Hallituksen pitäisi keskittyä nykyisen korkeakoulujärjestelmän kehittämiseen, ei aluepolitikointiin
Hallitus tuo helmikuussa eduskuntaan esiteltäväksi uuden koulutuspoliittisen selonteon. Selonteko itsessään on hyvinkin tervetullut, koska Suomen korkeakoulupoliittinen keskustelu kaipaa uusia avauksia. Viime aikojen keskustelussa esiin pulpahtanut mahdollisuus uuden yliopiston perustamisessa ei kuitenkaan ole oikea tie. Ajatus nousi esiin Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, jossa puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko otti varovaisesti kantaa uuden yliopiston tai korkeakoulun perustamisen puolesta. Saarikko perusteli Helsingin Sanomissa (30.11) hanketta sillä, että korkeakoulujärjestelmä ei hänen mukaansa ole ikinä valmis ja koska keskittämisen perusteet ovat hänen mielestään murtuneet.
Ensimmäinen kohta on aivan oikein: korkeakoulujärjestelmä ei ole koskaan täysin valmis, vaan kehittämistyötä on aina jatkettava. Toisessa kohdassa Saarikko on kuitenkin väärässä; keskittämisen perusteet korkeakoulupolitiikassa eivät ole poistuneet. Pikemminkin taloudellisesti vaikeina korona-aikoina tarvitaan hajautetun ja niukan verkoston sijana vahvoja keskuksia. Alueellisen tavoittavuuden sijaan korkeakoulujärjestelmän ongelmat ovat muualla, kuten esimerkiksi koulutuksen periytyvyydessä ja aloituspaikkojen vähäisessä määrässä.
Yksi Suomen koulutuspolitiikan kuluneista fraaseista onkin väite siitä, kuinka nykyinen korkeakoulujärjestelmä takaa sosiaalisen liikkuvuuden. Tutkimustieto ei kuitenkaan suoraan tue tätä väitettä. Hannu Karhusen ja Roope Uusitalon vuonna 2017 julkaistun (”50 vuotta koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa”) artikkelin perusteella vanhempien koulutustaustan vaikutus lasten yliopistokoulutukseen hakeutumisessa on pysynyt vakaasti suhteellisen samalla tasolla tai jopa hieman kasvanut viimeisten 50 vuoden aikana. Toinen ongelma on se, että yhä useammat nuoret joutuvat jonottamaan useita vuosia korkeakouluihin pääsemistä, koska aloituspaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Näihin haasteisiin on etsittävä ratkaisuja korkeakoulujen rahoituspohjan vahvistamisesta yhteistyössä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. Uusi yliopisto uusine aloituspaikkoineen toisi toki aloituspaikkojen määrään lyhytaikaista helpotusta, mutta heikentäisi niukkuuden vallitsemassa korkeakoulukentässä samalla muiden yliopistojen rahoituspohjaa. Hallitus olikin ottanut jo askeleita oikeaan suuntaan lisäämällä nykyisten korkeakoulujen aloituspaikkoja, kunnes Saarikon kannanotto näytti siirtävän painopisteen takaisin aluepolitiikkaan.
Suomalaiset yliopistot eivät edes nykyisellään juuri menesty kansainvälisissä yliopistorankingeissa. Tällä on suora vaikutus Suomen vetovoimaan kansainvälisten huippututkijoiden ja opiskelijoiden parissa, joidenka puute puolestaan heikentää entisestään Suomen yliopistojen kilpailukykyä. Vielä nykyistäkin hajautetumpi järjestelmä voisi johtaa ranking-sijoitusten heikkenemiseen entisestään. Onkin parempi panostaa jo olemassa oleviin osaamiskeskuksiin, kuin jakaa niukkoja resursseja liian laajalle rintamalle.
Puolella kansalaisista ÄO alle sata. He eivät ole korkeakouluväkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Helppoa, lasketaan kouluihin hyväksyttyjen vaatimustasoa samalla kun nostetaan tutkintojen nimikkeitä. Näin saadaan kansan koulutustaso nostettua.
Jospa jokainen lukiosta valmistuva saisi jo akateemisen ammattinimikkeen koska nykyisen 18v oppivelvollisuuden myötä käytännössä jokainen ammattikoulun hyväksytysti suorittava saa jo jonkun teknikon paperit..
Hetkinen. niinhän jo on tehty vuosien ajan. Ennen siivoojaksi tai lähihoitajaksi valmistui puolenvuoden kurssilla, nyt yopohjalta kolmessa vuodessa puhtaanapitoteknikoksi tai lähihoitajaksi. Kumma vain ettei se taida palkkaan vaikuttaa..
Käsittääkseni yliopistojen opiskelijoiden oikea osaamistaso ja vaatimustaso koulusta valmistumiseen on laskenut jo kauan.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutustasoa ”nostettiin” ehkä 1990-luvulla muuttamalla opistot ammattikorkeakouluiksi. Hieno nimi varmaan ratkaisee.
Törmäsin tämän vuosisadan alussa tuttuun kaveriin, joka oli teollisuuden palveluksessa, kuten silloinkin, kun tutustuimme. Hän kuitenkin kertoi käyneensä matematiikan opettajana AMK:ssa, jota hommaa oli tehnyt edesmenneessä teknisessä opistossakin aikaisemmin.
Hän ei kestänyt siellä vuottakaan, kun opiskelijat eivät osanneet ihan perusmatematiikkaakaan ollenkaan eli opiskelijamateriaalin lähtötaidot matikassa olivat romahtaneet alle 10 vuodessa samalla, kun opinahjo oli vaihtanut nimensä korkeatasoisemmaksi.
Matikan ja luonnontieteiden suosio on ilmeisesti nuorisossa romahtanut. Kaikki löytyy netistä, joten mitä hyötyä on yrittää opiskella vaikeita asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän näin tarvitsisi olla, jos tasovaatimuksia peruskoulun yläluokilla nostettaisiin niin, että liian huonoilla matematiikan taidoilla ei pääsisi läpi vaan saisi nelosen ja ehdot tai jäisi luokalle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitsisi, mutta kaikille oppilaille halutaan värkätä oma arvosteluasteikko, niin ei tarvi ketään luokalleen jättää.
Eihän meillä enää tarvita kuin tubettajia, bloggaajia ja räppäreitä, muut ovat tarpeettomia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta pakiset. Kepulle tuo aluepolitikoinnin asettaminen kaiken muun, myös koko maan edun edelle, on puolueeseen sisäänrakennettu.
Siitä on mahdoton päästä eroon.
Ainoa keino on jättää äänestämättä Suomen Keskustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Korkeakoulujärjestelmätä on noin 99 prosenttia aluepolitiikkaa ja loput politiikkaa, koulutusta ja muuta sellaista.
Korkeakoulujen sijainti on 100 prosenttia aluepolitiikkaa. Alue jolla on korkeakoulu saa yhteiskunnalta valtavat sijoitukset rakennuksiin, palkkoihin ja infraan sekä kouluista valmistuu ihmisiä ko alueen tarpeisiin. Savonlinna varmaan elävä esimerkki mitä alueella tapahtuu jos yhteiskunta päättää lopettaa tuon tuen alueen elinvoimaisuuteen.
Maailman mittakaavassa vertailuissa pärjäävän huippuyksikön luominen olisi erittäin suuri aluepoliittinen panostus ko alueelle.
Nykyisinä etäyhteyksien aikoina tuntuisi että tälläinen vanhakantainen ajattelu jossa yksiköt suomen sisällä kilpailevat keskenään joutaisi jo jäädä menneisyyden toimintatapoihin ja jonkinlainen yhteisen hallinnon alla toimiva maanlaajuinen yliopistojärjestelmä olisi tulevaisuuden tavoite.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee aloituspaikkojen määrään, niitä ei tule lisätä sellaisiin lukuihin, että niitä riittäisi kaikille hakijoille, koska useimmat toisen asteen oppilaitoksista valmistuneet eivät ole vielä tiedoiltaan ja taidoiltaan kypsiä suorittamaan yliopistotason opintoja. Esimerkiksi matematiikassa vaatimustaso kohoaa huomattavasti lukiotasolta yliopistoon mennessä kun peruskäsitteitä aletaan opiskella tiedeellisen eksaktisti.
Mitä tulee alueellistamiseen, näen siinä kyllä jonkinlaista potentiaalia. Syynä on tietoverkkojen huima kehitys ja koronavuoden aikana tapahtunut hyppäys etäyhteyksien hyödyntämisessä. Samaa tutkimusta voidaan siis tehdä ilman, että kaikki ovat paikalla samassa työskentelytilassa. Olisi monella tavalla helpotus, ettei korkeakoulutukseen hakeutuminen loisi paineita muuttaa etelän suurimpiin kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin, joissa asunnonkin saaminen voi olla opiskelijalle hankalaa ja kallista.
Ilmoita asiaton viesti