Historian mustin aukko

Talouskasvulla ei katsottu olevan mitään haittavaikutuksia kommunistisessa systeemissä. Savupiippu oli kehityksen symboli. Keskusjohtoinen ”systeemi” perustui määriin. Jokaisen tuotantolaitoksen piti täyttää suunnitelma, joka annettiin bruttomääräisenä. Suunnitelman täyttämiseksi piti käyttää aina tietty määrä tuotannontekijötä, oli lopputuotteelle kysyntää ta ei. 

 

Normaalitilanteessa, jos työvoima ja savupiipun alapäässä palava energia käyvät niukoiksi, on niiden hintoja nostettava. Jos hinnat eivät peilaa vallitsevia niukkuuksia, eivätkä laatua, ei talous voi toimia rationaalisesti.

 

Suunnitelmissa oli kuitenkin pakko määrätä hinnat etukäteen. Systeemissä päädyttiin tilanteeseen, jossa niukkoja resursseja tuhlattiin päättömästi. Järjestelmä pysyi aikansa pystyssä, koska sen emämaalla oli lähes ehtymätön resurssipohja.

 

Ympäristön suojelu ei kuulunut kommunismin viralliseen ideologian, koska sosialismin klassikot (Marx , Engels, jne.) eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. Maa ja siihen liittyvät luonnonvarat kuuluivat valtiolle, joten niillä ei ollut mitään arvoa (markkinahintaa). Tästä johtuen tuhottiin esimerkiksi Araljärvi, yksi maailman suurimmista suolajärvistä, koska valtio käytti veden kastelujärjestelmiin. Siperiassa, Bratskin kaupungissa, kävin katsomassa erästä maailman suurinta vesivoimalaa. Patoaltaan alle jäi merkittävän kokoinen maa-alue. Baikaljärven ekosysteemiä on rokotettu sellutehtaiden päästöillä.

 

Ympäristönsuojeluun tarkoitetut investoinnit luokiteltiin systeemissä tuottamattomiksi menoeriksi. Jälki oli sen mukaista. Tämä asenne muuttui vasta 1980-luvun puolivälissä, kun Neuvostoliiton johtoon tuli uuden poven edustaja, Mihail Gorbatshov. Hän kokosi ympärilleen yhteiskuntatieteilijöitä Novosibirskistä. Tämä uusi kaarti oli havainnut ympäristöhaittojen merkityksen jo pari vuosikymmentä aikaisemmin. Niiden esiin nostaminen ei Brezhnevin kaudella ollut helppoa.

 

Kirjoitin aiheesta kirjan (Talouden uudet haasteet ja sosialismi. Otava. 1985). Tuolloin ison naapurin ympäristöongelmat eivät olleet enää lakaistavissa maton alle. Suomettuneessa Suomessa kirjasta ei syntynyt keskustelua. Toisaalta, minkään muun kirjoitukseni johdosta en saanut yhtä paljon tappouhkauksia, kuin tämän kirjan.

 

Neuvostoliitossa valtio oli kaikkivoipa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että valtio olisi panostanut elinympäristön säilyttämiseen, vaan teollisuustuotannon bruttomäärän maksimoimiseen. Kaiken huipuksi lopputuotteista huomattava osa jäi lojumaan huonon laadun vuoksi varastoihin.

 

Gorbatshovin kaudella ympäristöongelmat tuotiin selvästi esille Moskovassa, muta niiden siivoamiseksi systeemi teki kovin vähän. Talousjärjestelmän muutos sinällään ei ole eliminoinut kaikkia kommunismin aiheuttamia ympäristöhaittoja, jotka muodostavat erityisen mustan sivun maailman taloushistoriassa. Harvassa yhteiskunnassa on onnistuttu yhdistämään laajat ympäristötuhot vajavaiseen talouskasvuun ja matalaan elintason.

 

 

taunotiusanen

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu