Yhdestoista pensasneuvostoliittolainen ja kuudes lapsi

Näkökulman vaihtamisen sietämätön viehättävyys

Terapeuttini totesi:

– Opiskeluaikana minua innosti, kun kouluttajaterapeuttini totesi, että aina olisi hyvä olla kuusi erilaista näkemystä yhteen asiaan, ettei juuttuisi yhteen mielipiteeseen, kun huomaa ettei se kunnolla toimi.

Joku totesi:

– Ennen kuin sain ensimmäisen lapsen, minulla oli kuusi eri teoriaa, miten kasvattaa lapsia. 20 vuoden kuluttua minulla oli kuusi lasta, eikä enää yhtään teoriaa.

Nuorena minuun teki syvän vaikutuksen, kun äitini kertoi oppineensa Toimelan kansaopistossa kirjallisuuden tunneilla tositarinan:

– Antiikin filosofian opettaja vei oppilaat rakennuksen eteen, jossa oli 12 pylvästä. Hän kysyi, montako pylvästä näette.

– Kaksitoista.

Sitten opettaja vei oppilaat pylväsrivistön päähään ja kysyi taas, montako pylvästä näette.

– Yhden.

Ennen Talvisotaa sanottiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.

Taisi olla Tuntemattoman sotilaan yksi repliikki:

– Entäs sitten, kun tulee se yhdestoista?

Tuntemattomasa sotilaassa kujeileva sotamies (Laineen elokuvassa Tarmo Manni) alkaa sodan päättymisen jälkeen käyttää puskasryssä nimityksen sijaan termiä pensasneuvostoliittolainen.

Tietomme on vajavaista. Sitä on vaikea tietää. Varsinkaan tunnistaa. Sen tiesi Sokrates. Antiikin viisaimmaksi mieheksi nimetty. Juuri siksi, että hän sanoi tietävänsä vain sen, ettei tiedä mitään (mikä ei tietenkään ollut kirjaimellisesti täysin totta.)

On hyvä kokeilla vaihtaa näkökulmaa.

Kun pää telmii, syntyy päätelmiä.

Veikko Tarvainen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu