Miksi olemme onnettomia maailman onnellisimmassa maassa? A. Stubbin huono esimerkki. Citius, altius, fortius -noidankehä ja sudenkuoppa.

Usein olemme itsellemme paljon ankarampia kuin toisia kohtaan. Kun sellaista havaitsee, yksi kikka, yksi strategia on miettiä, että mitä jos kaveri olisi saman tehnyt, mitä olisit hänelle sanonut.

Olisinko ollut yhtä julma, yhtä aggressiivinen häntä kohtaan kuin itseäni kohtaan?

Ankara, väliin sadistinen itsekritiikki tulee Citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) -kulttuurissamme vallitsevasta suorittamisen eetoksesta ja paatoksesta. Esimerkiksi presidentti Stubb jossain lehtihaastattelussa ylpeänä kertoi, että aina joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän teroitti lastensa mieliin: Menestykää! Tsempatkaa!

(Onneksi meillä kotona oli armollisemmat iltasadut ja niin – Groucho Marxin sanoja lainaten – olen aivan omin käsin raivannut tieni täydellisestä kurjuudesta täydelliseen mitättömyyyteen 🙂 )

Pirullinen perfektionismi näkyy elämän joka sektorilla, melkein joka seikassa. Se näkyy nyt ylen esimerkiksi jalkapallon EM-kisoissa. Ylen selostajat ylen usein toteavat:

– Ai, ai, kyllä tuosta paikasta olisi pitänyt tehdä maali!

Vanhana, Pallo-Poikien ja Ponnistuksen ex-puoliammattilaisena jalkapallojuniorina todin muistuttaa, että pallo on pyöreä. Perfektionistikaan ei sitä pysty hallitsemaan. Kaikki jumalaisetkin futaajat vetävät joskus pyöreän pallon kolmanteen kerrokseen, pilkultakin. Sellaista on elämäkin.

Paitsi ehkä ei Stubbin ja hänen hengenheimolaistensa elämä? 🙁 🙂

Sääli heitä.

Näin kirjoittaa nimimerkki Kokemusta on.

Kun jouduin umpikujaan oman perfektionismini kanssa, joka tuli esiin niin kirjoittamisessa kuin äitini 23-vuotisessa omaishoitamisessa, niin vähitellen, vähitellen, vähitellen tajusin, että minun kannattaisi opetella tekemään uusia virheitä. Siten sikiäisi uutta eloa elä’mään.

Niin aloin tutustumaan vanhoihin itämaisiin – ja myös vanhoihin länsimaisiin- elämänviisauksiin ja ryhdyin harrastamaam filosofisdta voimistelua eli joogaa ja perustin äijäjoogan.

Se helpotti.

Mutta se ei riittänyt.

Aloin myös tutkia itseäni eri terapioissa sillä periaatteella, että ei ”valaistuminen” ole mitään valo-olentojen etsimistä ja palvomista vaan omien heikkouksiensa ja omien pahuuksiensa , jotka syvällä tasolla ovat meille kaikille ihmisveljille yhteisiä tutkimista, hyväksymistä ja vihoviimein irtipäästämistä, mikä toteutuu enemän tai vähemmän.

Vähitellen tajusin, että kannattaa etsiä myös omia vahvuuksiaan ja hyväksyä myös ne – ja iloita niistä.

Usein meidän on yhtä vaikeaa kestää vastoinkäymisiä kuin onnistumisia.

Vanhojen roomalaisten maailmanvaltaajien eli imperialistien Citius, altius, fortius periaatteen modernisoituneempi versio on:

” Only too much is enough for an American boy.

Nykyään melkein me kaikki olemme amerikkalaisia.

Se on johtanut siihen, että olemme tuhonneet huomattavan osa ekosysteemiä. ja tulemme tuhoamaan lisää.

Muut eläimet eivät likaa pesäänsä elinkelvottomaksi.

Veikko Tarvainen
veikonvenytys.fi
19.6.2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu