Julkista vai yksityistä
Yhteiskunnassa on toimintoja, joita ei tulisi yksityistää. Tämä on maalaisjärjen sanelema juttu, eikä pelkästään maailmankatsomuksellinen näkökulma. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että uskon yritystoimintaan. Kunnioitan yrittäjiä, jotka jaksavat puskea läpi vaikeuksien ja työllistää.
Luonnollisia monopoleja ei pitäisi antaa yksityisten yritysten käsiin. Niillä tarkoitan sellaista toimintaa, joita liiketaloudellisesti kannattaa harjoittaa vain yhden toimijan. Sähköverkon yksityistämisestä Carunalle muistamme kauniiden ajatusten vakaista hinnoista osoittautuneen höpöhöpö jutuksi. Yrityksen tehtävä, ihan lainkin mukaan, on tuottaa voittoa omistajille. Asetelma, jossa yritys saa määritellä hinnan ilman kilpailua johtaa aina hintojen kohoamiseen.
Kauhistuttaa, kun ajattelen puheita tieverkon tai rautateiden luovuttamisesta yksityisen yrityksen omistukseen. Kun tie ja kiskot ovat yksityisen firman hallussa, saa firma määrätä mitä tiellä ajaminen maksaa. Tiet ovat verovaroin rakennettu ja niistä ei tule uudestaan maksaa yksityiselle firmalle. Vaihtoehtona on ajella yhteiskunnan hallussa olevilla pikkuteillä. Rautatieverkon osalta tilanne on huonompi ja vaihtoehtoisten reittien löytäminen haasteellista.
Kulkuväylien yksityistämishaaveita perustellaan sillä, että saadaan varoja väylien ylläpitoon. Miksi ihmeessä yksityinen yritys pumppaisi kunnossapitoon yhtään enempää rahaa, kuin on aivan minimissään välttämätöntä? Kaikki on pois tuloksesta. Samaa moottoritietä käyttävät köyhät ja rikkaat, ja kaikki maksavat käytöstä saman hinnan. Ehkä tulevaisuudessa näemme paremmin päällystettyjä kaistoja tai muita luksuspalveluja paremmin toimeen tulevalle kansan osalle. Yksityisen tienpidon ystäville suosittelen käyntiä maassa, missä yksityistäminen on tehty. Ei tiet ole sielläkään järin hääppöisessä kunnossa.
Terveydenhuollon järjestäminen yksityisten yritysten kautta on myös pelottava toimintamalli. Yritystoimintaan kuuluva voitontavoittelu ei sovi yhteen laadukkaan terveydenhuollon kanssa. Yksityistä terveydenhuoltoa myydään väitteellä, että lääkärin pääsee heti. On totta, että monella yksityisellä terveysasemalla resurssit ovat toista luokkaa, kuin julkisessa terveydenhuollossa. Iso ero nykyisten yksityisten lääkäriasemien ja tulevaisuudessa julkisen terveydenhuollon korvaavien lääkäriasemien välillä on hankintalogiikka. Nykyisin jokainen lääkärikäynti, hoitotoimenpide, laboratoriotutkimus ym. kasvattaa yksityisen terveysyhtiön kassaa, koska toimenpiteille on maksaja; yksityinen asiakas, vakuutusyhtiö tai työnantaja. Mahdollisessa tulevassa sote mallissa on suunniteltu, että yritykset saisivat tietyn rahamäärän eli könttäkorvauksen jokaisesta potilasta, jonka ottavat hoidettavaksi. Könttäkorvauksella potilas pitää hoitaa, jolloin jokainen lääkärikäynti, hoitotoimenpide, laboratoriotutkimus ym. pienentää yrityksen voittoa. Lääkärinvala estää lääkärien riman alitukset, mutta yritysjohtoa moraali ei pitele. Vahvaa näyttöä asiasta on jo nyt hoivakodeista kantautuneista järkyttävistä kertomuksista. Nykyisestä yksityisestä terveydenhuollosta ja mahdollisesta sotemallissa puhuttaessa, voisi sanoa ihmisille myytävän eri tavaraa samanlaiselta näyttävässä paketissa.
Toinen yritystoiminnan ja terveydenhuollon yhdistämiseen liittyvä ongelma on investointikysymys. Julkisessa terveydenhuollossa yhteiskunta rakentaa sairaalat ja hankkii sinne potilaiden hoitamiseen tarvittavan tekniikan. Kuinka paljon yksityinen yritys on valmis sijoittamaan laitteistoihin, joita tarvitaan silloin tällöin? Nykyisin yksityinen terveydenhuolto hoitaa flunssat ja pienet kiputilat sekä mittaa verensokerit ja muut pienet jutut. Heti, kun epäillään jotain vakavampaa, potilas huomaa olevansa lähete kädessä matkalla julkiseen terveydenhuoltoon. Koneista ja laitteista tinkiminen kasvattaa tulosta.
Voidaankin kysyä, onko nykyinen julkinen terveydenhuolto tehokasta? Aivan varmasti löytyy kehittämistä. Varmuuden vuoksi tehdyt tutkimukset paljastavat vakavia ja vielä hoidettavissa olevia sairauksia pelastaen ihmishenkiä. Kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan oman tai läheisen hengen säästymisestä?
Hyvä kirjoitus. Kaikkea ei voida tehdä markkinoiden ehdoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ainakaan sellaisella mallilla jota nykyisin toteutetaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos tämä nykyinen tilanne toimisi, ei uudistusta varmasti olisi tarvinnut edes miettiä, joten miksi siis demarit jauhaa tätä vanhaa ”kakkaa”, kun voisi katsoa asioita laajemmin ja kaivaa esiin tästä nykymuotoiseta palvelurakenteesta sen heikkoudet ja isot valuviat, joita demarit itse on ollut luomassa joskus ammoisina aikoina (tai no, siksi kait he eivät niitä voikaan myöntää).
Uudistuksia siis tarvitaan, mutta pitääkö niitä luotaessa mennä ojasta jorpakkoon, kun jokainen näkee sillä sokealla silmälläänkin, että nyt ollaan menossa metsään niin, että männikkö lakoaa.
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että katsottaisi kerrankin kokonaisuutta ja otettaisi huomioon myös palveluiden käyttäjä.
Ennen julkisella sektorilla oli painopiste henkilöstön hyvinvoinnissa ja nyt se siirrettäisi suoraan omistavan portaan verovapaille tileille. Ja kaikki puhuvat kuitenkin palvelujen käyttäjistä, vaikka kummassakaan mallissa käyttäjää ei ole huomioitu ollenkaan.
Pankaa nyt ne tyhmät päänne yhteen ja lähtekää liikkeelle siitä, miten voitte parhaiten palvella käyttäjää niin, ettei henkilöstön sekänahkaa tarvitse kuoria rullalle, eikä rahakirstun vartijankaan tarvitse istua tyhjän kirsun kannella. Meinaan kyllä siihen ratkaisu löytyisi, jos vaan tahtoa olisi, mutta tämä duuarin ja porvarin välinen kateuden, ahneuden ja keskinäisen kaunan välinen liitto ei salli kompromisseja ja lopulta tämä kädenvääntö tuhoaa koko systeemin. Ja, kuka jää nuolemaan näpejään? Se on se vähävarainen väestön osa, jolla ei ole varaa rahoittaa porvarin luksusasuntoja, veneitä ja loistohuviloita, eikä kartuttaa sen pankkitiliä Panamalla tai Jerseyllä. Terveisiä vaan täältä ”huutavan suolta”.”
Kommentoin näin tuolla Sirpa Paateron Sotesotkua sivunutta keskustelua ja tämä sopii tähänkin juttuun.
Miksi kaikki pitää olla aina joko tai? Ihan samat argumentit pätevät myös näihin tie, ja muihin hankkeisiin. Ei kakkea tarvitse myydä, eikä kaikkea tarvitse omistaa, mutta miksei näitä asioita voi tehdä niin, että mentäisi näissäkin käyttäjien ehdoilla. Yksytitetään esimerkiksi ne tiet, jotka eivät ole yhteikunnan kannalta merkityksellisiä ja peritään niitä käyttäviltä korvaus siitä, että he saavat itselleen siitä hyödyn. Ihan samalla tavalla kuin yksityinen terveydenhuolto – se voi saada parempaa ja nopeampaa palvelua, jolla on siihen maksaa.
Ei koko maaseudun kattavaa tieverkkoa tarvita, vaan ne, jotka haluavat asua korvessa, voivat hyvin maksaa tiensä itse. Niin yksinkertaista se on. Nyt ollaan vuosikymmnet ylläpidetty tätä kaikille kaikkea -systeemiä ja se on tullut nyt tiensä päähän. Aletaan priorisoida asioita ja tehdään se niin, että jokainen saa valita, mikä on hänelle tärkeintä, mutta niin, että jokaisella on silti mahdolisuus saada itselleen tärkeät palvelut kohtuuhintaan.
Se tiekään ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka sitä on totuttu niin aikojen saatossa ajattelemaan.
Kun ei tehdä näitä asioita kuin hömöläiset, kyetään kyllä ylläpitämään tarvittavat palvelut, jopa vielä kohtuullisessa mittakaavassa.
Ja, olkoot ne sitten yksityisiä tai julkisia, mutta niiden toiminnan valvonta on pakko pitää sellaisissa käsissä, että se tulee suoritetuksi, eikä niin kuin nykyisin, että jokainen taho luottaa siihen, että toinen tekee ja lopulta kukaan ei tee yhtään mitään. Sen pitää olla yksissä, ja ehdotttomasti aukottomasti ja vastuullisesti toimivissa käsissä.
Ilmoita asiaton viesti
SAK ja STTK (2015):
”Julkisia hankintoja kilpailutettaessa on huomioitava palveluiden laatu”:
https://www.sttk.fi/2015/05/13/sak-ja-sttk-julkisi…
Ilmoita asiaton viesti
Eikös olekkin hassua, että Carunaa moititaan siitä, että se haluaa periä asikkailtaan ne kulut, jotka valtiovalta on määrännyt sille pakkokaapeloinneilla. Samaan aikaan monet kunnalliset sähköverkkoyhtiöt tuottavat omistajalleen, siis kunnalle sikamaisia voittoja, kun verkko on jo kaapeloitu ja investointeja siihen ei siis tarvita. Carunan virhe oli se, että se halusi nostaa siirtohinnat valtiovallan määräämien kulujen tasolle kerralla. Nyt sitten viisas valtiovalta on asettanut nostokatoksi 15% vuodessa, mikä on silmänkääntötemppu. Nostamalla hintaa joka vuosi 15% saavutetaan kymmenessä vuodessa NELINKERTAINEN hinta !
Jos kirjoittaja vähän perehtyisi asioihin, niin hän ei käyttäisi ideologiansa perusteluina hölmöjä esimerkkejä.
Ilmoita asiaton viesti