Stalin, Tsingis-Kaani, Machbeth ja some

Luen parhaillaan Lauri Hokkasen kirjaa: Kenen joukoissa seisoin: taistolaiset ja valtioterrorin perintö. Yksi hieno piirre siinä on hisitoriallisen taustoittamisen syvyys vähintäänkin Tsingis-Kaanista lähtien.

Hokkanen kertoo, kuinka Stalin oli alleviivannut tämän Tsingis-Kaanin nimiin pannun lauseen:

– Kukistajan mielenrauha vaati kukistettujen kuolemaa.

Ikävä kyllä ajatus on suosittu edelleen. On ollut aiemmin ja tulee ehkä aina olemaan.

En puhu pelkästään fyysisestä kukistamisesta. Verbaalinen kukistaminen, verbaalinen kiduttaminen on myös väkivaltaa. Sanallinen väkivalta on usein on hyvin julmaa väkivaltaa, joka pahimmallaan johtaa pilkatun kuolemaan oman käden kautta.

Stalin ja Tsingis-Kaani olivat kaksinverroin väärässä. Tuhatvuotisiksi uskotut valtakunnat ja liikkeet sortuvat usein jo muutamassa vuodessa. Mutta sitten ne syntyvät uusin muodoin ja uusin nimin.

Stalin ei ehkä ollut lukenut Shakespearen historiallista Macbeth draamaa.

Mikään määrä väkivaltaa ei takaa Machbetheille mielenrauhaa. Murhaajien pelossa Stalin vaihtoi usein useamman kerran yön aikana linnoitetussa palatsissaan huonetta, jossa nukkui.

Veikko Tarvainen
25.5.2023