Voima-lehti, yhteiskuntafilosofiaa ja ristiaallokkoa

Kuvassa Voima-lehden kuvituksena Paul Gauguinin maalaus "Siesta vuodelta 1891". Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Noukin Voima-lehden ilmaistelineestä yleensä aina, kun huomaan siinä uuden kansikuvan. Toisinaan sen lukeminen tapahtuu vain ohimennen selaillen, pari kertaa on jo tehnyt mieli tarttua ”kynään” ja alkaa keskusteluun, jota lehden artikkeleissa perätään. Lehdessä on voimakas kuvitus. Kuvat luontonsa puolesta ovat kuin tuhat sanaa, mutta Voima-lehden kuvat eivät jää taustalle, vaan jokainen kuva hyppää etualalla. Siksipä ehkä vain lehden selaaminen tuottaa lukijalle energisen olon, jossa lukija on mukana nykyajassa ja maailmassa.

Kirjoitan toisinaan tyyliin jokaisesta jotakin ja erityisesti kirjoittaessani lehdistä. Kirjoituksissa Mä lehden luin ja Otsikkobattle käyn läpi lehden sisältöä lyhyin kommentein. Tänä aamuna intoa on tällaiseen Voima-lehden lukijana.

Ensin lehden lopusta. Siellä puhutaan lepäämisestä ja en ihmettele. Lehden lehdeksi puurtaminen varmasti on voimien koettelua sen ollessa niin tavattoman energinen, että lepääminen on paikallaan. Lehti huokuu nykyaikaista yhteiskunta-asennetta ja moraalisuutta sen suhteen, että jokainen on tärkeä ja jokaisen kuuluu saada äänensä kuuluviin. Nykyaikainen edelläkävijä ei yleensä näyttäisi lainkaan tiedostavan olevansa ihmisenä erityinen, koska on edelläkävijä. Jokainen haluaa kuitenkin levätä jossakin asiassa. Nykyinen informaatiotulva on monen mielestä sietämätön, eikä sitä jaksaisi lainkaan. Joku toinen on innoissaan siitä, että tietoa on paljon saatavilla. Mitä jos alun perin on ollutkin, että laiskat ja rikkaat ovat tulleet maapallolle omista ihannemaailmoistaan vasta nykyään, kun täällä on jo hieman valmistakin. Tämä elämänmuoto ei ole heille aiemmin kelvannut. Kaiken kaikkiaan arvelen olevan toisin kuin yleensä nykyään ajatellaan. Ensin on olleet rikkaat ja voimalliset, jumalat, ja vasta kun väestöä on lisääntynyt, on alkanut muodostua myös köyhiä yhteisöjä. Avaruudelliset kansat ovat laskeutuneet eli syntyneet maan päälle, heissä on johtajatyyppejä ja tavallista kansaa, köyhiäkin, jopa mieleltään köyhiä, mielellään köyhiä.

Tällainen mainitsemani skenaario luo ainakin itselleni enemmän ajatustilaa ja tulevaisuuden uskoa kuin ainainen toivottomuus ja valittaminen olosuhteista. Kärkikirjoittajat tuovat monisanaisesti esille havaitsemiaan ongelmia – ja viime aikoina  jopa ratkaisujakin, mutta tavallisesti kirjoituksissa on ongelmavuori tai -vyyhti ja sen rinnalla luopuminen maailmasta, kun kaikki on niin suurta ja toivotonta, eikä tulevaisuutta olisi kaikille. Ihmettelen.

Suomessa koulujärjestelmässä opiskellaan uskontoa, kristillistä oppia Raamatun mukaan. Raamattu sanana taitaa karkottaa lukijat pois. Mutta vaikka en itse ole Raamatun tuntija (vain kansakoulupohja), näen usein sosiaalisessa mediassa monien kirjoittajien nostavan Raamatusta tekstiä, jonka mukaan nykyiset elämään liittyvät aiheet ovat olleet ehkä hieman eri sanoin tunnettuja tai ennustettavissa jo 2000 vuotta sitten ja aiemminkin.

Voimakas kuva sivulla 2: Tunne oikeutesi, sanoo Amnesty International. Suomen koulujärjestelmä kertoo suomalaisille oikeuksista ja vapaa sana, vapaa lehdistö, monenlaiset palvelut maassamme kattavat ihmisen ongelmien rippeetkin. Kuvassa on mielenosoittajien siluetteja lippuineen. Suomessa oli suuria mielenosoituksia lakkoineen noin sata vuotta sitten, maamme itsenäistymisen aikaan. Seurasi sisällissotia ja maailmansotia. Sen jälkeen on alkanut hyvinvoinnin rakentaminen, joka on tuonut ihmisille runsaasti elämänsisältöä. Tunne oikeutesi on tavanomainen kehotus. Harvinaista on nähdä banderolleissa Tunne vastuusi! Kanna vastuusi! kehotuksia, mutta itse leipätekstissä näitä ajatuksia on runsaasti kerrottuna.

Lehden lopussa puhutaan elokuvasta, jossa kerrotaan ensimmäisenä Suomessa polyamoriasta. Ei tarvitse mennä maan rajojen sisältä kauas, kun polyamoria on tavanomaista elämän riitaa. Ja sotia. Vastuu karkaa, kun ei tiedetä, edes keitä ollaan ja kenenkäs poika sinä olet. Juurettomuus seurauksena. Suomalaiset ovat voineet kasvaa omien vanhempiensa lapsina tietäen syntyjuurensa ja sukunsa. Hyvinvointi on meillä läsnä nykyään, kun se vielä suunnilleen 1950-luvulla on ollut kaukainen haave. Ikäluokat tuolloin tarttuivat mahdollisuuteen alkaa elää yksiavioisina. Rauha maassa alkoi mahdollistua.

Sotien alkujuuret ovat riitelevät naiset!

Pääkirjoituksessa kerrotaan tunnistamattomasta elektronisesta ladattavasta pyyhekumista. Ettei kyse kuitenkin ole ladattavasta koiran lähestymisvalosta tai siis nykyaikaisesta heijastimesta? Pääkirjoittaja Emilia Miettisen esinekuvaus ja esineen myyntitapa tuovat tämän itselleni tutun esineen mieleen. Olin käyttänyt esinettä jo pari vuotta ja siihen liittyykin jännä kierrätyskertomus kuulaketjuineen. Kerron sen joskus toiste.

Mainokset lehdessä on tyylikkäästi sijoitettuna. Ne ovat hieman epätavanomaisia, joten lukijatottumukseni laistaisi niitä. Katson myöhemmin.

Suomalaiset saivat itsenäisyyden alussa ratkaista kiistansa keskenään. Nykyään näemme televisiosta, miten he ampuivat toisiaan (sukulaisiaan, tuttaviaan, naapureitaan) pettureina rivissä seinää vasten. Rauhantahtoisina nykyajan ihmisinä meidän vaikuttaa kaiken lehdistön puolesta olevan vaikeaa suoda samaa muille maille.

Tästä juontaa, että minä lukijana en lue lehtiä juuri lainkaan. En jaksa kaiken maailman sotia. Lehdistö jaksaa.

Kulttuurilehtien tukea uhataan leikata rajusti. Luin artikkelin pari päivää sitten ja jokin siinä jäi vaivaamaan. No niin. Verrataan tukea muiden pohjoismaiden kulttuurilehtien saamiin tukiin. En ihmettele tukien vähäisyyttä Suomessa. Rahavalta ei kauhean mielellään syydä rahaa toimintaan, joka niin selvästi on sitä vastaan. – Mitä tähän voisi sanoa? Pitäisikö kulttuurilehtien hyväksyä Suomi ja sen kulttuuri?

Luin tarkasti ja kokonaan kirjoituksen Jäte on poliittista. Tämä on hyvä asia, kaikki on kirjoituksessa kohdallaan. Kirjoittaja Venla Välikangas ja tutkija Olli Pyyhtinen eivät vain jaksa näköjään lainkaan uskoa luontoon, maailmamme kehtoon. Luonnon korjaus- ja parannusvoimaan. Mielestäni kirjoituksessa on lähes kattava esimerkki siitä, miten ihminen voi korjata omat aiheuttamansa maailman vaivat. Jäljelle jää vain muovipatrikkelit eli partikkelit. Eiköhän luonto ne hoida, öljystä ne on peräisin… itse jaksaisin uskoa siihen. Kaiken saa tehtyä rahalla kuntoon, ihmiset saavat palkkaa ja tekevät työtään. Työ pitää organisoida. Olisiko tutkijoista, jotka ovat asiaan syvällisesti perehtyneitä maailman työnjohtajiksi ongelmia korjaamaan, ja rahoitusta saamaan?

Nykyään galakseilla näen todella monia arvioita maailman iästä. Ihmiset mieltävät maailman = on yhtä kuin maapallo. Mistä muusta he tietäisivät? Jokaisella maapallolla, planeetalla lienee siis ikänsä ja tarinansa ja kertomuksensa.

Hullunkurisin tekstinosto pitkään aikaan: ”Yksilön on mahdoton olla rationaalinen systeemissä, joka ei perustu mihinkään rationaaliseen”. Suosittelen pikaisesti filosofian opintoja, jossa oppilaille opetetaan useita logiikkoja.

Suuri artikkeli lääkevaikutuksista saa mietteet taas pintaan. Mitähän omalle lääkevaikutusvalitukselleni kuuluu? Kuluttajan pitää perätä organisaatiolta vastauksia. Tekoäly ei ole yltänyt vielä sinne muistuttamaan.

Samaa mieltä armeijoitten päästörajoituksista. Päästöt armeijoilta ovat siis luoteja, pommeja, kertakäyttöastioita(?), panssarivaunuja pois käytöstä, vanhentuneita lentokoneita. Kyllä näihinkin ratkaisut löytynevät. Metallikierrätys masuunasulatusta, kaasuja, jotka haihtuvat avaruuteen harvennettuaan ihmismassoja (?). Joissakin filmeissä näyttää avaruussodat olevan valloillaan, joten maan päälläkin kuuluu olla valmiuksia. Samat hemmot, haamut jatkavat sotimista, kun ovat ensin saaneet syntymän jonkun naisen vauvaksi, kun heitä on ruokittu ja opetettu maan tavoille. Sitten valmiit rintamalle, rintamaidon ääreltä. Niin on maan tapanakin ollut. Samanlaisia ovat ihmiset olleet maan päälläkin aikojen alusta saakka. Aseet vain ovat nykyään kekseliäämpiä ja tehokkaita. Kuuntelin taannoin luennon tekoälyaseista, joilla ei ole haittanaan ihmisen tunteita tappamisen estona.

Mitä on kapitalismi? Suomessa elämme keskellä kapitalismia, jossa haittana on vain rahan puute.

Mitä huomenna syötäisiin? Ehdotan, että samaa kuin tänäänkin.

Jälleen skitsofreeninen lausahdus otsikkotasolla: ”Kohti pohjaa Syvänmeren kaivostoiminnasta haetaan ratkaisuja vihreään siirtymään. Tutkijat pelkäävät sen tuhoavan hauraat ekosysteemit”. Miksi ryhdytään näin keinotekoisen älyttömään????

Jos ei ole majesteetteja eri maissa, on vain massaa. Kuitenkin jokainen näyttää tahtovan olevan yksilöllinen ylimys, ainakin suomalaisissa tämä näkyy. Tämäkin on varsin skitsofreenista ajatusvellontaa. Taustalla sopeutumattomuutta, joka on hyväksytty asenne. Milloin sopeutumattomat ovat laskeutuneet maan päälle? Hiljan vasta. Varmaan.

Lehti on paksu ja kommentoijan kritiikki alkaa väsyä. Ainakin biojätekasataiteen kohdalla. Huh huh.

Vaikuttaa siltä, että jos naiset tahtovat imettää kersojaan koko näiden vahvan valkuaisainetarpeen ajan kouluikään saakka, ja kahvimaidon myös. Ei tarvittaisi lehmiä navetoissa, sikoja karsinoissa, lampaita aitauksissa, kanoja pihamaalla tai kasvattamoissa. Paluu luontoon. Ihmiselo hiipuisi. Kaikki nykyinen ihmisen hyvinvointi kun on hyväksikäyttöä. Siihen näyttää olevan vaikeata sopeutua. Ilmeisesti. (Lisäys 23.1.2024 klo 15:48 Ihminen on sekasyöjä lajimäärityksessä. Ruokavalioon kuuluu liha, kala, kasvikset, vilja. Tappajalaji myös luonnostaan, koska karjanpitokin elinkeinona sen määrää. Sen sijaan kannibalismi on haitallista toimintaa, mihin saattaa eläinlihan tuotannon ja syömisen torjunta johtaa. Lihan himo on tarve saada voimakasta proteiinipitoista ruokaa, sisäsyntyinen lajiominaisuus, mikä ei taida hälvetä vain kasviksia syömällä. Pelkkä kasvissyönti, vegaanisuus ei ole yksilöllisenä tapana vaarallinen, mutta saattaa levitessään muuttaa elinkeinoja, kuten kauppaa ja maataloutta, sen harjoittamista. Nykyiset tehokkaat mediatiedotusvälineet sen silloin tekevät. Järjen käyttö on sallittua, pohjoisten maitten ihmiset tarvitsevat syntysijojensa elinkeinot edelleen.)

Lehden sivulla 33 (sivunumero puuttuu, mutta laskin edellisestä sivunumerosta manuaalisesti) on luettelo kirjoista hänelle, joka haluaa tietää lisää. Mielenkiintoisia otsikoita kirjoissa. Toivon näitä kirjoja tulevan vastaan joskus tulevaisuudessa. Nuorena luin paljon uutuuskirjoja, mutta nykyään annan niiden hieman kypsyä ajassa.

Lehden loppupuolella on musiikillista filosofiaa. Mainitaan oma mielifilosofini lukion ajalta Erich Fromm. Elämme Jarkko Martikaisen mielestä kahtiajakautuneisuuden aikaa. Olen samaa mieltä. Kaikkeen on jokin vastaus ja vastavastaus, muu väite. Olemme todella verbaalisia ihmisiä nykyään. Mutta niin kuin kaikessa. Onko jokaisella tarvittava samanlainen sanavarasto, vaan onko olemassa ihmisiä, joilla sitä ei ole? Niin kuin rahaa. Joillakin on, joillakin ei. Niin kuin älyä? Joillakin on, joillakin ei. Mutta on hienoa, että nykyään on ihmisiä Martikaisen mukaan, joilla on yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Äärimmäisen monimutkaisia. Mitähän tähän sanovat ne älypäät (filosofit Sokrates, Aristoteles, Platon), jotka ennen ajanlaskun alkua keskustelivat mahdollisista maan päälle syntyvien ihmisten yhteiskuntajärjestyksistä. Aika moni niistä on toteutuneena. Toivoisin, että ne eivät kilpailisi keskenään. Onhan matkustelukin maan päällä kivempaa, kun on erilaisia kulttuureja ja maisemia.

Kuvitus hieman väsyy lehden loppua kohden. Miksi nuo naiset eivät saisi vain istua ja ihmetellä? Heillä on siihen aikaa, ei meillä kiireisillä kapitalisteilla. Laskinkin eilen tietokoneen laskimella, että jokainen keskimääräinen suomalainen on elämänsä miljonääri.

Antaa heidän istua, olla vaan.

Ja sitten se polyamoria. Siihen vihje omasta takaa: se varmaankin toimisi, saattaisi toimia, jos siihen ei sekoiteta fyysistä rakkautta, raskauksia, pakkoa, kamalaa elämää. Ei  elämästä kannata kamalaa tehdä. Olen samaa mieltä kuin esivanhemmat: yksiavioisuus sopii paremmin näille tappajaluonteille, kaikille ihmisille. Siitä on nähty paljon elokuvia.  Lajimäärityksenä. Yksiavioisuus. Mutta oppia ikä kaikki. Pitää saada itse kokea. Jos ei ole lukeneistoa.

Viimeisellä sivulla rauhoittavaa kirkollista jouluohjelmaa.

23.1.2024 Tarja Kaltiomaa

Edellinen Puheenvuoro-kirjoitukseni:

Sanavarasto – nykyajan aarrearkku? | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

 

 

TarjaKaltiomaa
Espoo

Kirjailija, filosofi, runoilija, valokuvaaja: aiheena Kristillinen filosofia. Kirjoittelen omalle verkkosivustolleni Tyhjäpaperi UUSI OSOITE http://www.tyhjapaperi.fi kristillisyydestä filosofisen näkemyksen ja kirjan Kristillinen filosofia perusteella. Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja vaikutan seurakunnassa tavallisena seurakuntalaisena. Olen puolueisiin sitoutumaton, "monipuoluediggari", seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua maltillisesti. Jäsenyyksiä yhdistyksissä: Espoon Kirjailijat ry jäsen vuodesta 2013 (hallituksessa vuonna 2022), Soukan Kamerat ry hallituksen jäsen vuodesta 2014, yhdistyksen sihteeri, Luonnonfilosofian seura jäsen vuodesta 2013, Suomen Filosofinen yhdistys jäsen vuodesta 2013, kotiseutuyhdistys Kivenlahti-Stensvik ry kannatusjäsenyys. Olen kirjailija ja yhteiskunta-aktiivinen seniorikansalainen, eläkkeellä atk-uran jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu