Kotiryssät ja suomettuminen

Talvella YLE:n TV1 näytti kymmenosaisen sarjan nimeltä ”Suomi on venäläinen”. Erittäin monipuolinen ohjelma käsitteli montaa eri aihetta, eräs niistä oli suomettuminen.

 

Osakseni lankesi mm. ”kotiryssäkäytännön” valottaminen. Saamieni kommenttien takia haluan selventää asiaan liittyviä yksityiskohtia.

 

”Kotiryssät” olivat neuvostoliittolaisia salaisen poliisin, KGB:n, virkailijoita, joita Suomessa nimitettiin myös ”Kokkolan palloseuran” pelaajiksi. Heidän tehtävänään oli sekä kerätä salaista tietoa Suomessa, että levittää suomalaisille ”oikeaa tietoa” eli propagandaa.

 

Vietin noin kymmenen vuotta Suomen ulkopuolella (1966-1975). Kun palasin Suomeen, perustin Helsinkiin yrityksen, jonka liiketoimintaa oli suomalaisten vientiyritysten neuvominen. Sain kuulla etukäteen, että jossain vaiheessa saisin oman kotiryssän, koska kirjoitin yritykseni puitteissa myös lehtiin. Vuoden 1978 alussa asia konkretisoitui.

 

Harjoittaessani yritystoimintaa noin viidentoista vuoden ajan, en koskaan pitänyt hallussani mitään salaista tietoa koskien Suomen valtiota tai yhteiskuntaa. Tästä huolimatta ehdin nauttimaan kolmen eri kotiryssän seurasta. Heidän virkakautensa Helsingissä oli aina noin viisi vuotta.

 

Kotiryssiä kutsuttiin myös ”Tehtaankadun pojiksi”, koska Neuvostoliiton suurlähetystö sijaitsi kyseisellä kadulla. Oma kotiryssäni oli kuitenkin kaikissa kolmessa tapauksessa Suomalais-neuvostoliittolaisen kauppakamarin Helsingin toimipisteen neuvostoliittolainen johtaja. Miksi asia on niin, on minulle arvoitus. Tehtaankadun pojat ilmeisesti olivat poliitikoille ja virkamiehille tarkoitettuja päällystakkeja.

 

Ensimmäinen kotiryssäni oli tiukka aatteen mies. Häneltä sain erittäin paljon propagandamateriaalia, joka oli käyttöarvoltaan hyvin rajallista. Hän myös tarjoutui ystävällisesti lukemaan kaikki lehtiin kirjoittamani jutut ennen julkaisua, josta kohteliaasti kieltäydyin.

 

Vuoden 1980 alkuviikkoina sain soiton toverilta, joka oli juuri palannut Moskovasta. Hän kutsui minut lounaalle kantapaikkaamme. Hän sanoi palaverin alkavan klo 11.30 ja iltapäivällä ei saanut olla kiirettä pois.

 

Seuraavana päivänä olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Kotiryssä tilasi pöytään vodkadrinkit. Tarjoilija huomautti kohteliaasti, että sääntöjen mukaan alkoholia ei voi tarjota ennen puoltapäivää. Tämän toveri tiesi varmasti asuttuaan Helsingissä useita vuosia.

Yleensä kyseinen henkilö käyttäytyi hillitysti. Tällä kertaa kuitenkin lounaan isäntä kiukutteli puoli tuntia sanomalla, että Suomessa ei ole kansalaisilla mitään vapauksia. Jos henkilö on janoinen, hän ei voi saada viinaa haluamaansa aikaan, koska kapitalistinen valtio tekee kaikkensa sortaakseen kansalaisiaan. En kommentoinut hänen vuodatustaan mitenkään.

 

Kello tuli puoleenpäivään ja heti sen jälkeen pöytään ilmestyi kaksi snapsia. Joimme maljan uudelle vuodelle.

 

Maljan jälkeen istuin alas, mutta toveri jäi seisomaan ja veti povitaskustaan nipun papereita ja alkoi lukea. Teksti käsitteli Neuvostoliiton sotaretkeä Afganistaniin, jonne puna-armeija marssi täydellä höyryllä vuoden 1979 lopussa. Selostuksen lukeminen kesti suunnilleen kolme varttia. Tekstiin sisältyi kaikenlaisia historiallisia yksityiskohta. Korostetusti esille tuli marxismi-leninismin opinkappale kapitalismin yleisestä kriisistä, jonka jatkuva syveneminen tekee 1980-luvusta historiallisesti merkittävän kymmenluvun, jonka kuluessa sosialismi lopullisesti voittaa. Puna-armeijan operaatio Afganistanissa merkitsi tältä osin historiallista käännekohtaa.

 

Luettuaan paperin läpi toveri istui tuolilleen selvästi helpottuneena. Tilasimme ruokaa ja ryhdyimme keskustelemaan. Tuttavani ei selvästikään uskaltanut sooloilla, vaan luki tekstin, joka oli hänelle ja hänen virkaveljilleen laadittu. Kaikesta päätellen tehtävä ei ollut hänelle miellyttävä.

 

Pisin lounas ensimmäisen kotiryssän kanssa kesti 12 tuntia. Se syötiin Presidentti -hotellin kabinetissa ennen presidentinvaaleja 1982. Mukana oli myös kolmas henkilö, joka nauhoitti kaiken keskustelun. Jostain syystä Neuvostoliitossa uskottiin, että Koiviston voitto voidaan estää vaikuttamalla suomalaisiin päättäjiin. Tuohon aikaan kirjoitin neljännesvuosikatsauksia Suomesta Lontooseen (The Economist Intelligence Unit). Ennustin katsauksessa Koiviston voittavan viimeisten gallupien perusteella. Kotiryssä oli saanut selville, että olin kirjoittanut kyseisen katsauksen. Lisäksi tunsin Max Jakobsonin, jolla tiedettiin olevan paljon vaikutusvaltaa. Tästä johtuen kotiryssä luuli, että hän pystyisi jotenkin minun kauttani vaikuttamaan vaalien tulokseen.

 

Pitkän istunnon aikana kävi selväksi että Moskovassa todella uskottiin mahdottoman olevan mahdollista, ts. Koiviston voiton romuttaminen oli tehtävissä. Jälkeen päin olen miettinyt sitä, kuinka monta vastaavaa lounasta ennen vaaleja Helsingissä syötiin. Kuinka monta kotiryssää löytyi kylmän sodan aikaisesta Helsingistä? Kuinka monta ”asiakasta” yhdellä kotiryssällä oli? Näihin kysymyksiin ei kai koskaan saada vastausta. Varmaa on vain, että systeemi jakoi kaikille Kokkolan palloseuran edustajille yhteiset ohjeet, joita oli pakko noudattaa.

 

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu