Erään ateistisen agnostikon jumalaton elämä ja aatos. Kysymys maailman synnystä, jumalasta, intuitiosta ja akupunktiosta.

LUULEN, ettei tiede pystyy koskaan täysin selittämään maailman syntyä.

Jos alkuräjähdysteoria pystyy selittämään maailman alun, sitten jää vielä visainen kysymys: mitä oli ennen maailman alkua?

Jos ennen maailman alkua ei ollut mitään, niin pystyykö tiede selittämän:

– Mitä tarkoittaa se, ettei ole mitään?

Miten ei-mistään voi syntyä maailmankaikkeus?

Arvostan tiedettä suuresti. Arvostan varsinkin sitä, että se korjaa itseään. Eli tiede myöntää välillä erehtyvänsä.

Koska ajattelen, että kaikki, tai lähes kaikki elämässä on epävarmaa, niin on epävarmaa, voiko tiede koskaan ratkaista näitä älyttömän isoja kysymyksiä.

Ja jos voisikin, niin tiedemiehen on oltava valmis myöntämään, että saatu ratkaisu on hylättävä, jos tulisi uutta, vanhaa kumoavaa tietoa.

Elämässä on monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Niin kauan kuin johonkin kysymykseen ei ole esitetty ratkaisua, se on avoin. Silloin kysymyksestä voi esittää vain uskomuksia.

Pidän uskontojen jumalolentoja naiiveina ihmisen ahdistuksesta nousevina ratkaisuina. Mutta en voi väittää tietäväni, että ne olisivat vääriä ratkaisuja. Eikä tiedemieskään voi sanoa niin.

Hypoteesit eli oletukset maailman synnyn ja rakenteen luonnontieteellisistä syy-seuraussuhteista ovat fiksumpia kuin usko luoja-jumalaan. Mutta kummatkin ovat hypoteesejä. Toki osa tieteen hypoteeseistä maailmankaikkeuteen liittyen on todistettu tieteellisesti oikeiksi.

Tähän ongelmakenttään liittyy osin kysymys intuitiosta. Tietyn rajan jälkeen kukaan mestarikirjailija tai mestarirunoilija ei voi selittää eikä varsinkaan opettaa vähemmän lahjakkaita ihmisiä kirjoittamaan kuin mestarit. Nuo mestarit kuvailevat kirjoitusprosessin olevan osittain jotain ”mystistä”: sanat, lauseet, ajatukset tulevat yllättäin vain jostain ilman älyllistä harkintaa. Tottakai sen taustalla on kova lukemis-, ajattelu-, ja kirjoittamistyö. Vahvat pakaralihakset.

Sama pätee ymmärtääkseni kaikkeen taiteeseen ja myös huippu-urheiluun. Samaa tieteelle ainakin osin selittämätöntä prosessia tapahtuu, kun ihminen ystävystyy syvästi tai rakastuu. Noista prosessista voi saada välähdyksiä myös psykoterapaissa, monissa muissa terapioissa, meditaatiossa ja meditatiivisessa liikunnassa – joogassa, tai-chissä ja muissa itämaisissa lajeissa.

Tiede ei voi selittää kaikkea. Ja elämä olisikin sangen tylsää ja pelottavaa, jos sitä hallitsisi Absoluuttinen Totuus.

Joskus joku ei-tieteellinen tieto on hyvin toimivaa ainakin osassa tapauksia. Niinpä luonnontiede käyttää sellaisia menetelmiä hyväkseen, koska tiede on huomannut niistä olevan apua. Kuten eräs lääkäri totesi:

– Tiedän, että akupunktio auttaa, mutta en minä usko meridiaanien olemassaoloon.

On periaatteessa mahdollista, että meridiaanit ovat olemassa, mutta tiede ei ole vielä pystynyt niitä selvittämään.

Eli asia voi olla hyvä ja hyödyllinen, vaikka se ei olisikaan tieteellinen.

Itse olen elänyt ”tieteen ja ei-tieteen” välimaastossa. Opiskelin 80-luvun alussa Sorbonnessa kaksi vuotta historiaa ja valtio-oppia. Kun palasin Suomeen, äitini sairastui pahasti ja olin hänen omaishoitajansa 23 vuotta.

Kun omaishoitajuus oli hyvin rankkaa, aloitin joogan rauhoittaakseni ylikierroksilla käyvää hermostoani. Huomasin sen heti hyödylliseksi. Havaitsin, että joogaan liitetään Suomessakin välillä hindulaisuutta ja monia muita uskomuksia, jotka olivat minulle täysin vieraita, kun olin kasvanut ateistis-agnostisessa työläiskodissa 60-luvun slummi-Rööperissä. Sain joogasta ammatinkin ja perustin täysin agnostisen äijäjoogan, jonka olen antanut levitä vapaasti.

Imin agnostismin jo äidinmaidossa. Kasvoin liberaalikommunistisessa kodissa. Minä ja veljeni saimme täysin itsenäisesti valita maailmankatsomuksemme.

Kun isä ehdotti isoveljelleni menoa venäläis-suoomalaiseen kouluun, seitsemänvuotias isoveli alkoi itkeä ja niin oli päätetty, että hän menee Tehtaankadun kansakouluun. Vanhempien kehotuksesta isoveli kävi kerran pioneerien kokouksessa. Kun hän ei siitä tykännyt, siihen loppuivat kommunistiset manipulaatiot. Siitä olen erittäin kiitollinen. Äiti aika pian sitten erosi SKP:stä.

Ennen kansakoulua minulle ei sanottu sanaakaan jumalasta. Kun koulussa kerrottiin, että jumala hallitsee maailmaa, olin äärettömän hämmästynyt. Olin luullut, että Joulupukki on maailman pomo. Kun jumalauskonto alkoi upota seitsenvuotiaaseen Veikkoon, aloin ahdistua ja tuskaisena kysyin äidiltä:

– Onko jumalaa olemassa?

Ahdistuin lisää, kun äiti vastasi:

– Kukaan ihminen ei voi sitä tietää.

Tunnelmani oli jonkin aikaa kuin Aleksis Kivellä:

– Antaisin vaikka elämäni, jos saisin tietää, onko jumalaa olemassa vai ei.

Kun kaksitoistavuotiaana vuonna 1968 näin TV-teatterin Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa kirjaan perustuvan näytelmän, tulin vannoutuneeksi ateistiksi. Meren rannalla työläispojat keskustelevat, onko jumalaa olemassa. Eräs heistä
toteaa (siteeraan ajatusta, en lauseita):

– Ei jumalaa voi olla olemassa. Ei jumala ole voinut luoda näin pahaa maailmaa.

Se kolahti. Niin minusta tuli pariksi vuosikymmeneksi intomielinen ateisti.

Sitten elämän välillä myrskyiselläkin merellä, kantani alkoivat lieventyä ja aloin tajuta kaiken elämän epävarmuuden ja väliaikaisuuden.

Myös meditaatio ja jooga saivat aikaan sen, että aloin tajuta elämän muitakin kuin ”tieteellisiä” ulottuvuuksia ja tieteellisiä selityksiä. En omaksunut joogan ja meditaation konservatiivisten, ”ortodoksisten” perinteiden oppeja, mutta nautin tavattomasti noiden menetelmien suomasta energiasta ja lisääntyneestä rauhasta.

Tajusin entistä syvemmin, että kysymykset ovat usein tärkeämpiä kuin vastaukset. Niin palasin kotiin ja omaksuin ateistisen agnostismin, joka sanoo, että jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta ihminen ei voi varmasti tietää.

Miten minulle olisi käynyt, jos äitini olisi aikoinaan vastannut toisin jumala-kysymykseeni?

Agnostikkona vastaan:

– En tiedä. 🙂

Se on minusta hyvä vastaus moneen kysymykseen.

Veikko Tarvainen
veikonvenytys
15.5.2024

PS Ranskassa toteutettu valtion ja kirkon ero. Se tarkoittaa parempaa sananvapautta. Silloin ei tarvitse kuunnella ja katsella valtion medioista yhden uskonsuuntauksen uskontomanipulaatiota.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu