lapsuudenkodissani oli ollut loppunut tee kaapista. Oli jo tuolloin havaittu, että minä nuoresta iästäni huolimatta tykkään teestä. Äiti ehdotti minulle hopeateetä, jossa oli kuumaa vettä, maitoa ja sokeria. No maistuihan se ja sittemminkin, jos tee oli lopussa, korvaavaa teetä oli kupissani hopeatee. Isäni kävi työmatkallaan Venäjällä, jota tuolloin sanottiin Neuvostoliitoksi ja hän toi sieltä ylpeänä mustaa teetä. Venäläinen tee on erityisen voimakasta ja nautiskelimme sitä mielellämme. Gruusialainen tee, muistaakseni – toivottavasti tämä lausuma ei johda mihinkään selkkaukseen maailmassa.

Ruokaa on hyvä olla. Voima-lehden pääkirjoituksessa, joka oli paljon maltillisempi lehden linjaan verrattuna kuin olisi voinut olettaa, päätoimittaja Emilia Männynväli kirjoittaa, että tuollainen kaura-aalto, jota nyt eletään, olisikin menneisyyksissä suomalaisille tuttu asia. Itsekin muistan aiemmilta vuosiltani käyneen tutuksi niin sanotun kauraliman. Nautin sitä paaston aikaan. Kaura on valtaa!

Saapa sitä kauraa syödä kaikissa sen muodoissaan. Eipä se haitanne. Sen on tutkittu olevan terveellistä. Muodostuisiko kansanterveydellisesti ravinto liian yksipuoliseksi, jos kaikki muu ruoka vaikkapa vain vallanhimossa kiellettäisiin? Ei olisi lihaa, ei kalaa, ei voita, ei kermaa. Voima ja vastavoima. Osa suomalaisista nykyään hyvin näyttävästi kärsii vilja-allergioista. Tämä porukka se vasta voimallinen onkin. Pitää nykyään laittaa tummat lasit silmille ja lippalakki tai huppu silmille, jos meinaa käydä kaupan lihatiskillä tai pakattujen lihatuotteiden äärellä. Vain sen takia, että joku on jollekin allerginen. Yhdyn Emilia Männynvälin väittämään, että Ruoka on valtaa.

Suunnilleen tietoisen aikuisikäni ajan Suomessa on lobattu eli juntattu, kuten ennen sanottiin, siitä että lehmät olisivat haitallisia maailmalle. Jos pikkuisen nostaisi sisäistä katsettaan tämän pohjoisen maamme menneisyyteen (en tarkoita historiaa, vaan menneisyyttä) voi aistia ja tietää, että meitä suomalaisia kansana ei olisi ilman lehmiä. Tai ilman sikoja – ilman sikoja ei olisi eurooppalaisiakaan. Ihminen on tässä luontomaailmassa oikeutettu käyttämään ravinnokseen eläimiä, joita nykyään sanotaan tuotantoelämiksi. Niin asia on, vaikka joitakin allergikkoja asia miten säälittäisi. Lehmän elämä ei ole säälittävää. Se on ihmisen hoivissa ja elää säällistä navettaelämäänsä. Navettaelämä on saanut uusia piirteitä. Lehmille on tehty pihattoja, joissa ne voivat käyskennellä ja käydä lypsylläkin, kun siltä tuntuu. Siltä tuntuu varmaankin, kun utareet painavat raskaasta maidosta. On helpotus lehmälle lypsyaikansa. Ja ihminen saa maitonsa. Lehmä on nautaeläin ja laumaeläin. Se elää laumassa, jossa se tukeutuu muihin samassa tilanteessa oleviin kanssaeläjiinsä ja sen elämä voi olla ihan onnellista lehmän elämää. Jossakin lauman ulkopuolella elää sen sonni. Jokainen lehmä varmaankin haaveksii romanttisesti tuosta uljaasta mieslehmästä elikkä sonnista. Vuosia kuluu ja joskus joku lehmistä saattaa sonnin kohdata – vaiko vain …. no niin. Enpä alakaan liikaa eläytyä. Joka tapauksessa television luonto-ohjelmat näyttävät luonnon julmuuden. Jos mainitut nautaeläimet eläisivät vain luonnon armoilla, ne eivät kuolisi ammattiteurastajan asiantunteviin toimiin, vaan tulisivat petoeläimen raatelemaksi. Suomalaiset kiltit lehmät ovat jo evoluution myötä tottuneet suomalaiseen tuotantoeläimen osaansa ja minua ainakin säälittäisi, jos niiden sukupolvet ajettaisiin etelän julmiin luontolaumoihin. Mielestäni lehmien kuuluu saada elää Suomessa tottumallaan tavalla. Siitä hyötyy ihminen (kuten kuuluukin hyötyä) ja siitä hyötyy hyötykarja.

Miksi joitakin ihmisiä haittaa sianlihan syönti? Sianlihaa on Euroopassa ja siten Suomessa ja muissakin pohjoismaissa syöty muinaisajoista saakka. Sikojakin on villeinä ja ihminen on alkanut pitää sikoja kotitalouksissaan tuottaakseen ravitsevaa ruokaa jopa ilman metsästysvaivaa. Sika on elänyt ihmisen kanssa symbioosissa jo pitkään. Olisihan se varmaankin päässyt lajina lähtemään, jos hyöty ei olisi molemminpuolinen. Lehmän osaan ihmisen talouksissa osaan paremmin eläytyä kuin sian, mutta ei sekään ole ihan mahdotonta. Siat ovat älykkäiksikin väitettyjä laumaeläimiä. Niillä on oma tapansa kommunikoida ja voin kuvitella, että niille on syntynyt keskinäinen oma huumorinsa. Kuolema voi olla myös leikkiä – jaa, kenenkäs vuoro nyt on päästä/joutua karjavaunuun, teurastamon autoon. Evoluutio sikojen parissa on niin pitkää, etteivät ne ole tuosta millään – muuten homma ei olisi voinut jatkua. Ei millään. Symbioosi on ihmisen ja eläimen välistä yhteiseloa, josta luontomaailmassa on monenlaisia esimerkkejä. Lajit hyötyvät toisistaan. Valtaa on ylläpitää elämää…

vastavoimaa on kritisoida kaikkea olevaa.

Suomessa maahanmuuttajat, jotka voivat olla sukupolvissaan maahanmuuttajia jo usean sukupolven ajan ja siten suomalaistuneen, kuulevat näitä suomalaisia sananlaskuja, kuten ’olet mitä syöt’. Miten kukaan haluaisi olla sika. Tai lehmä. Alkavatko uudet suomalaiset sukupolvissaan karttaa tämän maan tuottamaa ravintoa pelätessään joutuvansa syntymään siaksi tai lehmäksi? Kristittyjen uskonnossa tätä pelkoa ei ehkä tunneta samalla tavalla kuin muiden maiden uskonnoissa. Ihmiset voivat kuitenkin pelkonsa voittaa. Uskonto ja kirkossa käyminen on myös pelon voittamista varten. Maassa maan tavalla ja suomalaista ruokaa pitää olla turvallista syödä. Ihminen on syntyjään sekasyöjä, lajinaan sekasyöjä. Niin on ollut maapallon asuttamisesta saakka. Ihmisenä elämistä voi pyhittää ja kunnioittaa, voittaa pelkonsa. Ja hyväksyä myös symbioottiset kanssaeläjät, eläimet, osaksi ihmisen elämää ja hyvinvointia. Ruoka on tärkeää ja siksi sen vuoksi pitää nähdä vaivaa. Ruuan tuotanto on joka maassa omanlaistaan – samalla samanlaista – onhan kyse samasta maailmasta koko maapallolla. Maapallo on planeetta, joka aurinkokunnan planeettana tuottaa eri puolilla suurta maapallon pintaa erilaisia olosuhteita. Kunkin maan olosuhteiden mukaan kussakin maassa voi tapahtua ruuan tuotantoa, joka alueella samanlaista ja hieman erilaista. Alueella elävät ihmiset tottuvat omaan kulttuurinsa ja sen mukaiseen ruuan tuotantoon. Jos sukukunta muuttaa muualle, saattaa mennä pitkään, kunnes tottuu ja hyväksyy maan tavat ja kulttuurin. Miksi viime vuosikymmenen aikaan Suomessa on alettu niin voimakkaasti kyseenalaistaa suomalaista ruokaa? Mene ja tiedä.

10.11.2022 Tarja Kaltiomaa

 

 

 

0
TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi ( http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi ) kristillisyydestä nimenomaan filosofiana, ei uskontona. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, monipuoluediggari, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry hallituksen jäsen vuodesta 2022, Soukan Kamerat ry johtokunnan jäsen vuodesta 2013, Suomen Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen yhteiskunta-aktiivinen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu