Hallituksen pitäisi keskittyä nykyisen korkeakoulujärjestelmän kehittämiseen, ei aluepolitikointiin

Hallitus tuo helmikuussa eduskuntaan esiteltäväksi uuden koulutuspoliittisen selonteon. Selonteko itsessään on hyvinkin tervetullut, koska Suomen korkeakoulupoliittinen keskustelu kaipaa uusia avauksia. Viime aikojen keskustelussa esiin pulpahtanut mahdollisuus uuden yliopiston perustamisessa ei kuitenkaan ole oikea tie. Ajatus nousi esiin Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, jossa puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko otti varovaisesti kantaa uuden yliopiston tai korkeakoulun perustamisen puolesta. Saarikko perusteli Helsingin Sanomissa (30.11) hanketta sillä, että korkeakoulujärjestelmä ei hänen mukaansa ole ikinä valmis ja koska keskittämisen perusteet ovat hänen mielestään murtuneet.

Ensimmäinen kohta on aivan oikein: korkeakoulujärjestelmä ei ole koskaan täysin valmis, vaan kehittämistyötä on aina jatkettava. Toisessa kohdassa Saarikko on kuitenkin väärässä; keskittämisen perusteet korkeakoulupolitiikassa eivät ole poistuneet. Pikemminkin taloudellisesti vaikeina korona-aikoina tarvitaan hajautetun ja niukan verkoston sijana vahvoja keskuksia. Alueellisen tavoittavuuden sijaan korkeakoulujärjestelmän ongelmat ovat muualla, kuten esimerkiksi koulutuksen periytyvyydessä ja aloituspaikkojen vähäisessä määrässä.

Yksi Suomen koulutuspolitiikan kuluneista fraaseista onkin väite siitä, kuinka nykyinen korkeakoulujärjestelmä takaa sosiaalisen liikkuvuuden. Tutkimustieto ei kuitenkaan suoraan tue tätä väitettä. Hannu Karhusen ja Roope Uusitalon vuonna 2017 julkaistun (”50 vuotta koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa”) artikkelin perusteella vanhempien koulutustaustan vaikutus lasten yliopistokoulutukseen hakeutumisessa on pysynyt vakaasti suhteellisen samalla tasolla tai jopa hieman kasvanut viimeisten 50 vuoden aikana. Toinen ongelma on se, että yhä useammat nuoret joutuvat jonottamaan useita vuosia korkeakouluihin pääsemistä, koska aloituspaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Näihin haasteisiin on etsittävä ratkaisuja korkeakoulujen rahoituspohjan vahvistamisesta yhteistyössä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. Uusi yliopisto uusine aloituspaikkoineen toisi toki aloituspaikkojen määrään lyhytaikaista helpotusta, mutta heikentäisi niukkuuden vallitsemassa korkeakoulukentässä samalla muiden yliopistojen rahoituspohjaa. Hallitus olikin ottanut jo askeleita oikeaan suuntaan lisäämällä nykyisten korkeakoulujen aloituspaikkoja, kunnes Saarikon kannanotto näytti siirtävän painopisteen takaisin aluepolitiikkaan.

Suomalaiset yliopistot eivät edes nykyisellään juuri menesty kansainvälisissä yliopistorankingeissa. Tällä on suora vaikutus Suomen vetovoimaan kansainvälisten huippututkijoiden ja opiskelijoiden parissa, joidenka puute puolestaan heikentää entisestään Suomen yliopistojen kilpailukykyä. Vielä nykyistäkin hajautetumpi järjestelmä voisi johtaa ranking-sijoitusten heikkenemiseen entisestään. Onkin parempi panostaa jo olemassa oleviin osaamiskeskuksiin, kuin jakaa niukkoja resursseja liian laajalle rintamalle.

Tatu Sailaranta

Valtiotieteiden maisteri ja jatko-opiskelija. Intohimoina tutkimus, viestintä sekä kofeiiniton kahvi. Ehdolla kuntavaaleissa Hyvinkäällä Kokoomuksen listoilla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu