Turvallisuuspolitiikan epäitsenäinen Suomi. Bipolaarinen Suomi: Maaninen YYA-Suomi – Depressiivinen NATO-Suomi.
Vaihtamalla Herraa Suomi ei saavuta itsenäisyyttä, vaikka moni niin uskoo.
Suomen alisteisella asemalla on vuosisataiset perinteet. Ensin Ruotsin valta. Sitten Venäjän.
Valta on silloin väkevää, kun alamaiset uskovat olevansa itsenäisiä.
Näin oli YYA-aikana. Näin on nyt NATO-aikana.
Äärimmäisen naiivia on uskoa, että Suomi olisi päättävissä pöydissä Natossa. Samaa naiivia uskoa oli EUn suhteen ennen jäsenyyttä. Sittemmin se on karsiutunut pois ainakin osalta.
YYA-Suomessa vain muutamat uskalsivat vastustaa tuon politiikan ylilyöntejä, jotka rikkoivat ihmisoikeuksia muun muassa loikkareiden palautusten muodossa. Vastustajat leimattiin äärioikeistolaisiksi, joista osa sellaisia olikin. Kriitikot vaiennettiin hiljaisuudella. Media oli vaikuttajien väkevässä talutusnuorassa.
Nyt tilanne on sangen samankaltainen pienen ulkopoliittisen opposition suhteen.
Tilanne, jossa pienelle pilkatulle oppositiolle ei anneta juurikaan mediatilaa, on demokratian kannalta hyvin vaarallinen.
Tätä ei joko tajuttu Kekkosen aikana tai ei uskallettu tajuta. Ylen yksimielisessä mielipideympäristössä ei synny itsenäistä ajattelua, itsekritiikistä puhumattakaan. Se ei ole terve tilanne.
Kun ihminen alkaa huomata, että hän onkin alistetussa asemassa, se voi aluksi olla ikävää ja hävettävää. Siksi asiaa on vaikeaa ottaa esille.
Usein ihminen on yhdenlaisessa välitilassa: hän tajuaa ja ei tajua olevansa epäitsenäisessä asemassa. Koska on vaikeaa myöntää itselle olevansa enemmän tai vähemmän alistettu semminkin kun kaikki muut ympärillä uskottelevat toista, on helppoa yleisen älyllisen laiskuuden ja samoinajattelevuuden paineiden vuoksi, kuvitella muodostavansa mielipiteensä itse.
Joskus hivenen ”runollinen” kielikuva saattaa tavoittaa enemmän itse asiaa kuin YYA- ja NATO-sopimusten kapulakieliset ilmaukset, joiden tärkeä tarkoitus on juuri hämärtää ydinasioita. Varsinkin ydinaseasioita.
Eli liioitellen:
Bipolaarinen Suomi: Maaninen YYA-Suomi – Depressiivinen NATO-Suomi.
Toisinajattelijalle nämä tekstit ja niihin pohjautuva virallinen ja muu vallitseva puhe ovat tahattoman koomisen surullisia. Pikemmin surullisia.
Pilkattuna (maanpetturi, trolli, Putinin agentti, jne), väheksyttynä ja vihattuna toisinajattelija on kuitenkin vapaampi kuin huutaja enemmistön yksiäänisessä kuorossa.
Toisinajattelija ajattelee itse. Se on vapautta. Vaikeaa vapautta.
Olen sellainen NATO-kriitikko, joka torjuu myös Venäjän yksinvaltaisuuden.
Suurten sotilasblokkien ulkopuolella olevat valtiot voisivat rakentaa oman rauhanblokin.
Maailmassa ei ole yhtään helppoa turvallisuusratkaisua. Blokkien ulkopuolella oleminen tarkoittaa sitä, että muut valtiot eivät voisi viedä Suomea irrationaalisiin ja usein sotarikoksia sisältäviin sotiin.
Naton nöyryyttävä tappio paljasjalkaisille fanaattisille sisseille Afganistanissa on hyvä huono esimerkki.
Biden totesi länsimaiden kaoottisen paon jälkeen, että ei USA Afganistanissa sotinut tyttöjen koulutuksen vuoksi vaan USAn turvallisuusintressien vuoksi.
Samaa rehellisyyttä toivoisi Suomeenkin.
Veikko Tarvainen
veikonvenytys.fi
22.62924
Vilho Harle: Maailmanjärjestys murroksessa – mihin menet Suomi? 18.6.2024. https://www.eitukikohtia.fi/
Tällaisia kirjoituksia tuppaa syntymään niiltä, jotka eivät ole lukeneet riviäkään asiakirjojen tekstiä ja joiden sukulaisilta ei ole rosvottu maita, henkeä ja terveyttä.
Irlanti ja Sveitsi muodostaisivatkin todella merkittävän rauhanakselin vastapainona puolustusliitto NATOn 32:lle jäsenmaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Aika tarpeetonta itkeä sitä, ettei pieni oppisitio voisi saada ääntänsä kuuluviin. YYA-aikana näin osin olikin, mutta nyt internetin ihmeellinen maailma antaa Nato- ja USA-vastaisille voimille rajattoman temmellyskentän. Se, että vastakaikua ei kovin paljoa tule, kertoo paljon.
Ja on turha itkeä sitäkään, että liittoutumisen vastainen oppositio saa putinistileimoja. Miksei saisi, koska valtaosa tästä väestä komppaa jollakin tapaa Venäjää, sen autoritaarisuutta ja konservatiivisuutta. Aika monelle Nato-jösenyyden vastustajalle Venäjä on väärin kohdeltu uhri maailmanpolitiikassa ja USA taas pahuuden valtakunta. Opposition vanhempi osa taas haikailee monesti myös YYA-ajan ystävyyttä ja keskinäistä hymistelyä.
Ilmoita asiaton viesti
”Biden totesi länsimaiden kaoottisen paon jälkeen, että ei USA Afganistanissa sotinut tyttöjen koulutuksen vuoksi vaan USAn turvallisuusintressien vuoksi.”
Venäjällä on samanlainen ”teokraattinen” ja takapajuinen tapa suhtautua naisiin välineinä siinä, missä välineellistetty maahanmuuttokin, tämä on yhteistä kaikille itsevaltaisille maille. Eli ”tyttöjen koulutus” Afganistanissa oli pyrkimys, jolla yritettiin saavuttaa kansanvaltainen ja tasa-arvoinen maa. Todennäköisesti yritys epäonnistui siksi, että korruptiota oli hankalampi kitkeä, joka johti edistyksellisten nopeaan romahdukseen Yhdysvaltojen vetäydyttyä Afganistanista.
Liittoutuminen ei ole itsenäisyyden vastakohta, Suomi osallistui myös Afganistanin tehtäviin, YYA-sopimuksen aikoina ei sen sijaan paljoa kysytty, silloin määrättiin.
Tavat olivat samallaiset ”YYA-sopimuksessa ”kuin itsevaltaisten maiden tapa suhtautua itsenäisiin naisiin, alisteinen ja syvästi hierarkinen valtajärjestelmä oli tapa pitää ”herran nuhteessa”, joka on ominaista ollut niin 30-luvun Saksalle, Afganistanille, Kiinalle, paikoin myös Brasilialle, Venäjälle, Pohjois-Korealle, ja näille muille ”sorretuille ja väärin ymmärretyille diktatuureille.”
Ilmoita asiaton viesti
”YYA-Suomen” tai ”Kekkosen Suomen” tarkasteleminen nykyajan silmälasien läpi ja asettaminen suoraan vertailuun nykyisen ”Nato-Suomen” kanssa – kuten tässä blogikirjoituksessa – johtaa väistämättä pahoihin näköharhoihin.
Vähemmälle jää esimerkiksi sellainen näkökulma, että Kekkosen asemassa oli paljolti kyse myös siitä, että suomalaisten tuossa vaiheessa vielä hyvin voimakas perinteinen auktoriteettiusko käännettiin varsin ovelasti meitä vastaan. Lisäksi presidentin asema tuolloin oli perustuslainkin tasolla toinen kuin nykyään, mikä oli ns. ensimmäisen tasavallan perintöä. Näin sekin, että vuonna 1919 oli haluttu tyynnytellä kariutuneen kunigaskuntahankkeen kannattajia ja padota vasemmistoa mahdollisimman vahvalla presidentti-instituutiolla, tuli tilanteen muututtua käännetyksi meitä vastaan.
Toisaalta 50–60 vuotta sitten suomalaisten keskimääräinen koulutustaso oli jotakin muuta kuin nykyään, millä myös on väistämättä ollut omat vaikutuksensa.
Kaikkiaan on kuitenkin sanottava, että vaikka saattaa todellakin olla ”naiivia” kuvitella Suomen olevan Natossa(kaan) ns. päättävissä pöydissä, ovat ne ”varsinaiset päättävät pöydät” kuitenkin nykyään meidän kannaltamme paremmassa suunnassa kuin YYA-vuosina.
Ja kyllä se, että päätökset tehdään eduskunnan enemmistöllä, vain nyt on legitiimimpää kuin niiden tekeminen salassa Tamminiemen saunassa.
Ilmoita asiaton viesti